Se johtuu siitä, että kukaan ei ole oikein koskaan ymmärränyt minua. Siksi olen lakannut puhumasta, pidän kaiken sisällä. Kavereita on, mutta nämä nykyiset kaverit tuntuvat olevan niin eri maailmasta. Usein minulle tulee vain masentunut tunne, kun olen heidän seurassaan. Koen myös yksinäisyyttä heidän seurassaan. Se johtuu siitä kun huomaan, miten erilaisia olemme. Välillä tuntuu, että olisi helpompi luopua kavereista kokonaan. Parisuhdettakaan en ole enää jaksanut "etsiä", koska tiedän, että on mahdottomuus löytää ihmistä, joka minua ymmrätäisi. Helpompi olla yksin, vaikka se tappaakin sisältä. Kerran löysin yhden miehen ja luulin, että nyt löysin jonkun, joka ymmärtää. Senkin jutun pilasin itse omalla sulkeutumisellani ja ehkä hänkään ei lopulta ymmärtänyt minua..
Kaikista onnellisin olen silloin, kun olen metsässä yksin kävelemässä. Silloin tulee sellainen olo, että saan olla oma itseni, siellä saan ajatella mitä ajattelen ja siellä en ole yksin. Siksi pidänkin luonnosta niin paljon.
Kaikista onnellisin olen silloin, kun olen metsässä yksin kävelemässä. Silloin tulee sellainen olo, että saan olla oma itseni, siellä saan ajatella mitä ajattelen ja siellä en ole yksin. Siksi pidänkin luonnosta niin paljon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihmisen joustamattomuutta, jos toinen ei ymmärrä sinun erilaista toimintaa tai vaatii olemaan jonkun tietynlainen. Tuolla tavalla ihminrn saa esittävän, pinnallisemman ihmisen itselleen, kun sulkee ihmisiä tuolla tavoin pois.
Voisiko olla näin, että oot vain introvertti luonne etkä tarvitsekaan mitään kaverilaumaa ympärillesi, yksi tai kaksi kaveria riittää. Aiheesta on paljon materiaalia, kannattaa lueskella ja itsensä kanssahan sitä pitää oppia tulemaan toimeen ja elämään, niin osaa myös nauttia eri tavalla yksinolostakin.
Hekoheko, todellinen introvertti ei ikuna kärsi yksinäisyydestä, päinvastoin, hän nauttii siitä!! Aloittaja ei ymmärrä höykäsen pöläystä asiasta josta kirjoittaa jonkun puolesta, ehkä!!? Oikea introvertti hakee juuri sen verran yhteyksiä toisiin kuin haluaa/tarvitsee, ja se jos mikä on yksilöllistä. Introvertti ei koskaan valita olevansa yksinäinen, ei koskaan.🌞🌞🌞🌞🌞
Itsestäni kirjoitan ja olen kyllä myös introvertti. Väsyn monesti ihmisjoukoissa ja illanistujaisissa. Minulla ei ole kaveriporukkaan, vaan yhden käden sormilla voin laskea kaverini. Näen kavereitani kerran pari kuussa. Kyllä introverttikin voi kärsiä yksinäisyydestä. Kylmä ihminen jossain vaiheessa elämää kaipaa ihmistä, joka ymmärtää ja joka olisi samankaltainen. Ulkopuolisuuden tunne kuluttaa, jos sitä kokee koko elämänsä ajan. Olen vielä aika nuori, joten ehkä joskus löydän jonkun samankaltaisen.
Metsään menen, jos on surullinen olo tai koen yksinäisyyttä. Sieltä saan hyvän olon itselleni ja koen, että saan olla juuri niin erikoinen ja vajavainen ihminen kuin olen.
Ei siis "kylmä ihminen..." vaan kyllä ihminen jossain vaiheessa...
Hei täällä samanlainen tyyppi joka pakenee metsään maailman pahuutta, oon tehnyt niin lapsesta saakka. Sun kaltaisia on muitakin esim luontoalan oppilaitoksissa. Et ole yksin :)
Niin ilkeillä voi monella tapaa, voisiko ällipälli antaa minun kirjoitella ja jättää rauhaan, munatonta kiusaa anonyymisti.