Haudalla on tärkeä käydä. Siellä saa muistaa läheistään. Saa surra ja kaivata. Samalla voi muistaa sitäkin, että kerran on itsekin lähtijän vuorossa.
Pääsiäispäivän evankeliumissa kolmannen päivän aamu valkeni rauhallisena. Sapatti oli vietetty rauhassa. Pitkäperjantain häly ja taistelu olivat jääneet taakse. Magdalan Maria tulee Jeesuksen haudalle aamuhämärissä – heti, kun se on soveliasta.
On tärkeä päästä haudalle. Siellä sureva Maria järkyttyy: Herra on viety pois haudastaan. He ovat vieneet hänet, mutta minne ja miksi? Eikö riittänyt, että he häpäisivät hänet eläessään? Pitikö hänen ruumiinsakin vielä viedä?
Maria kokee kuoleman lopullisena
Maria ei käy haudassa; hän vain näkee, että hautaa peittänyt suuri kivi on siirretty pois. Hänen ensimmäinen ajatuksensa on, että Herra on viety pois. Maria ei muista, mitä Jeesus on itse aiemmin puhunut kuolemastaan: ”Minä menen Isän luo. – – Minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. – – Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.” (Joh. 14:12, 28–29.)
Maria kokee kuoleman lopullisena. On käsittämätöntä, että joku lähtisi haudastaan. Sitäkään Maria ei nyt muista, että Jeesus itse herätti kuolleita. Lasaruksenkin hän herätti, vaikka tämä oli ollut kuolleena jo kolme päivää. Jos joku kykenee herättämään kuolleen henkiin, eikö hän itsekin voisi herätä kuolleista?
Tätä Maria ei huomaa ajatella. Hänen mielessään on vain kuoleman lopullisuus. Hänen mielessään on vain risti, jolla hänen Herransa antoi henkensä.
Käärinliinat tyhjässä haudassa
Marian pitää jakaa murheensa muille. Hän lähtee juosten kertomaan Pietarille ja Johannekselle: Herra on viety pois haudastaan. Nämä juoksevat haudalle ja menevät sisälle. He löytävät sieltä tyhjät käärinliinat. Tilanne alkaa näyttää toisenlaiselta. Miksi joku ruumista siirtäessään ottaisi käärinliinat sen ympäriltä, pään peittäneen hikiliinankin? Mitä on tapahtunut, onko joku vienyt Herran ruumiin?
Käärinliinat ovat kuolleen varusteita. Elävä ei niitä tarvitse. Nähdessään käärinliinat Johannes uskoi. Hän uskoi Herran nousseen ylös haudastaan, vaikka ei ymmärtänyt. Kun käärinliinat olivat haudassa, kuoleman lopullisuus murtui. Käärinliinat peittävät ruumista vain vähän aikaa, ja ylösnousemuksessa ne jäävät hautaan. Ne peittävät tätä synnin turmelemaa ajallista osaamme, mutta eivät voi kahlita sieluamme.
Heikot yhdessä
Johannes näki ja uskoi. Jeesuksen seuraajien usko ei ollut suurta. Sillä ei olisi siirretty vuoria. Se oli heikkoa uskoa, mutta se piti kiinni Jumalan lupauksista. Silloinkin, kun he unohtivat Herransa sanat, heidän uskonsa oli kiinni Jumalan lupauksissa. Silloin, kun he eivät ymmärtäneet, mitä on tapahtunut, he hakeutuivat toistensa seuraan. Yhdessä heikot saattoivat tukea toisiaan.
Pääsiäisen evankeliumi kutsuu meitäkin uskomaan. Herra on ylösnoussut, vaikka emme sitä ymmärräkään. Hän on kukistanut synnin ja kuoleman vallan täydellisesti. Hänen omansa julistavat hänen voittoaan tänäkin päivänä. Kerran tämä usko muuttuu näkemiseksi. Heikko usko avaa silloin Jumalan lupausten täyttymyksen: minä en kuole, vaan elän! Alkaa uusi ja murheeton elämä Jumalan luona taivaassa.
Pääsiäispäivän evankeliumissa kolmannen päivän aamu valkeni rauhallisena. Sapatti oli vietetty rauhassa. Pitkäperjantain häly ja taistelu olivat jääneet taakse. Magdalan Maria tulee Jeesuksen haudalle aamuhämärissä – heti, kun se on soveliasta.
On tärkeä päästä haudalle. Siellä sureva Maria järkyttyy: Herra on viety pois haudastaan. He ovat vieneet hänet, mutta minne ja miksi? Eikö riittänyt, että he häpäisivät hänet eläessään? Pitikö hänen ruumiinsakin vielä viedä?
Maria kokee kuoleman lopullisena
Maria ei käy haudassa; hän vain näkee, että hautaa peittänyt suuri kivi on siirretty pois. Hänen ensimmäinen ajatuksensa on, että Herra on viety pois. Maria ei muista, mitä Jeesus on itse aiemmin puhunut kuolemastaan: ”Minä menen Isän luo. – – Minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. – – Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.” (Joh. 14:12, 28–29.)
Maria kokee kuoleman lopullisena. On käsittämätöntä, että joku lähtisi haudastaan. Sitäkään Maria ei nyt muista, että Jeesus itse herätti kuolleita. Lasaruksenkin hän herätti, vaikka tämä oli ollut kuolleena jo kolme päivää. Jos joku kykenee herättämään kuolleen henkiin, eikö hän itsekin voisi herätä kuolleista?
Tätä Maria ei huomaa ajatella. Hänen mielessään on vain kuoleman lopullisuus. Hänen mielessään on vain risti, jolla hänen Herransa antoi henkensä.
Käärinliinat tyhjässä haudassa
Marian pitää jakaa murheensa muille. Hän lähtee juosten kertomaan Pietarille ja Johannekselle: Herra on viety pois haudastaan. Nämä juoksevat haudalle ja menevät sisälle. He löytävät sieltä tyhjät käärinliinat. Tilanne alkaa näyttää toisenlaiselta. Miksi joku ruumista siirtäessään ottaisi käärinliinat sen ympäriltä, pään peittäneen hikiliinankin? Mitä on tapahtunut, onko joku vienyt Herran ruumiin?
Käärinliinat ovat kuolleen varusteita. Elävä ei niitä tarvitse. Nähdessään käärinliinat Johannes uskoi. Hän uskoi Herran nousseen ylös haudastaan, vaikka ei ymmärtänyt. Kun käärinliinat olivat haudassa, kuoleman lopullisuus murtui. Käärinliinat peittävät ruumista vain vähän aikaa, ja ylösnousemuksessa ne jäävät hautaan. Ne peittävät tätä synnin turmelemaa ajallista osaamme, mutta eivät voi kahlita sieluamme.
Heikot yhdessä
Johannes näki ja uskoi. Jeesuksen seuraajien usko ei ollut suurta. Sillä ei olisi siirretty vuoria. Se oli heikkoa uskoa, mutta se piti kiinni Jumalan lupauksista. Silloinkin, kun he unohtivat Herransa sanat, heidän uskonsa oli kiinni Jumalan lupauksissa. Silloin, kun he eivät ymmärtäneet, mitä on tapahtunut, he hakeutuivat toistensa seuraan. Yhdessä heikot saattoivat tukea toisiaan.
Pääsiäisen evankeliumi kutsuu meitäkin uskomaan. Herra on ylösnoussut, vaikka emme sitä ymmärräkään. Hän on kukistanut synnin ja kuoleman vallan täydellisesti. Hänen omansa julistavat hänen voittoaan tänäkin päivänä. Kerran tämä usko muuttuu näkemiseksi. Heikko usko avaa silloin Jumalan lupausten täyttymyksen: minä en kuole, vaan elän! Alkaa uusi ja murheeton elämä Jumalan luona taivaassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun Jeesus on kuollut kaikkien ihmisten puolesta, tulee siihen suhtautua niin, että kun sen huomaa (uudestsisyntyy) elää vain Hänelle, ei lahkoille, eikä itselle.
2. Kor. 5:15
Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.
Kuinka moni VL elää Jeesukselle?
Kes.
Kysyt:
"Kuinka moni VL elää Jeesukselle?"
Käsittääkseni kaikki. Tietenkin lukuunottamatta tyhmiä neitseitä ja mätiä kaloja, joita on porukasta puolet. He eivät lopulta pääse taivaan iloon. Se toinen puolisko menee sinne.
Oletko Sinä Kesitas nyt tulevana viikonloppuna aikeissa kiirehtiä Jumalan valtakunnan seuroihin... siis tarkoitan, olisiko sinulla kaipausta Jumalan puoleen ja Kristuksen sovitustyön osallisuuteen? Jos ei niin omapahan on valintasi. Väärää valintaa saa sitten iankaikkisesti katua.
Sinun kaltaisia uudestisyntyneitä, uudelleen turkin hihasta vedettyjä tulee karttaa.
Menen seurakuntaani sunnuntaina, kuten normaalistikin.
vaihteeksi tulisi Jumalan valtakunnan seuroihin`? Siis Kempeleen rauhanyhdistykselle? Lähin paikka, jossa on syntien sovituksen sana.
Minä en kuule laita Jeesusta markkinaipaikalle, kosk Hän ei sinne iste halua.