Tänään tuli televisiosta vanha suomalainen elokuva, vuonna 1962 Mikko Niskasen ohjaama Pojat. Oululaisille ei varmastikaan tarvitse selittää mikä elokuva Pojat on ja mitä aihetta se käsittelee.
Itse elokuva on mielestäni hieno kuvaus. Todella hieno elokuva. Otin sen tallennukseen, jotta saan hitaasti katseltua. Yhtäpötköä sakemanneja olisi liikaa. Vaatii taukoja, että voin taas rauhoittuneena jatkaa katselua, ilman eerika-pum-pum ja hail-hitlereitä.
Jostain kumman syystä koen suunnatonta vastenmielisyyttä, etenkin tuon ajan saksalaisia sotilaita kohtaan. Vähän samankaltaista kuin moni muu suomalainen kokee kohdatessaan elokuvassa, jos muutoinkin, etenkin entisajan neukun, venäläisen, ryssän. Ja kuitenkin, kotikasvatuksessani minulle aikoinaan syötettiin myötämielistä näkemystä tuosta joukkiosta, Suomen pelastajista! Mutta itse elämä ja itsenäinen ajattelu on opettanut toisin. Voin todella huonosti, tunnen aina jääkylmyyttä katsellessani noiden "komeiden herrasmiesten" saapastelua, missä vain saapastelevatkin. Saksassa, Suomessa, Puolassa, Ranskassa, Hollannissa.
Varmastikin monilla oululaisilla on taakkanaan saksalainen isoisä, joten päätän aloitukseni tähän, etten ala suorastaan solvaamaan ja kiljaise vielä lopuksi: "Rovaniemi! Rovaniemi!"
.
Itse elokuva on mielestäni hieno kuvaus. Todella hieno elokuva. Otin sen tallennukseen, jotta saan hitaasti katseltua. Yhtäpötköä sakemanneja olisi liikaa. Vaatii taukoja, että voin taas rauhoittuneena jatkaa katselua, ilman eerika-pum-pum ja hail-hitlereitä.
Jostain kumman syystä koen suunnatonta vastenmielisyyttä, etenkin tuon ajan saksalaisia sotilaita kohtaan. Vähän samankaltaista kuin moni muu suomalainen kokee kohdatessaan elokuvassa, jos muutoinkin, etenkin entisajan neukun, venäläisen, ryssän. Ja kuitenkin, kotikasvatuksessani minulle aikoinaan syötettiin myötämielistä näkemystä tuosta joukkiosta, Suomen pelastajista! Mutta itse elämä ja itsenäinen ajattelu on opettanut toisin. Voin todella huonosti, tunnen aina jääkylmyyttä katsellessani noiden "komeiden herrasmiesten" saapastelua, missä vain saapastelevatkin. Saksassa, Suomessa, Puolassa, Ranskassa, Hollannissa.
Varmastikin monilla oululaisilla on taakkanaan saksalainen isoisä, joten päätän aloitukseni tähän, etten ala suorastaan solvaamaan ja kiljaise vielä lopuksi: "Rovaniemi! Rovaniemi!"
.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Inhimillisistä tarpeista (joka oli molemmin puoleinen)se inho sotilaita kohtaan johdu vaan Lapin polttamisesta.
Lapsuudenkodissani on ollut tapana kertoa sukujemme historioita, samaten niiden paikkakuntien elämänmenoa, joista olemme kotoisin, samalla myöskin Suomen historiaa omien sukulaisten näkökulmista.
Myöskin sota-ajasta ja saksalaisten saapumisesta Suomeen olen kuullut niin pienestä alkaen kuin olen yleensä mitään ymmärtänyt. Uskoakseni itselläni on jokseenkin selvä mielikuva tuon ajan ihmisten ajattelusta, kuinka he suhtautuivat saksalaisiin. Tavallinen, nk. rahvas ei tuntenut, eikä tiennyt esim. saksalaisten laajamittaisista rikoksista Euroopan juutalaisväestöä vastaan. Tämä tietoisuus tuli vasta sodan loppupuolella. Tiedonvälitys kun tuohon aikaan oli sitä mitä oli: sanomalehtiä ja radio. Me, tämän ajan ihmiset olemme tässä asiassa jälkiviisaita.
Mutta tuon ajan tapahtumien pitää opettaa meille jotakin. Ainakin sen, että yrittäisimme olla viisaita ja toimia hyvän puolesta pahaa vastaan, ennen eikä vasta jälkeen.
Nythän maailma on taas sodan partaalla. Tehdään me kaikkemme rauhan ja oman Suomenmaamme ja -kansamme puolesta.
.
Niin... Joitakin aikoja sitten televisiosta tuli dokumentti, jossa kerrottiin, että monet keski-ikäiset ja nuoret saksalaiset häpeävät Saksan historiaa ja saksalaisuuttaan niin paljon, että kun he menevät ulkomaille, he esittäytyvät mielellään jonkun muun maan kansalaisina. Onhan siellä historiassa syitä heillä hävetä, ja syitä meillä tuntea inhoa.
Mitä Pojat-elokuvan sisältöön tulee, niin saksalaisten sotilaiden ja oululaisten naisten välisistä suhteista ei kyllä voi yksin saksalaisia syyttää.
Kyselin aikoinaan vanhemmilta naisilta, että mikä niissä saksalaisissa oikein viehätti. No, viehättiväthän ne. Suomalaiset miehet kuulemma olivat sellaisia tallukoita, eivät komeita, vaan tavallisia työmiehiä. Eivät niin koulutettujakaan. Ja yhtäkkiä tänne saapastelee, niin että katukivet kilkkaa ja nenäliinat vilkkaa, "komeiden" miesten joukko, jotka osasivat puhua niin että päätä pyörrytti ja monen tulikin kuin ihan vahingossa kaaduttua selälleen.
Minulla oli aikoinaan työkaveri. Ihmettelin kun ei hän koskaan puhunut isästään. Kerran aloin suorastaan tivata, että mitä ihmeellistä siinä sun isässäs nyt oikein on, ettet saa mitään sanotuksi. "No, kun mä oon niitten sakemannien penska!" Tuolla lauseella. Ei "sakemannin", vaan"sakemannien", vaikka eihän kellään voi olla kuin yksi isä.
Tarina oli tosi ruma. N. parikymppinen äiti heilasteli Helsingin ravintoloissa "sakemannien" patjana. Alkoi odottaa lasta. Voi mikä häpeä! Nimittäin, ei hänen heilastelunsa, vaan tämä pieni tyttövauva. Silmissäni alkoi musteta kun kuuntelin tarinaa.
Tämä ressukka työkaverini, minua paljon vanhempi, oli koko lapsuutensa ajan, äitinsä muulle sukulaiselle hylkäämänä, saanut kuulla pilkkahuutoja. Kysyin, että no kertoiko äitisi sinulle mitään sinun isästäsi, nimeä, mistä päin Saksaa oli, millainen käytökseltään jne? "No kun ei se itekkään tiennyt kuka mun isä on, eikä se halua että asiasta puhutaan!" "Äiti" sääli vain itseään, ei yhtään välittänyt tytöstään yrittämällä edes jollain tavoin kuvata lapselle hänen omaa isäänsä, tai isiään, joista valita. Neiti meni sitten kunnialliseen avioliittoon, sai vielä lapsekin jota ei hävetä mutta tähän perheeseen ei tuo sakemannien pikkupenska sopinut, sukulainen kasvatti hänet. Siis että tällainen suomalaishuora "äitinä".
Tuo työtoverini kuoli jo aikaa sitten. Toivottavasti hän tuonpuoleisessa tapaa isänsä, joka saattoi olla ihan jokseenkin kunniallinenkin herrasmies, vaikka paneskelikin aikoinaan tyttöä joka auliisti levitteli jalkojaan joka vastaantulleelle ulkomaan koppalakille. Tai lieneekö ollut samanlainen sika hänkin, kuin hänen suomalainen panopatjansakin?
.
Ihmiset on todella harhaisia ja monen erityyppisten harhojen vietävänä, jotka johtavat kärsimykseen. Kuten ansa houkuttelee hyvällä mutta totuus on moniulotteisempi. Tämä kärsimys, joka itsessään on harhaa aiheuttaa sitten harhaisia tekoja jotka johtavat vielä sankempaan kärsimykseen. Oletteko nähneet omenapuuta mistä kasvaisi banaaneja? Miksi logiikkanne on sumeaa? Kun vain jättäisi pahat teot tekemättä, menisi jo niin paljon paremmin... Vielä jos tekisi hyviä ja järkeviä asioita järjestelmällisesti, asioita mistä on ihmiselle hyötyä, voitaisiin puhua jo ihmisestä jolla menee hyvin ja jolla on hyvä elämänhallinta.
KIrja kertoo saksalaissotilaiden lapsista, jotka ovat saaneet kantaa häpeää ollessaan saksalaissotilaiden äpäriä, siten heitä silloin nimiteltiin.
Sen aikainen maailma oli ahdasmielinen ja tuomitseva, niinkuin nämä lapset olisivat itse voinee valita vanhempansa. Monille näistä suhteista syntyneille lapsille asia on ollut elinikäinen trauma.
Kirja "Salatut lapset" kertoo myös, että saksalaisilla oli isohko varuskunta Lapin erämaassa Kemijärven lähistöllä, jonne tarvittiin työvoimaa erilaisiin tehtäviin kuten keittiö- yms. - töihin. Saksalaiset maksoivat hyvin ja sinne meni nuoria tyttöjä töihin. Nämä tytöt olivat aivan tavallisia tyttöjä, jotka hädin tuskin tiesivät, mistä lapsi tulee.
Siellä oli paljon nuoria saksalaissotilaita, ihmekös tuo, jos romansseja syntyi. Ei ne kaikki suhteet ole olleet vain paneskelua kuten kommentti työkaverin muistolle.
Vaikka saksalaiset polttivatkin Lapin, se on totta, mutta käskyt tulivat ylhäältä ja sotilaat toimivat käskystä. Oli myös aika, että saksalaiset olivat aseveljiä suomalaisten kanssa.
Harva ehkä tietää, että saksalaisten lentokoneet auttoivat ratkaisevasti juuri lentopommituksissa Suomen armeijaa, Suomella kun ei ollut sen vertaa riittävää omaa lennostoa.
Ketjun aloittaja kirjoittaa halveksivasti saksalaisista Suomen pelastajina, mutta kyllä se osittain pitää paikkaansa. Esim. juuri lennoston suhteen, Suomella ei todellakaan ollut kuin minilennosto ja sillä rintamalla saksalaisten osuus on ollut merkittävä.
Jos aloittaja ottaisi tarkemmin selvää historian kulusta, niin asenne voisi muuttua.
Asiat eivät koskaan ole niin Musta-Valkoisia.
Olen asunut vuosikausia Saksassa ja uskon tietäväni, mitä nuorempi polvi ajattelee isiensä teoista sota-aikana. Vastaus on ollut, etteivät he ole syyllisiä isiensä tekoihin, mutta eivät myöskään hyväksy sitä, mitä silloinen Saksa Adolf Hitlerin johdolla teki.
No, en minä nyt itse heidän sotilaallista apuansa ole aliarvioinut ja halveksinut. Varmastikin heistä oli apunsa.
Itseasiassa tuo mainittu halveksuntani kohdistuu sellaisiin suomalaisiin naisiin, jotka todellakin heittivät kaiken menemään, olivat edesvastuuttomia ja kasasivat sitten oman häpeänsä näistä suhteista syntyneiden lapsiparkojensa niskaan, näiden kannettaviksi, joka on sellaista julmuutta, että veti mykäksi kun kuuntelin työtoverini puhetta. Hänen sananvalintansa olivat täynnä halveksuntaa omaa itseään kohtaan. "No, kun mä oon niitten sakemannien penska!" Hän puhui itsestään monen miehen, ei edes lapsena, vaan halveksivasti "penskana". Järkytyin ja pistää itkuksi vieläkin. Näin silmissäni käsittämättömän, pienen lapsen niskoille kasatun, toisten, aikuisten pahuuden.
Varmasti oli ihan aitoja romanssejakin, ei se kaikki ja jokaisen kohdalla niin rumaakaan ollut. Mutta esim. elokuvassa Pojat, Jaken muutoin niin "ihana", "äidillinen" äiti hylkäsi Jaken, jätti hänet heitteille, vaikka yrittikin esiintyä kuin olisi hänestä muka huolehtinut.
Tavallaan ymmärrän, että nämä naiset tarttuivat kiivaasti uuteen elämään, uskoivat saaneensa uuden, ihmeellisen elämän mahdollisuuden. Olen kyllä koko ikäni saanut omien sukulaisteni puolelta kuunnella romanttista tarinaa näistä saksalaisista ja Hitleristä. Myös eräästä oman kylän tytöstä, joka lähti saksalaisten mukaan eikä hänestä enää sen jälkeen kuultu. Tiedämme, että monet saksalaiset joukkoraiskasivat näitä suomalaisnaisia laivoillaan ja heittivät sitten huorat Itämereen. Näillä monilla miehillähän oli Saksassa omat perheet.
Olen myös tuntenut runsaasti Euroopan juutalaisia, vieraillut mm. Puolan ent. keskitysleireillä jotka nykyään museoina.
Miliza Korjus - Warum?
https://www.youtube.com/watch?v=YKKGxNzJnqQ
Saksalaiset herättävät itsessäni suunnattoman, kylmän vihan. Anteeksi. Mutta näen myös tämän päivän suomalaiset, lähi-idän raiskaajien, vihollisen kanssa huoraavat suomalaiset suvakit aivan samalla tavoin. Tuo joukkio nousee kuin maan mudasta esiin aina kun vain väkivaltaisen vihollisen saappaat astuvat Suomemme maaperälle.
.
Sanon vielä, että tämä tunnepurkaukseni ei kohdistu mitenkään oululaisia vastaan, vaikka elokuva oli sijoitettu juuri Ouluun, saksalaisiahan oli kaikkialla Suomessa.
Etenkin Helsingissä meno oli niin törkeää, että eräskin mies kertoi kerran illalla nähneensä saksalaisen sotilaan ja suomalaisen naikkosen hääräävän täysin ohikulkijoista piittaamatta, housut kintuissa, Kansallisteatterin seinää vasten.
Liekö siinä ent. työkaverini "äiti" ollut puuhissaan, vaiko joku muu samanlainen?
.
olisivat pojat tarvinneet GPSän kun juoksentelevat miten sattuu.
Loirin olis kannattunut lopettaa siihen junan perässä juoksemiseen. Loppuhan on silkkaa rahastamista
ja paskaa. Katsotaa , kuinka kauan kestää, k6n nikkini takia viestini poistetaan. Katsotaan., kun.