Lueskellut erilaisia mielipiteitä siitä, millaisiin olosuhteisiin lapsi saa syntyä. On joka lajia mielipidettä yksisarvishommista totaaliseen kurinalaisuuteen ja säännöstelyyn. Suomessahan syntyvyys ei kaiketi ole tässä kohtaa ongelma? Koko maapallon mittasuhteessa on.
Mutta, jos alulle tupsahtaa suunnittelematon lapsi, niin mikä nyt ihan todella on oikein ja väärin?
On kirjoittelua siitä, että pitäisi olla tietyt asiat "kunnossa" ennen kuin lapsi voidaan saattaa maailmaan. Opinnot suoritettuna, vakityö, kaksi aikuista stabiilissa parisuhteessa olevaa ihmistä, jotka eivät ole vailla minkäänlaisia valtion myöntämiä tukia (eivätkö he ota vastaan vanhempainrahaa ja mahdollista myöhempää kotihoidontukea?)...
Voivotellaan lapsen kurjaa elämää ja tulevaisuuden näkymiä, jos lapsi syntyy esim vähävaraisen yksinhuoltajan lapseksi.
Abortti vai yksinhuoltajuus? Herätellään keskustelua aiheesta. Saisiko pyytää sellaista ihan rakentavaa pohdiskelua aiheesta, kenties kokemuspohjaisia kommenttejakin?
Mutta, jos alulle tupsahtaa suunnittelematon lapsi, niin mikä nyt ihan todella on oikein ja väärin?
On kirjoittelua siitä, että pitäisi olla tietyt asiat "kunnossa" ennen kuin lapsi voidaan saattaa maailmaan. Opinnot suoritettuna, vakityö, kaksi aikuista stabiilissa parisuhteessa olevaa ihmistä, jotka eivät ole vailla minkäänlaisia valtion myöntämiä tukia (eivätkö he ota vastaan vanhempainrahaa ja mahdollista myöhempää kotihoidontukea?)...
Voivotellaan lapsen kurjaa elämää ja tulevaisuuden näkymiä, jos lapsi syntyy esim vähävaraisen yksinhuoltajan lapseksi.
Abortti vai yksinhuoltajuus? Herätellään keskustelua aiheesta. Saisiko pyytää sellaista ihan rakentavaa pohdiskelua aiheesta, kenties kokemuspohjaisia kommenttejakin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
jokainen+päättää+omasta+puolestaan,+et+sinä,+en+minä,+eikä+kukaan+muukaan+voi+sanella+kenellekään+mitä+hänen+pitäisi+tehdä+oman+elämänsä+suhteen.
Ihana tarina! Kiitos sen jakamisesta.
Nykyään jokainen tekee itse omat päätöksensä ja se siitä. Ei siinä ulkopuolisten arvelut ja sanomiset vaikuta enää sitä eikä tätä ja hyvä niin, että aikuiset osaavat huolehtia omista asioistaan.
Mielenkiintoinen kysymys, tässä oma mielipiteeni:
En itse kannata aborttia, mikäli vauva ja äiti ovat terveitä, mutta loppupeleissä abortti on jokaisen oma asia.
Itse toivoisin, että jos lapsia saan, olisin naimisissa ja taloudellisesti toimeentuleva, ja että myös puolisoni haluaisi oikeasti lapsia ja osallistuisi lapsen elämään täysillä. Ei niin, että lapsia hankitaan parisuhteessa vain sen takia, että ne kuuluvat asiaan, kuten monet näyttävät ajattelevan.
Haluaisin kuitenkin, että aikuiset ihmiset ottaisivat enemmän vastuuta omasta elämästään jo hyvissä ajoin. Sama myös taloudellisen tilanteen suhteen, eli vaikka ihminen haluaisi kovasti lasta tai useampaa, mutta on jo valmiiksi sellaisessa tilanteessa, että ei pysty itse pitämään perheestään taloudellisesti huolta, kannattaisi miettiä tarkkaan, onko lasten hankinta järkevää juuri sillä hetkellä.
Toivoisin myös, että sekä äidit, että isät miettisivät etukäteen sen, että jos parisuhde kariutuu tai puoliso kuolee, pystyisikö yksin huolehtimaan suurperheestä, vai riittäisikö perheeseem sittenkin 1 tai 2 lasta.
Minun mielestä myös yksinhuoltaja voi hyvin saada lapsen, ja pystyy siitä siitä myös hyvin huolehtimaan. Kyse ei siis olekaan yksittäisistä asioista, mitkä kaikki elämässä on ns. kunnossa. Lapsen näkökulmasta tärkeää on se, missä kunnossa VANHEMMAT ovat.
On sitten yh- tai pariskunta, niin jos vanhempien elämänhallinta on nolla (huumeita, alkoholin liikakäyttöä, arkea haittaavia mielenterveysongelmia, köyhyyttä jonka kanssa ei pärjää tm...) niin siinä tilanteessa lapsen hankinta olisi puhtaasti vastenmielisen itsekästä.
Mutta jos vanhemmat tai vanhempi nyt sattuu olemaan vaikka opiskelija tai työtön, niin asialla ei ole mitään merkitystä, kunhan lapsesta pystytään pitämään hyvä huoli.
Itselläni on tänä päivänä 8v ja 11v lapset, ja olen elänyt parisuhteessa yhteisessä kodissa nyt 4 vuotta. Minulla on työ, jossa tienaan keskimääräistä paremmin yms. Onnellinen perhekokonaisuus, jossa isäpuolikin osallistuu ihailtavan aktiivisesti lasten elämään.
Lasten ollessa pieniä olin yh yli 3 vuotta. Olin silloin myös opiskelija, joten tuloja oli hyvin vähän. Pärjäsin kuitenkin hyvin tuloihin nähden, ja minulla oli tarvittaessa rahallisena puskurina lasten isovanhemmat, vaikka kaukana asuvatkin. Elämänhallintani oli kunnossa, eli jaksoin huolehtia lasten hyvinvoinnista koko ajan. Sehän se tärkeintä on.
Vaikka lapsi syntyisi avioliittoon, koskaan ei tiedä, milloin ja miksi se liitto päättyy. Sekin kannattaa muistaa. Jokaisen äidin ja isän parisuhteessakin kannattaa ajatella, että haluaako lapsen, vaikka ehkä jonain päivänä joutuisi huolehtimaan lapsesta aivan yksin.