Jos kysymykseni sai sinut miettimään vastausta, suosittelen kokeilemaan metsää. Metsä vastaa huutoon, luonto ylipäätään on täynnä terapeuttisia vaikuttimia. Arjen hektisyys ja se, että pitäisi olla aina vain tehokkaampi ja antaa enemmän, saa kenen tahansa koneen leikkaamaan kiinni, se on vain tapauskohtaista koska näin lopulta käy.
Nykyihminen on kovin vieraantunut luonnosta, pakotettu väärään muottiin. Jos väärän hammastuksen omaavat hammaspyörät, pakotetaan pyörimään toisiaan vasten, molemmat menevät lopulta rikki.
Mielenrauha on todellinen onni. Ihmistä ei voi orjuuttaa nykypäivänä, mutta mielen voi kahlita. Kahleeton mieli on vapaus.
:).
Nykyihminen on kovin vieraantunut luonnosta, pakotettu väärään muottiin. Jos väärän hammastuksen omaavat hammaspyörät, pakotetaan pyörimään toisiaan vasten, molemmat menevät lopulta rikki.
Mielenrauha on todellinen onni. Ihmistä ei voi orjuuttaa nykypäivänä, mutta mielen voi kahlita. Kahleeton mieli on vapaus.
:).
Vastaukset 16
Vanhimmat
Näin on. Insinööri ymmärtää, että reikä tarvitsee tapin, siinä on mielenrauhaa pitkäksi aikaa. Paitsi tietty, jos tappi alkaa löystymään tai reikä venymään.
on mies joka tietää 100 - panoasentoa, muttei tunne yhtään naista.
Jaa, pelurit osaa panna mutta ei tiedä naisista mitään.
paneminen ei enää kiinnosta ei nyt eikä koskaan
Olet siirtynyt täysin luonnon armoille siis. Täällä kaupungissa on välillä pakko panna rahaa pankkiin, vaikka vaikeuksia sekin nykyisin tuottaa kun noita panolaitoksia niin supistetaan.
Hm... Niin.
Ajattele kaikki puskat, puun siimekset, kukat ja mehiläiset, joen uomat.
Hmph, ne juuri ;D Luonnon siimeksessä on tosiaan erittäin mukavaa!
Niinm ajattele sitä nuorisoporukkaa, joka on tehnyt nuotiopaikan keskelle kaunista lepikkoa ja on sotkenut ympäristön roskillaan.
Miksi ajattelisin? Mä ajattelen, mitä haluan ja nyt ajattelen kaunista luontoa. Sä voit tunkee noi roska-aatokses vaik sun laardipepsaas, mua ei kiinnosta yhtään sun mietteet :)
Se on tosi että metsä rauhoittaa mutta se on vain hetkellistä ja muutenkin vähän kurja fiilis liikkua jonkun muun tiluksilla.
Minä olen ikäväkseni huomannut "kaupunkilaistuneeni" aikuisena, vaikka lapsuuden ja teini-iän asuin talossa jonka tontin rajasi kahdelta suunnalta metsän jota jatkuin kilometrien verran eteenpäin. Lapsena leikin siellä metikössä ja tarvoin suo alueilla ja etsin puista naavaa.
Aikuisiän olen asunut suurkaupungin lähiössä ja lähiön keskustan tuntumassa ja huomaan sen muuttaneen minua. En ole enää samanlainen kuin lapsena. Vieläkään hyttyset ei kiusaa ja häiritse minua niin kuin monia muita, mutta monia ötököitä inhoan ja pelkään. Metsää pelkään,
Itse usein haen mielenrauhaa omasta ajasta itseni kanssa. Kuuntelen musiikkia ja piirtelen tai käyn juoksemassa illan hämyssä tms.
Varsinkin silloin kun työnkuvani on hyvin kiireinen ja siihen sisältyy paljon ihmisiä ja ihmisvirtaa, saatan tarvita hetken ilman mitään ääniä ja ihan yksistään. Silloin minulle on tullut ihmismittarit päivältä täyteen ja kaipaan akkujen latausta. Silloin suljen musiikin, en mene millekään juoksulenkille vaan lähden illan hämärtyessä käveleen syrjemmälle mutta en metsikköön..
Puhdas raikas hengitysilma ja yöhön rauhoittuva kaupunki saa minut rauhoittuun. Ei liikennettä, ei melua. Saman toisinaan tarvin ennen työpäivää, jos työni on hyvin sosiaalista laatua ja kohtaan kiirettä ja paljon ihmisiä päivän aikana. Silloin aamuvarhain kävelen töihin ja rauhoitun siinä kävellessä ja lataan akkuni ennen työpäivää. Se kuintenkin harvinaisempaa koska usein aamuisin minulla on aika kiirus ja en ehdi ottaa aamulla aikaa latautumiseen rauhassa.
ja perustelut myös..
Ikävästä. Ikävää se on mutta ikävästä se mielenrauha kumpuaa. Todella ikävää.
Se on monen tekijän yhteissumma. Yksi on se, että kotona ei ole mitään ylimääräistä rojua. Mieli saa rauhoittua. Saan parhaiten rauhan melkein tyhjässä tai selkeässä asunnossa, missä ei ole paljon väriä eikä ärsykkeitä, jotka tuovat mieleen eri asioita. Ei ole tv:tä eikä radioita. Eikä ylimääräisiä ääniä. Toisaalta oma rauhani tulee myös jostain korkeammalta. Uskon siis myös Jumalaan, enkä usko, että ilman sitä olisin koskaan rauhaa saanut. Mutta se vaatii myös sitä, että voi hiljentyä omien ajatustensa kanssa. Vesi myös rauhoittaa minua. Luonto on myös hyvä, vaikka en tykkää metsistä. Voi olla tyytyväinen siihen, mitä tällä hetkellä on. Perusasiat jotenkin hallinnassa, asunto, vaatteet ja ruokaa. Ja kaikki se mitä on, on myös sellaista mitä rakastaa. Ja tietää, mitä rakastaa ja mitä ei. Voi nauttia elämästä ja jossain määrin myös elämän hallinnasta.
vapaa-ajalla..