miten päästä nykypolvien jäljille ?

Yleisissä arkistoissa ei 1900-lukua vielä ole. Muutamissa seurakunnisaa sallitaan sukututkijoiden penkoa kirkonkirjoja, mutta ei suinkaan kaikkialla. Yksityisyyden suojakin estää, onkohan se 50 v ja sitä nuorempien tietojen tutkimisen. Joku raja siinä on.
Niinpä joudut kysymään, etsimään läheistesi perunkirjoja, juoksemaan hautausmailla tutkimassa hautakiviä, lukemaan kaiken maailman matrikkeleita, esim. eri koulujen oppilasmatrikkeleita, ammattialojen jne.

Itse olen ajatellut, että onkohan tämä avoliittojen aika sekoittamassa kokonaan sukututkimuksen, sillä henkilöitä tuntematta ei voi millään tietää asuvatko he avoliitossa vai ovatko sinkkuja. Lastenkin sukunimet voivat olla kumman vanhemman hyvänsä. Uusioperheet vielä lisäksi!
Monet ovat eronneet kirkosta, joten on saatava tiedot henkikirjoittajalta.

Kyllä vanhemmat ajat olivat sukututkimuksen kannalta paremmat. Tiedätkö muuten sen, että kirkonkirjojen tiedot ovat maailman parhaat Suomessa. Ruotsin hallitsija vaati v. 1683:sta asti jokaisen seurakuntalaisen merkitsemistä kirkonkirjaan Suomessa, joten olemme siitä lähtein kirjoissa ja kansissa. (Verotussyistä tietenkin!)
Ei edes Ruotsissa kuulemma ole näin hyvä tilanne.

Minä tein sen sillä tavoin että postitin jokaiselle tiedossa olevalle kirjeen jossa selostin mihin tietoja tarvitsin. Palautusprosentti oli 100.