Onko rikos jos sattuu ja mies ei lopeta?

Aivan. Rikos on kuitenkin niin yleinen ja poliisin silmissä "mitätön", että asiasta tuskin kannattaa yrittää tehdä rikosilmoitusta. Tottakai, etenkin nuoren ja vielä elämän rajuutta kokemattoman uhrin näkökulmasta tuollainen tuntuu suurelta rikokselta.

Poliisi antaisi luultavasti seuraavanlaisen neuvon: Jos kärsit tuon miehen tekemisistä, jätä hänet.

Hän ei muutu. Joudut tulevaisuudessakin hänen mahd. väkivaltansa kohteeksi. Väkivaltaa voi tulla erilaista.

Jos itse vapaaehtoisesti jatkat suhteessa, no... olet itse valintasi tehnyt. Silloin ei kannata kovin "vähästä" mennä tekemään rikosilmoitusta. Tuo ei kai vielä itsessään täytä varsinaisen parisuhdeväkivallan kriteereitä. Ihan mitä tahansa ei tarvitse parisuhteessa sietää, mutta tähänkin on vapaavalintainen ratkaisu: joko jättää henkilö, tai jatkaa.

Elämässä kuule tulee eteen monenlaista, sellaista mistä ei itse pidä. Jotkut asiat on vain kestettävä, mutta myös opeteltava puolustamaan itseään. Väkivaltaisen miehen kohdalla ei auta muu kuin jättää hänet kerralla. Ei soutamista ja huopaamista, vaan: mieti asiasi tarkkaan, tee päätös ja pysy siinä.

Kasva myös itse siihen, että huomioit toisen. Myöskään sinä et saa leikkiä tuon miehen tunteilla. Parisuhteessa myös sinun tulee kunnioittaa häntä.
.

Olisikin hyvä, jos uhrit alkaisivat tehdä rikosilmoituksia myös tällaisissa tapauksissa. Josko viesti menisi perille, että ei todellakin on ei.

Helvetin ihmisiä vaivaa se, että meidät, etenkin naiset on alistettu uskomaan erinäisiä asioita, kuten miehen herruuteen ja että mieheltä pitää suvaita sitä ja tätä. Vielä osin keskiaikainen kulttuuri meitä vaivaa. Vaikka monet meistä olisivatkin tässä asiassa jo itsenäisempiä, poliisilaitoksen luukun takana istuu pääosin miehiä. Myös uskontoa väärinkäytetään vaientamaan rikosten uhrit: "jos et anna raiskaajallesi anteeksi, et itsekään voi saada syntejäsi anteeksi, et voi päästä Taivaaseen" (opettaa mm. helluntailaisuus). Hellarit nk. "lakaisevat rikoksiaan maton alle".

Menin aikoinaan, shokissa ilmoittamaan asiasta poliisilaitokselle (Helsingin Itäkeskus), saaden typerältä punkerolta vain virnuilua ja naureskelua vasten kasvoja. Kymmenen eri kertaa yritin ottaa poliisiin yhteyttä, korkeinta johtoa myöten, mutta minut tulkittiin "hulluksi". Shokissa oleva saattaa olla varsin sekava. Tai sitten: poliisi suojeli tekijöitä, ei haluttu ottaa kiinni. Rikos oli ollut sen verran rankka, että olin eräänlaisessa shokissa, psykoosissa, ahdistuksessa, peloissa usean vuoden.

Poliisin toimimattomuudesta johtuen tämä rikos pääsi myös jatkumaan, hirvittävin seurauksin, jotka lisää traumoittivat.

Poliisi ei auttanut, vaan nauroi vasten uhrin kasvoja. Päätin tuolloin, että KOSKAAN ENÄÄ en hae apua poliisilta. Aktivoidun itse. Radikalisoidun, niinku sanotaan. Kuitenkin täällä netissä olen kahdesti lähestynyt poliisia, ihan oikealla rikosilmoituksella nettirikoksista. Kummallakin kerralla poliisi vähätteli ja kieltäytyi enempää tutkimasta mainittuja asioita.

Itse on kostettava. Näin se on.

"Jos sinä et auta itse itseäsi, kuka sinua auttaa?" "Jos sinä et itse kosta, kuka sinun puolestasi kostaa?" Juutalainen sananlasku.
.

Onko Suomen lakien mukaista tämä, mitä kirjoituksessasi toteat: "Itse on kostettava"?
Käsittääkseni oman käden oikeus on Suomen lain vastaista. Yllytätkö siis jotakuta rikokseen, koska kostossahan ei ole kyse lain jossain tapauksessa sallimasta hätävarjelusta.

EI-KOSTOA-KOSKAAN kirjoitti:

Onko Suomen lakien mukaista tämä, mitä kirjoituksessasi toteat: "Itse on kostettava"?
Käsittääkseni oman käden oikeus on Suomen lain vastaista. Yllytätkö siis jotakuta rikokseen, koska kostossahan ei ole kyse lain jossain tapauksessa sallimasta hätävarjelusta.

Lue lisää

On sekin yhdenlainen kosto, jos tekee rikosilmoituksen.