Joo, tapasin sattumalta erään kivan oloisen nuoren naisen, mutta on iso mutta. Ikäeroa on se 10-15 vuotta joka aiheuttaa päänvaivaa.
Jos kyse olisi vain ulkonäöstä ja hänen nuoruudesta niin pääsisin yli helposti (näitä tulee vastaan baarissa aika ajoin eikä aiheuta tällaista) mutta kun hän vaikutti niin aidolta ja kivalta että tekisi mieli yrittää löytää keino saada juttu toimimaan.
Mietin vain että onko se edes mahdollista. Tietysti en tiedä hänen ajatuksistaan ja voisiko hän olla kiinnostunut vaikka kieltämättä hieman on vaikuttanut siltä.
Joskus vaan tuntuu että elämä heittää sulle kierrepallon . Jos hän olisi edes 5 vuotta vanhempi tai minä 5 vuotta nuorempi niin ehkä sitten, mutta nyt...
Oman ikäiset tuntuvat niin kalkkiksilta joiden kanssa ei tule toimeen (tai sitten itse olen niin poikamainen) ja sitten tapaa jonkun kivan nuoren naisen joka saattaisi mätsätä.
Kyse ei siis ole että haluan vain seksiä, jotakin kiehtovaa tai ehkä samaa kuin minun luonteessa hänessä on.
Jos kyse olisi vain ulkonäöstä ja hänen nuoruudesta niin pääsisin yli helposti (näitä tulee vastaan baarissa aika ajoin eikä aiheuta tällaista) mutta kun hän vaikutti niin aidolta ja kivalta että tekisi mieli yrittää löytää keino saada juttu toimimaan.
Mietin vain että onko se edes mahdollista. Tietysti en tiedä hänen ajatuksistaan ja voisiko hän olla kiinnostunut vaikka kieltämättä hieman on vaikuttanut siltä.
Joskus vaan tuntuu että elämä heittää sulle kierrepallon . Jos hän olisi edes 5 vuotta vanhempi tai minä 5 vuotta nuorempi niin ehkä sitten, mutta nyt...
Oman ikäiset tuntuvat niin kalkkiksilta joiden kanssa ei tule toimeen (tai sitten itse olen niin poikamainen) ja sitten tapaa jonkun kivan nuoren naisen joka saattaisi mätsätä.
Kyse ei siis ole että haluan vain seksiä, jotakin kiehtovaa tai ehkä samaa kuin minun luonteessa hänessä on.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kannataa kokeilla - sillähän se selviää. Jos itse on lapsellinen ja naivi - sekä seksuaalisilta mieltymyksiltään kallellaan nuoriin, kaikki on mahdollista lain sallimien rajoitusten sisällä.
Ehkä asiaa selventää se etten yritä tuon ikäisiä naisia baarissa. Seksuaaliset mieltymykseni ovat laajat joten ikä ei sinällään ratkaise.
Tietysti asiaa voisi kokeilla kun ei ole paljon hävittävää.
Ei tuo ole paha. Itse ainakin olen kiinnostunut 14v vanhemmasta miehestä. Hän ei tosiaan tunnu niin paljon vanhemmalta, vaan juuri sopivalta. Kaveripiirissäni myös yksi pitkä parisuhde (yli10v) jossa mies 17v vanhempi kuin nainen, he ovat kuin luodut toisilleen.
Johtunee siitä että tämä on uusi tilanne minulle. En odottanut että kiinnostuisin noin nuoresta. Olen kyllä nähnyt hieman vastaavia ikäeroja joskus.
Just joo. Nainen kun on 50, niin mies on jo 67. Naisen tekee mieli, mutta spontaanisti ei onnistu koskaan. Ei ole hyvä ikäero.
Nyt ajattelet jo aika pitkälle :D
Tuossa on parikin vuotta likaa.
Mikä se sopiva vuosi määrä sitten olisi?
noin 25-vuotiaiden naisten ja 35-vuotiaiden miesten suhde vaikuttaa toimivan hyvin kaveripiirissä.
Jos nainen on 28 niin onko hän liian nuori? Entäs 20? vai onko 22?
Jos nainen 18-28 vuotias, hän on sisältään pikkutyttö vielä. Ensikosketus on usein kypsä mutta se mitä se arjessa on on jotain ihan muuta.
Ikä näkyy elämänkokemuksen tuomana viisautena ja tunne-elämän tasaisempana kulkunu, ajattelu on nuorella mustavalkoista. Kaikki on niin ehdotonta. Ajatteluun sisältyy myöskin usein tietty itsekkyys. Ei osata vielä ottaa huomioon muiden haluja ja tahtoa. Moni nuori väittää että osaa, mutta kun heidän käytöstä ja ajttelua vertaa vaikkapa 35 vuotiaaseen, huomaa eron heti.
Nuori ihminen omaa myöskin vielä teiniemäisen voimakkaan tunne-elämän. Siellä tulee uhoa, angstia, voimakkaita "tahdon" raivareita, kiukutellaan kuin lapsi vielä olisi. harrastukset ja kaveripiiri on ykkönen. Et saa häntä jaksaan perhe-elämää kovin pitkään.
Aluksi ehkä, mutta nuorella ihmisellä on nuoruuden kehitysvaihe menossa ja siihen kuuluu biologisesti/psykologisesti vaihe jossa kaveripiirit ja harrastukset ovat hyvin tärkeitä. Hänen täytyy saada toteuttaa sitä kehitysvaihettaan jotta kehityskaarensa kulkisi oikein, eikä se menovaihe iske sitten 30-50 vuotiaana kun on jo omia lapsia.
Itseäni kun mietin vaikkapa 23 vuotiaana. Olin juurikin mustavalko ajattelija, luulin olevani kovinkin kokenut ja fiksu, mutta esim. vain vuotta vanhempi exäni monesti totesi että olen liian sinisilmäinen vielä. Osasin ajatella miltä muista tuntuu, mutta silloin kun itsestä tuntui joltain se ajoi ohi kaiken muun.
Tiedän hyvin nuorena lapsia saaneita. (16-19 vuotiaana ) heille tuli teini-ikä takaisin siinä 25-30 vuotiaana ja alkoi kaipuu kaveripiireihin vapaaseen nuoruuteen. Heidän kehityspolku kulki väärinpäin. Se mikä vaihe olisi pitänyt elää ensin jäi elämättä ja he hyppäsivät suoraan aikuisen perhe-elämään ja avioliittoon ja silloin kun ikätoverinsa juhlivat ja elivät nuoruuttaan he hoitivat kotiäiteinä lapsiaan ja sitten kun ikätoverinsa alkoivat asettuun aloilleen ja saamaan omia lapsia nämä nuorena vakiintuneet alkoivat herään kaipuuseen että haluavat elää nuoruuttaan.
Se on luonnollinen kehityskaari joka jossain kohtaa puskee läpi ja tulee nuorelle ihmiselle. Se on parempi elää ennen lapsien hankintaa, koska perheellisenä ne lapset kärsivät jos äidistä tai isästä tulee uusiksi teini yhtäkkiä.
Itse seurustelin 25 vuotiaana 35 vuotiaan miehen kanssa. Meillä törmäili ihan muistakin kuin ikäeroon liittyvissä asioissa mutta ikään liittyviä oli mm. kaveripiirien ja harrastusten tärkeys minulle ja taasen hänellä niitä ei enää juurikaan ollut. Perhe-elämä ja omat lapset olivat korvanneet ne laajat kaveripiirit jo. Hän ei ymmärtänyt tarvettani olla kavereiden kanssa ja minä en ymmärtänyt sitä miksi minua siitä moititaan.
Muita ikään liittyviä asioita oli esim. erilainen ajattelu liittyen vapaaseen puheeseen seksistä. Hänestä seksistä puhuminen oli tabu ja minä olen elänyt lapsuuden ja nuoruuden ajassa jossa se oli vapaata eikä enää hävettävä aihe.
35 v jolla jo lapsia olisi heti halunnuy vakiintua todella lujasti. Avioliitto ja yhteisiä lapsia. Minä 25 vuotiaana halusin seurustella rauhassa ja katsoa sellaisia asioita sitten kun olen valmis ja vanhempi iältäni. Minä olin opiskelija ja halusin viedä opinnut loppuun ennen sellaisia suunnitelmia
"Hänen täytyy saada toteuttaa sitä kehitysvaihettaan jotta kehityskaarensa kulkisi oikein,"
Tämä on roskaa.
Ei ole olemassa mitään kehitysvaiheita jotta kehistyskaari kulkisi oikein :D
koko ajatus on sosiaalipsykologista hevonpuppua 70-luvulta.
"Itse seurustelin 25 vuotiaana 35 vuotiaan miehen kanssa. Meillä törmäili ihan muistakin kuin ikäeroon liittyvissä asioissa mutta ikään liittyviä oli mm. kaveripiirien ja harrastusten tärkeys minulle ja taasen hänellä niitä ei enää juurikaan ollut. Perhe-elämä ja omat lapset olivat korvanneet ne laajat kaveripiirit jo. Hän ei ymmärtänyt tarvettani olla kavereiden kanssa ja minä en ymmärtänyt sitä miksi minua siitä moititaan."
Tuo liittyy teidän erilaisuuteen ihmisinä, eikä ikään.
Ainakin näin äkkiseltään kyseisellä naisella oli samanlaisia ajatuksia kuin minulla ja hän viihtyy yllättäen paljon yksin.
"Minä 25 vuotiaana halusin seurustella rauhassa ja katsoa sellaisia asioita sitten kun olen valmis ja vanhempi iältäni. Minä olin opiskelija ja halusin viedä opinnut loppuun ennen sellaisia suunnitelmia "
En minä halua perhettä juuri nyt. Ehkä sen takia nuori nainen kiinnostaakin. Oman ikäiset ovat hinkuamassa heti perhe-elämää.
Mutta muuten olen samoilla linjoilla tekstistäsi.
Huolenani on että "Pilaan hänen elämänsä" tai toisaalta kulutan omaa aikaani jonka voisin käyttää sopivamman naisen etsintään pitkällä tähtäimellä koska on mahdollista että hän vaikka tahtoo nuoremman eli lähempänä oman ikäisensä jossain vaiheessa.
Ehkä pitäisi tutustua enemmän ja katsoa sitten.
"Aikuisen elämässä ulkoisia vaatimuksia on huomattavasti nuoruusikää enemmän. Suurin haaste on läheisyyden hyväksyminen. Vastuu omasta ja muidenkin elämästä kasvaa sekä erilaiset tehtävät ja roolit lisääntyvät. Merkittävin aikuisuuden kehitystehtävänä on erityisesti muista (erityisesti oma perhe) huolehtiminen. Aikuisuuden ihmissuhteissa on osattava sopeutua ja osoitettava valmiutta kompromisseihin. Aikuisuuteen kuuluu perheen perustaminen ja vanhemmuuteen kasvaminen.
Aikuisen minäkäsitys laajenee ja aikuinen voikin nuorta tietoisemmin valita, mitä puolta itsestään tuo esille. Tällä kyvyllä on erityisesti sosiaalipsykologista merkitystä; se edistää yksilön psyykkistä sopeutumista ympäristön vaatimiin ja usein ristiriitaisiinkin rooleihin. Myös persoonallisuuden katsotaan olevan "kypsä" ja tasapainossa vasta n. 30 ikävuoden tienoilla."
http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/ps/ps2/3_kehitys_ikakausittain/09_aikuisuudenpsykososiaalinenkehitys?C:D=gjsZ.eya2
Aikuisuuden vaiheet:
Varhaisaikuisuus (20/25–35/40)
Keski-ikä (35/40–55/60)
Myöhäisaikuisuus (55/60–65)
http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/ps/ps2/3_kehitys_ikakausittain/07_aikuisuudenfyysinenkehitys?C:D=gjsZ.eyaZ&m:selres=gjsZ.eyaZ
Aikuisuus
Aikuisuuden määrittely vaihtelee ihmisestä ja kulttuurista riippuen. Aikuisuus voidaan rajata esimerkiksi työn, perhe-elämän ja velvoitteiden tai pelkästään täysi-ikäisyyden perusteella. Aikuistumiseen liittyvät itsenäisyys ja vastuullisuus: aikuinen ihminen sietää yksinoloa ja kykenee itsenäisiin ratkaisuihin. Aikuisuuden kehitystehtäviä ovat pysyvän parisuhteen ja perheen perustaminen. Pysyvä parisuhde luo turvallisuuden tunnetta, mutta myös uhan omalle itsemääräämisoikeudelle.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/07/09/ihmisen-psyykkinen-kehitys#aikuisuus
"Huolenani on että "Pilaan hänen elämänsä" tai toisaalta kulutan omaa aikaani jonka voisin käyttää sopivamman naisen etsintään pitkällä tähtäimellä koska on mahdollista että hän vaikka tahtoo nuoremman eli lähempänä oman ikäisensä jossain vaiheessa."
Tai ehkä sinä henkisesti kasvat ja miehistyt omalle tasollesi. Tällöin toiseen voi myös sattu.
Kuten sanoin sosiaalipsykologista hevonpaskaa 60-70 luvulta.
Tutustua aiheeseen kepeitä internet juttuja syvemmin.
Totta kai sosiaalipsykologit jauhavat tuollaiset koska se tukee heidän teorioitaan.
Sosiaalipsykologia on yleisesti täyttä hevonpuppua. Se on kaiku menneisyydestä ja yhteisöllisestä yhteiskunnasta jossa oli vakiintuneet normit kuten ydinperhe.
Harvamman ihmisen elämä enää nykyään seuraa noita uria.
"Tai ehkä sinä henkisesti kasvat ja miehistyt omalle tasollesi. Tällöin toiseen voi myös sattu. "
Hahah. Olen varmasti kypsempi kuin sinä joka käytät jotain ulkoista auktoriteettiä ja 50 vuotta vanhoja oppaita miten ihmisistä tulee ulkoisesti aikuisia ja mitä ihmisen pitäisi toisten ihmisten mielestä tehdä että olisi tietyssä ikävaiheessa.
Ehkä sinun aivosi kypsyvät itsenäiseen ajatteluun vielä joku päivä.
Olisko niin että kun tuossa nienomaisessa lainaamassani pätkässä aprikoin asioita että se olisi osite minun kypsyydestäni :)
Minusta haluat vain jotain ihmistä niin kovasti että kiellät faktat. Suosittelen menemään johonkin porukkaan jossa noin 6-10 n. 20-25 vuotiasta nuorta-aikuista viettää aikaa. Kuuntele ja katsele heitä ja heidän puheitaan,käytöstään. Mielellään vapaa-ajalla, jolloin he ovat ihan omia itsejään. Katsele heitä. Ehkä ymmärrät sitä menoa katsoessa että missä vaiheessa he ovat menossa
Eli haluat nuorta lapsellista lihaa. Vaikka on itse vanha. Se on fine. Sehän sanottiin sinulle täällä jo aiemmin.
Miksi kysyä mielipiteitä jos ei niitä halua?
Et ymmärrä tätä asiaa nyt lainkaan. Nimenomaanhan minä tiedän ne faktat. Olen viettänyt esimerkiksi baarissa aikaa tuon ikäisten seurassa. Jotkut päälle kolmekymppiset häpeilemättä iskevät tuon ikäisiä, minä en ole niin tehnyt.
Totta kai tuon ikäiset ovat vielä "kehittymättömiä" ja ajatusmaailma on erilainen.
Koko jutun otsikko on "ikäero ärsyttää". En minä siinä numeroista puhu vaan siitä että se nuori nainen tuntui yllättäen puhuttaessa sopivalta, mutta hänen ikänsä oli "väärä".
Olen eri mieltä että ikä olisi kuitenkaan välitön este tai että on olemassa jotain "vaiheita" muuta kuin keskiarvoina jotka usein riippuvat siitä miten ihmisen elämä on muuten mennyt. Esimerkiksi opiskelevatko, ovatko työelämässä ja mitä muita kokemuksia heillä on. Osa joutuu huolehtimaan mm. sisaruksistaan jne. sekä toisaalta osa tykkää liikkua enemmän kaveriporukoissa ja osa olla yksin.
Ehkä otan selvää miten "kypsästi" hän osaa suhtautua elämään ja suhteisiin.
Ehkä tahdoin keskustella asiasta rakentavammin kuin pedofiili hengessä?
Mitä vittua odotat? Että haluisin sun ikäisen vanhan kurttunaaman niinkö joka kutsuu miestä lapsen lihan haluajaksi jos nainen on muutamia vuosia nuorempi kuin mies eikä sellainen vanha kunttu kuten sinä?
Kannattaa tutustua häneen vapaa-ajalla ja hänen omissa piireissään. Nimittäin itsestäni sai jo 13 vuotiaana ikäistään kypsempää kuvaa mutta se "lapsekkuus" näkyi pidempään tuntemisen jälkeen ihan arjessa käytöksessä ja ajattelussa/ongelmanratkaisukyvyssä ja siinä miten hyvin pystyi asettuun toisenkin asemaan,
Nuori ihminen on usein kun joku tunne päällä voimakkaana "minä, minun tunteet, minun tahto, minun mielipide"
Ei ole vielä sellaista kykyä nähdä asioita laajemmalti ja ottaa huomioon tunteiden vallassa muita osapuolia. Tämä taasen on parisuhde ja mahd. jos vanhemmalla miehellä jo omia lapsia niin äitipuolen roolissa ongelmallinen ajattelutapa.
Jos nuori elää vielä tunteiden vallassa täysin itsekkäästi vaikka hänen pitäisi asettua rooliin jossa ottaa huomioon miehensä ja lapsipuolensa?
Totta puhut.
Olen vain tavannut aikalailla epäkypsiä kolmekymppisiä naisiakin jotka ovat nimenomaan noita "mäjavainmätaimunkaverit" joista en ole siis tosiaankaan kiinnostunut ja yleisesti ottaen pidän toisin kuin ketjusta voisi ehkä päätellä pidän "kypsistä" naisista tai oikeastaan fiksuista naisista jotka osaavat suhtautua asioihin monestakin näkökulmasta.
Mietin katsos asiaa jo etukäteen että voi suhde toimia pitemmällä aikavälillä lainkaan. Ehkä jonkinlainen romanssin voisi saada aikaiseksi kesäksi jne. mutta onko se sen arvoista.
En edes tiedä mistä tämä kiinnostus tähän naiseen heräsi, Ehkä hän vain kolahti ja vaikutti kypsältä ikäisekseen.
En tiedä onko siihen vain mitään keinoa etukäteen sitä tietää muuta kuin olemalla sen ihmisen kanssa yhdessä.
Nuoren aikuisen pitäisi tietysti antaa myös olla vielä nuori aikuinen.
Tutustumalla se selviää mitä se nainen haluaa ja mikä se käytös on.
Itse joskus muutama vuosi sitten kun olin 28 v tutustuin baarissa 22 vuotiaaseen "mieheen"
Hyvännäköinen sotilaspoliisin ammatissa. Kypsän oloinen kännissä arvioituna. Tapasin hänet selvänä uudelleen ja hän olikin täysin pettymys. Tajusin palanneeni teini vuosiin. Asunto oli aikuisen oloinen, mutta sen pojan käytös. Itsekästä ja lapsellista. Pleikkari koko elämä ja se ajattelutapa...
Jäi yhden kerran tapaamiseksi
Joo, voi olla ehkä paras että ei mieti liikaa etukäteen vaan ottaa selvää ja hieman tutustuu. Tuskin nyt tässä iän ikäisiä traumoja tulee jos asiaa vie hieman eteenpäin ja molemmat katsoo mitä ovat ihmisinä.
Ehkä juuri ikäerosta johtuen ajattelen alitajuntaisesti että tämä on väärin ja sitten kun toinen kolahtaa niin miettii motiivejaan tutustau toiseen ja onko koko asiassa järkeä.
Rehellisesti en muista milloin viimeksi olen kaivannut jonkun kanssa keskustelua yhtä paljon, mikä on outoa.
Tietysti sehän voi olla että se on tyyliin yhdet treffit ja toinen toteaa ettei koskaan enää :D
Itse ainakin osasin niiden 22 v pojan kanssa olleiden treffien jälkeen arvostaan omaa ikää olevia tai lähes omaa ikääni olevia miehiä enemmän. Tapasin oman ikäisiäni kaveripiireihin kuuluvia miehiä heti seuraavana päivänä ja vaikka hekin osaavat laittaa lapsellisuusvaihteelle, niin kiitin luojaa hiljaa ajatellen " kiitos luojani että näiden kanssa saa aikaan kypsiä keskusteluita ja aivot jo kasvanut päähän! ihanan vapauttavaa" :)
Muutama vuosi sitten katselin kun itseäni 4 v nuoremmat pojat eli silloin noin 25-27 v veteli käytävällä kisaa toimiston rullatuoleilla ja samalla yrittivät pokailla minua ja kaappailla kainaloon.
Itsekkin arvostaisin itseäni ehkä hieman nuorempaa, mutta silti kypsän oloista ja fiksua naista, mutta kun sellaisia ei vain satu kohdalle että kolahtaisi.
Naisten asenne muuttuu jossain 30 vuotiaana ja tietynlainen rentous häviää sekä tilalle tulee ulkoisten aikuisuuden merkkien metsästys.
Mitä vikaa on siinä muuten että joku on vedellyt 25-27 vuotiaana kisaa toimiston rullatuoleilla?
Oletko hävittänyt oman sisäisen lapsesi ja tilalle on tullut sosiaalinen status muka aikuisena?
Minne hävisi rentoutesi, lapsenmielisyytesi, hauskuutesi jne.?
En ole itse moinen rullatuoleillea leikkijä, mutta mm. huumorini on sellaista joka ei tartu niille jotka vetävät vain vakavalla naamalla eteenpäin aivan kuin tämä olisi joku aikuisuus kisa.
En ole, kyllä minäkin "hölmöilen" mutta käytöstavat sekä turvallisuus kannattaa muistaa. Toimistossa ei nyt ole soveliasta heittäytyä lapseksi jälleen ja se vauhti, ja muut ihmiset jotka kävelee kulman takaa ovat vaaratilanteita.
Itse ajattelen näin, siis jo muitakin ja muidenkin turvallisuutta sekä tilannetta missä ollaan. Myöskin äänekkyys häiritsi toimistossa muita asiakkaita ja ihmisiä töissään jota nämä poitsut eivät miettineet
Okei, ajattelin että kyse oli kahvitauosta jne. joka ei häiritsis ketään.
Olen ollut koko elämäni ehkä hieman "jäykkä" tuossa suhteessa että harkitsen mitä teen jne. mutta valitettavasti huomannut että se jäykkyys on piirteenä myös siinä mitä naiset odottavat mieheltä eli pitää olla ulkoiset aikuisuuden merkit kunnossa ja käyttäytyä aina "täydellisesti". Se vaikuttaa lopulta mm. ihmisten rentouteen, kommunikaatioon ja huumorintajuun. Suomessa kun ollaan aika mörökölli jäykkiksiä ylipäätään.
Samoin en voi sietää tuomitsevia katseita jos mainitsen itsekkin pelaavani jotain peliä joskus. Aivan kuin meikkaaminen, sisustaminen, shoppailku tai tv:n roskan katselu olisivat "aikuisempaa" viihdettä kuin pelin pelaaminen
Ei pelaaminen sinällään olekaan vaan se jos se on koko elämä.Rakkaussuhde siis pleikkariin.
Nuorilla pojilla esiintyy sitä että se seurustelusuhde somitaan pleikkarin kanssa ja nainen on siinä sivutuotos jota nusastaan nopsaa siinä pelaamisen välissä ja sitten taas vaihdetaan pleikkarin ohjain käteen. Kavereiden kanssa keskustelut kulkee vain jossain pelissä jne. Jotkut jopa näkee koko elämänsä sinä suosikki pelinään eli alkaa eläytymään peliin nin syvälle että tuo sen oikeaan elämään eläväksi.
itsellä on tiukka kriteeri iästä vuoden minua nuorempi tai sitten max 6 vuotta vanhempi.
Ymmärrän toki tuon pleikkari pointin. Mutta samaahan tapahtuu naisilla kun on joku addiktio vaikkapa kauneuteen ja muotiin. Mitä eroa sillä on?
Eli jotkut jopa näkee koko elämän vain peilin kautta tai sen mitlä asiat näyttää tai miten sosiaalisesti hyväksyttyjä ne ovat tai suosittuja. Ihan yhtä lapsellistahan sekin on.
Onko se sitten "oikeaa elämää"?
Ahaa, eli olet mielestäsi niin kypsä että vain vuoden sinua nuorempi "kelpaa". ;D
Minulla ei ole tuollaisia tiukkia kriteerejä koska esimerkiksi kolmekymppisissä naisissa skaala vaihtelee tätyleistä sellaisiin pentumaisiin ikinuoriin.
Pahinta lienee se että osa naisista on aika kylmiksiä alkuun ja kuvittelevat että voivat asettaa miehille mitä tahansa kriteerejä "kokeneena" tietäen mitä haluavat, mutta hädin tuskin itse osaavat keskustella vaikka odottavat keskustelutaitoa miehiltä.
Toistelevat itse latteuksia jne. ja käyvät läpi iltapäivälehtimediaa tai naisten lehtien aiheita. Yritä siinä sitten löytää kumppaniehdokas joka kolahtaa.
Sitten kun tulee kertomaan että joku nuori teki vaikutuksen niin saa kuulla että on vain "nuoren lihan perässä". Mukavia te kolmekymppiset naiset ja oiniin "kypsiä".
Kokemuksen tuomana kyllä, vain vuosi itseäni nuorempi saa olla. Muuten alkaa mulla hermoja kiristään kun en minä jaksa olla "äiti" aikuiselle miehelle.
Kyllä se suurin ikäeron tuoma eroavaisuus näkyy juuri 18-30 ikävuoden välillä. Sen jälkeen alkaa tasoitus. Se on totta että joku 50 v voi olal yhtä lapsellinen kuin joku 16 v. mutta yleisesti kyllä normaalisti jos ihminen henkisesti kehittyy elämäkokemukset ja ikääntyminen tasoittaa ja saa päähän viisautta, järkeä, ymmärrystä ja malttia.
Mulla taas on että saa olla enintään vuoden vanhempi koska en jaksa äitini kanssa olla. ;D
"e on totta että joku 50 v voi olal yhtä lapsellinen kuin joku 16 v. mutta yleisesti kyllä normaalisti jos ihminen henkisesti kehittyy elämäkokemukset ja ikääntyminen tasoittaa ja saa päähän viisautta, järkeä, ymmärrystä ja malttia. "
Sinä et ehkä ymmärrä millaisesta lapsellisuudesta puhun. Moni kolmekymppinen nainen on sillä tavoin nykyään lapsellinen että heidän suhtautuminen ihmissuhteisiin on jo lähtökohtaisesti itsekästä enkä tarkoita tällä itsenäistä vaan nimenomaan itsekästä. Siitä on esimerkiksi tuossa iässä piakkoin vaadittava äidillisyys nimenomaan kaukana.
Ulkoisesti puitteet aikuisuudelle ja aikuiselle käytökselle ovat kunnossa, mutta henkisesti ollaan edelleen parikymppisiä mitä tulee vastuuteen ja vapauteen.
En siis puhu lapsellisuudesta tässä nyt että henkilö askartelee vaan miten suhtautuu ihmissuhteisiin, osa on aika teinejä vielä.
Ymmärsin kyllä. Omassa suvussa on yksi ikiteini 50 v. Nyt lähden lenkkeileen ja unohdan epäkypsät ihmiset. päivän jatkoja. Tutustu tyttöön, sillähän sen näet
"yksivuosiliikaa" minkäs ikäinen itse sitten mahdat olla?
Noin 35, hän parikymppinen.
Ajatukseni liittyvät myös siihen että olen yleensä vältellyt tuon ikäisiä naisia, mutta tässä tapaukessa mietin pitäisikö tehdä kuitenkin poikkeus.
Mitäpä tuota mietit. Anna palaa mutta älä polta näppejäsi.
Mieti asiaa myös niin päin, josko itse olisit se kaksikymppinen ja nainen kolmevitonen.
Ikäerot ovat mielestäni numeroita, jos muuten ajatusmaailmat ja ns. kemiat kohtaavat.
Paskaako välittää muiden mielipiteistä, ne ovat heidän ongelmiaan.
Tsemppiä päätöksellesi:)
Osa ihmisistä ei täällä tajua että mietin sitä etten polta hänen eli sen naisen näppejä.
Yrittää keskustella järkevästi aiheesta niin ihmiset leimaa pedariksi jonkun joka harkitsee asiaa nimenomaan sen ikäeron ja sen toisen kypsyyden kannalta.
Kiitos tsempistä.
Dannyllä ja Erikalla on ikäeroa n. 50 vuotta.
Totta, ehkä vain kyse on siitä että täytyy selvittää miten kypsä hän on ikäisekseen.
Agree!
:D
Kyllä ihmiset kypsyy aika eri tahtiin. Jotkut haluaa parikymppisenä perheen ja toiset ei tunnu "aikuistuvan" koskaan. Ei kaikille 25-vuotiaille ystävät ja harrastukset ole tärkeintä elämässä.
Kannattaa kokeilla, varsinkin jos on sellainen, että harvoin kukaan todella kolahtaa, niin ei kannata antaa mahdollisuuden mennä ohi, varsinkin siis jos tämä toinen osapuoli vaikuttaa yhtään kiinnostuneelta.
Huomasin kaipaavani hänen seuraansa ja keskusteluja tänä aamuna. Siitä tämä ketju lähti liikkeelle. En minä yleensä tuon ikäisiä vilkuile, no okei vilkuilen, mutta en tosissani.
Tuli vain tunne että hän ei olisi pelkästään kiinnostunut vaan hän on yllättävän samanlainen kuin itse olen.
En epäröisi jos hän olisi 5-10 vuotta vanhempi tai minun ikäinen.
Eihän tuo ole mikään iso ikäero?
Minkä ikäisiä olette? Jos hän on 18 ja sinä 28-33 sillä voi olla jotain merkitystä varsinkin myöhemmin kun toinen on niin nuori suhteen alussa. Jos taas hän on nyt vaikkapa 30 ja sinä 40-45 niin mitä väliä, aikuisia elämää nähneet molemmat.
Muuten ootko varma että teillä on tuo ikäero? Mua on luultu aina 10, jopa 15 vuotta nuoremmaksi. Se on näkynyt sitten sinkkuna ollessa oman ikäisen seuran puuttumisena: iso osa miehistä ohittaa oletetun liiallisen ikäeron takia.
Moni nainen arvostaa kypsempää miestä. Nainen haluaa tuntea itsensä kauniiksi miehen rinnalla ja vanhempi mies osaa arvostaa nuoruutta. Jotkut miehet ei kypsy koskaan, vaikka hampaat tippisi suusta. Nuorempi mies voi henkisesti olla kypsempi kuin joku vanha. Kyllä vanhempi mies kelpaa nuorelle siinä kuin nuorikin, jos on miehinen mies.
Ehkä sä vain pelkäät jo ennakkoon jätetyksi tulemista, no niinkin voi valitettavasti käydä. Itse jätin kymmenvuotisen suhteen jälkeen 10 vuotta vanhemman, kun tunteeni kuoli siihen mustasukkaiseen väärinkohteluun ja oman itsetunnon latistamiseen suhteessa ja parikin vajaa 10 vuotta nuorempaa on jättänyt, kun ovat löytäneet "ikäisensä" ja kauniimman ihmisen elämäänsä enkä siis kelvannut heille kuin vain muutaman vuoden seksikumppaniksi ja kokemuksen kartuttajaksi elämässään. Omista suhteistani olen oppinut sen, että jos on oman itsetunnon kanssa jotain ongelmaa ja kokee jotain riittämättömyyden tunteita, niin silloin suhde alkaa mennä pieleen eikä tule onnistumaan. Vuosien saatossa olen oppinut elämään itsekseni ja seisoskelemaan omilla jaloillaan, eikä se jätetyksi tai hylätyksi tuleminen ole niin kauhea juttu kuin nuorempana, kun on se omakin elämä siihen rinnalle rakennettuna ja yksinkin on oppinut pärjäilemään ja nauttimaan elämästään.
Ei todellakaan. En ole miettinyt asiaa noin pitkälle.
Enemmän kyse on siitä että mietin voiko suhde ylipäätään kestää pitkään joka vaikuttaisi molempien elämään.
Yleisesti myös mietin että keskitynkö liikaa "oman ikäisiini" jos yhtäkkiä olen nyt kohdannut jonkun päälle parikymppisen joka kolahti. Pitäisikö siis jatkossa katsella enemmän juuri päälle parikymppisiäkin vaikka aiemmin en ole niin tehnyt.
Kyllään ikäero on huomioitava.yleensä kuitenkin siellä on todella suuria erinlaisuuksia olemassa.
Varsinkin tulevaisuuden kysymys tuo paljon asioita eteen,toki tuohan se myös ikäerottomille.Ja
kypsyys lienee tärkeintä,asiat omasta mielestäni muuttunut siihen suuntaan,että nykypäivän
nuoret aikuiset ovat kehitysasteeltaan huomattavasti nuorekkaampia.
Hyvä suhde vaatii aina todellista rakkautta,ikäero suhde harvinaislaatuista rakkautta.Hyvää
kevättä kaikille,muistakaa tykätä auringosta,lämmöstä,kukista,nurmen tuoksusta,mehiläisistä
ja toisistanne.