Antifasistit kansallissankareita

Antifa-vajakit on kansallinen häpeä. HeIvetin idiootit luulevat kukistavansa koko valtion, armeijan, poliisin ja 99% kansasta. Jonkinlaisen aivovaurionhan tuollainen tuulimyllyjä vastaan taisteleminen vaatii.

Mikäs se sinun isänmaasi on, ei ainakaan Suomi jonka tuhoamisesta unelmoit?

Hurjat kuvat: Pyöräilijöiden kimppuun hyökättiin harjoituslenkillä pesäpallomailoin ja teräasein - "Et koskaan tiedä, palaatko kotiin"

Ranskalainen pyöräilijä Yoann Offredo joutui maanantaina silmittömän hyökkäyksen kohteeksi kesken harjoituslenkin.

Offredo julkaisi tapaukseen liittyen päivityksen Facebook-tilillään.

30-vuotias ranskalainen kertoi päivityksessä olleensa kahden ystävänsä kanssa harjoituslenkillä, kun heidän kimppuunsa hyökättiin pesäpallomailoin ja teräasein.

- Tulos: murtunut nenä, kylkiluut ilkeässä kunnossa ja ruhjeita ympäri kehoa. Vammat eivät ole vain fyysisiä, olen järkyttynyt, Offredo kirjoitti.

- En ole vihainen. Olen vain surullinen siitä, että tämä kaunis laji, josta pidän, voi olla näin vaarallista. Lähdet aamulla harjoituksiin, mutta et koskaan tiedä, palaatko kotiin. En halua lasteni harrastavan tätä.

antifantit ovat pankkiirien juoksupoikia ihan omaa tyhmyyttään?

Regressiivisen äärivasemmiston (esim. antifa-kommunistien aka punafasistit) tavoite:

Aivopestä ja indoktrinoida kansa poliittisella propagandalla, kontrolloida mediaa, rajoittaa poliitttisten vastustajien sananvapautta orwellilaisilla vihapuhelaeilla jne, luoda yhteiskuntaan pelkoa ja levottomuutta jatkuvalla massamatutuksella miljardimassojen keharimaista, joista haalitaan myös äänestäjiksi "uusia sorrettuja" vihaamiensa köyhien valkoisten kanta-asukkaiden tilalle, kiihottaa väkivaltaisia yhteenottoja, riisua kansa aseista tiukoilla aselaeilla, eliminoida fyysisesti toisinajattelijat, suomalaisten ja muiden Euroopan kansojen matalan intensiteetin kansamurha massamatutuksella ja perustaa internationalistinen globaali totalitaarinen diktatuuri NWO.

Jokainen joka taistelee natseja, fasisteja ja rasisteja vastaan, on sankari ja ansaitsee tulle palkituksi arvokkaasta työstään. Antifasismi käy työstä ja on pakolaisten auttamisen ohella arvokkainta työtä, mitä tällä hetkellä maassamme voi suorittaa. Siksi siitä kuuluu maksaa ruhtinaallinen palkkio.

Uljaat antifasistiset toverimme Tanskassa taistelevat rasismia vastaan heittämällä ihmisten päälle virtsaa: https://heatst.com/culture-wars/watch-antifas-in-denmark-throw-pee-on-people-to-fight-fascism/

..muslimit tähtäävät suuren uskonnsotaan muhamentin kunniaksi. Se alkaa 38 vuoden kuuttua Ranskasta, siihen liittyvät kymmenet miljoonat euroopan muslimit. Turkista, Saksasta ja muista maista jonne nyt luotu muslimi vähemmistööt.
Kristityt murhataan , koulut poltetaan ja länsimainen yhteiskunta tuhotaan.Eurooppa taantuu sodan seurauksena kivikasaksi, kuten syyriassa aleppo jne.

huom. lähi-idässä he tekivät sen jo! maailman rikkaimissa maissa!

Idän roistolaumat ja Kiinalaiset rahastavat mitä saatavissa on ja tuhoavat muslmit ydinasein...europasta tule periferia jossa asuvat köyhät ja ryöstetyt ihmisryhmät, pää-asiassa muslimit. Maailman herrat ovat tsingis kaani ja joku ivaana juma 2!....trumppi4 on aikaansaanut uuden bisnes idean;oravan nahkatalouden ..apua ei siis saatavilla sieltäkään...

suvakit eivät vieläkään tajua että he itse ovat isiksen ensimmäisiä kohteita kun rytinä alkaa?

Rasismi on nimitys ilmiölle nimeltä evoluutio, joka ei katso kulttuuria, älykkyyttä tai muuta ylevää vaan lopulta pelkkää sikiämistä.
Voimme vain valita säilymmekö vai häviämmekö.

Antifasistit ja antirasistit ovat yhteiskunnan kermaa, jalointa aatelistoa, julistaessaan pyhän sodan fasisteja ja rasisteja vastaan. Nämä ihmiset ovat loistossaan samalla viivalla turvapaikanhakijoiden kanssa; he edustavat kaikkea sitä hyvää, mikä on ihmissydämestä lähtöisin.

Filosofi Stephan Molyneux on kehittänyt terävän analyysin sille, miksi suvaitsija on sellainen kuin on: hänellä on addiktio. Otan tässä tuon Molyneux'n ydinajatuksen suvaitsemisesta riippuvuutena, jonka selitän ja jota laajennan omin päätelmin.

Kaikki tietävät, että hyvän tekemisestä tulee hyvä mieli. Ihmiset kertovat osallistuvansa hyväntekeväisyystoimintaan, koska saavat siitä itse iloa. Auttamisesta koettu jalomielisyys aiheuttaa aivoissa endorfiinin ja dopamiinin ryöpyn, joka tuo hyvänolon tunteen. Juuri sama aivokemiallinen tapahtuma on kaikkien addiktioiden takana. Alkoholisti tai narkomaani kokee samanlaisen aivokemiallisen reaktion päihdettä nauttiessaan, ja lopulta tottuu tähän muuntuneeseen aivokemialliseen tilaan niin paljon, ettei pärjää ilman sitä, ja kyseisen palkkion saamisesta tulee kaikki kaikessa.

Tämä aivokemiallisen palkkion hakeminen ei ole ainoa asia, joka tekee yltiöpäisestä suvaitsemisesta sairaalloista; myös suvaitsevaiston käytös on tyypillistä addiktin käytöstä. Monikultturismiin uskovat toimittajat eivät halua raportoida negatiivisia uutisia pakolaisista vaan mieluummin jättävät ne huomiotta tai kiistävät niiden olemassaolon. Mukamas rasisminvastaiset rasmuslaiset haukkuvat raiskausten uhreja huoriksi ja valehtelijoiksi, bloggaaja Saku Timonen vaatii ahdistelluille tytöille oikeudellisia seurauksia rikosilmoituksen tekemisestä, ja Kyllikin Siskojen vetäjä Katja Hietala yritti viimeiseen asti leikkiä, että pikkupojan ryöstö Torniossa ei ollut totta.

Jos näytät ikäviä tosiasioita monikultturistille, hän menee puolustuskannalle ja suuttuu, eli toimii juuri kuin mikä tahansa addikti. Jos jollain on vaikkapa alkoholiongelma, ei hän halua, että hänelle näytetään hänen addiktionsa negatiivisia seurauksia. Ei hän halua nähdä, miten on laiminlyönyt lapsiaan, tai vaikkapa paksua nippua laskuja, joka on kertynyt kun arkiasioita ei ole hoidettu. Addikti menee puolustuskannalle jos hänet pakotetaan kohtaamaan käytöksensä seuraukset ja pyrkii vähättelemään ja pakenemaan haittoja, juuri kuin suvaitsevaisto. Ikävien seurausten näkeminen tekee vaikeammaksi saada "auttamisesta" tulevaa säväriä: se jää kalvamaan mieleen, eikä omaa auttamista pysty kokemaan yhtä tärkeäksi ja hienoksi, jos joku näyttää todisteita siitä, että auttamisesi tuottaa tuhoa.

Kuten muutkin riippuvuuden ohjaamat sairaalloiset käytösmallit, on monikultturismikin itsekästä toimintaa. Monikultturisti ei välitä kärsimyksestä, jota hän tuottaa. Vain säväreillä on väliä. Suomessa sadat naiset ovat tulleet turvapaikanhakijoiden ahdistelemiksi, ilmoitettuja, turvapaikanhakijan tekemiksi tunnistettuja raiskauksia on ollut 25, ja niiden päälle on vielä valtava määrä omaisuus- ja väkivaltarikoksia. Suvaitsija ei halua ajatella näitä uhreja, koska riippuvuus sekoittaa hänen tunne-elämänsä. Suvaitsija ei kykene tuntemaan myötätuntoa rikosten uhreja kohtaan, koska hänen hyvänolontunteensa on kiinni ajatuksessa, että hänen auttamisensa kohde on viaton hädänalainen. Vain riippuvuuden kohde tuottaa enää mielihyvää.

Samoin kuin muut riippuvaiset, suvaitsijat yrittävät saada ympäristön edesauttamaan käytöstään. Huumeidenkäyttäjä ruinaa rahaa perheeltä, aineita kavereilta ja pysyy ruoassa vanhempien ja sossun avulla. Hän tietää itsekin riippuvuuden olevan pahasta mutta ei siitä pysty ravistautumaan irti. Suvaitsija vaatii yhteiskunnalta ja kanssaihmisiltään oman addiktionsa mahdollistamista: pakolaisten vastaanottoa ja rahan syytämistä heidän elättämiseensä. Jos narkomaanin vanhempi sanoo, että nyt menee rahahanat kiinni, jos et mene katkolle, on riippuvaisen ensireaktio suuttumus ja kiukuttelu. Niin reagoi myös suvaitsija, jos hänelle sanotaan, että ei pidä enää antaa resursseja maahanmuuttoon tai ottaa uusia pakolaisia. Hän suuttuu, koska riippuvaiset tyypillisesti eivät kykene maksamaan oman riippuvuutensa hintaa. Samoin kuin päihdeongelmainen siivettää hyväntahtoisilla vanhemmilla, suvaitsija siivettää hyväntahtoisella valtiolla.

Monikultturismi-addiktiosta toivutaan samoin kuin mistä tahansa muustakin riippuvuudesta: joko riippuvaisen myötätunto ja rakkaus hänen riippuvuudestaan kärsiviä kohtaan käy ylitsekäymättömäksi, ja hän toteaa ainoaksi vaihtoehdoksi kunnostautumisen. Tietyt suvaitsijat heräävät, kun lähipiiri alkaa kärsiä toiminnasta, vaikkapa oma perheenjäsen joutuu rikoksen uhriksi. Toinen tapa on kivipohjaan osuminen eli tilanne, josta on vain suunta ylöspäin. Näin käy, kun oma riippuvuus tulee itselle liian kalliiksi ja seuraukset tekevät elämästä sietämätöntä. Päihdeongelmaiselle tällainen osuma voi olla vaikkapa vankilaan tai kodittomaksi joutuminen, suvaitsijalle vaikkapa autettavien todellisen luonteen omakohtainen kokeminen.

Samoin kuin emme kokisi moraalisesti oikeana mahdollistaa päihde- tai peliriippuvaisen itsetuhoa, meidän ei tule mahdollistaa suvaitsijoiden tuottamaa laajamittaista tuhoa. Sairaalloisesti käyttäytyvien ei tule olla päätöksentekoasemassa, vaan holhouksen alla siihen saakka,