Olen syönyt muutamaa masennuslääkettä ja huomannut omituisen seikan: en koskaan varsinaisesti huomaa lääkkeen tehoavan, mutta lopettamisen jälkeen ihmettelen, miten olen jaksanut toimia niin paljon paremmin lääkityksen aikana. Lääke ei siis välttämättä vie surkeuden tunnetta mihinkään, mutta saa minut toimimaan siitä tunteesta huolimatta. Olen joutunut luopumaan lääkkeistä sivuvaikutusten vuoksi ja jälkeen päin kummastelen, miten olen viitsinyt esimerkiksi maksaa jumpan vuosimaksun, kun ei minua ilman lääkettä sinne kirveelläkään saisi.
Kun lääkittyä aikaa tarkastelee myöhemmin ilman lääkkeitä, tuntuu jotenkin siltä kuin jokin ihme voima vaan sitkeästi saisi sen jalan toisen eteen, vaikka ajatukset eivät olisi yhtään sen valoisampia. Outoa.
Kun lääkittyä aikaa tarkastelee myöhemmin ilman lääkkeitä, tuntuu jotenkin siltä kuin jokin ihme voima vaan sitkeästi saisi sen jalan toisen eteen, vaikka ajatukset eivät olisi yhtään sen valoisampia. Outoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Myös suggeroinnilla, itse tai toisen tekemänä
saattaa käyttäytymisessä näkyä pientä kuten
sanot; konemaisuutta.
Pahakieliset käyttivät sanaa robotti.
Omassa tilanteessani se tuntui pikemminkin
kohteliaisuudelta.
Luotan nykyaikaisiin psyyken/mielialalääkkeisiin.
Parhaissa tapauksissa täsmähoitoja.