Muutin uudelle paikkakunnalle reipas vuosi sitten. Olin toiveikas. Toivoin löytäväni uusia kavereita, kun muutamat vanhat jäivät satojen kilometrien päähän.
Mutta olin väärässä, oon niin yksinäinen, yksinäisempi kuin koskaan. Avoliitossa asun, mutta ei yhden ihmisen seura riitä pitemmän päälle. Oon hirveen huono tutustumaan ihmisiin, yleensä se alote tulee toiselta osapuolelta. Nyt vain oon huomannu ettei oo tilaisuutta tavata muita, ja jos on, eivät ne tunnu olevan kiinostuneita muista kuin vanhoista tutuistaan. Hyvä kun edes viitsivät tervehtiä. Mua ei vaan oo olemassa kellekään. Miehelleni ne kyllä puhuu jotain,jos ovat ennestään tuttuja(asutaan mieheni kotikylällä).Samoin miehen sukulaisetkin puhuvat enimmäkseen miehelleni. Tämä masentaa mua tosissaan. On vaikea nähdä tulevaisuuteen, kun tiedossa on vain yksinäisyyttä. En usko tämän tästä parempaan muuttuvan, oon ihan voimaton...
Mutta olin väärässä, oon niin yksinäinen, yksinäisempi kuin koskaan. Avoliitossa asun, mutta ei yhden ihmisen seura riitä pitemmän päälle. Oon hirveen huono tutustumaan ihmisiin, yleensä se alote tulee toiselta osapuolelta. Nyt vain oon huomannu ettei oo tilaisuutta tavata muita, ja jos on, eivät ne tunnu olevan kiinostuneita muista kuin vanhoista tutuistaan. Hyvä kun edes viitsivät tervehtiä. Mua ei vaan oo olemassa kellekään. Miehelleni ne kyllä puhuu jotain,jos ovat ennestään tuttuja(asutaan mieheni kotikylällä).Samoin miehen sukulaisetkin puhuvat enimmäkseen miehelleni. Tämä masentaa mua tosissaan. On vaikea nähdä tulevaisuuteen, kun tiedossa on vain yksinäisyyttä. En usko tämän tästä parempaan muuttuvan, oon ihan voimaton...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sama juttu mulla, muutin viisi ja puoli vuotta sitten toiselle paikkakunnalle ja toivoin löytäväni ystäviä, mutta ei. Yksin olen ja yksin tulen aina olemaan. Itse vielä asun yksin eli ei ole kumppaniakaan. Tuntuu että en jaksa enää kun tiedossa on vain yksinäisyyttä, yksinäisyyttä, jne...
MUUTIN ITSEKIN UUDELLE PAIKKAKUNNALLE N VUOSI SITTEN. OLEN KOTIUTUNUT HYVIN. OSALLISTUN ERILAI-
SIIN TAPAHTUMIIN JA VAIKKA OLEN UJOHKO SAATAN VAIN
JUTELLA TUNTEMATTOMIEN IHMISTEN KANSSA. MYÖS ESIM KANSALAISOPISTUJEN HARRASTUSPIIRISTÄKIN OLEN SAA-
NUT ELÄMÄNIKÄISIÄ YSTÄVIÄ. ITSESTÄ SE ON KIINNI.
YKSINÄISYYTTÄKIN TARVITAAN, NAUTIN SIITÄKIN. LUEN
PALJON. PIKKUPAIKKAKUNNALLAKIN ON KIRJASTO EI KAIKKIA TEOKSIA TARVITSE ITSE OSTAA. HANKKIMANI
LAAJAKAISTA ON KANSSA KIVA SEIKKAILU. TERVEISIN
Kun aloite aina yleensä tulee muilta, ei ihme että olet jäänyt omin nokkinesi kököttämään. Opettele juttelemaan ihmisille, ei sen tarvitse olla mitään erityisen merkillistä mitä heidän kanssaan puhut. Tärkeintä on ns. seurallinen rapsutus, apinoiden käytökseen jos verrataan.
Ei ole mukava jos toinen on aina ikään kuin mukaan vedettävä, opettele itse ottamaan kontaktia.
Kuulostaapa tutulta, paitsi että itse muutin "uudelle´" paikkakunnalle jo kuusi vuotta sitten, eikä ystäviä edelleenkään ole. Ala- ja yläasteella vielä riitti ystäviä, mutta siitä eteenpäin ystävien saaminen on ollut vaikeaa. Nyt olen 26. Itsekin olen todella huono tutustumaan uusien ihmisten kanssa ja aina tulee sellainen olo, että minua pidetään jotenkin outona, tai itse alkaa pitämään itseään outona kun ei saa ystäviä. Itseäni ei kiinnosta ns. tyypilliset naisten jutut..juoruilu, lapsista puhuminen, biletykset ym. sillä en ole mikään kovin puhelias. (en edes tiedä mitä nämä ns. naisten jutut nykyään ovat) vaan tahtoisin ystävyydeltä enemmän...jotain henkistä ja syvällistä, mutta tuskinpa sellaista ystävää ikinä löydän. Olen jo niin tottunut yksinäisyyteen, että se ei enää edes ole suurin ongelma, vaikka aika ajoin se tietysti vaivaa. Ainut ystäväni onkin avomieheni ja muutamat omat sukulaiseni, onneksi minulla on edes heidät. Jaksamista meille kaikille yksinäisille.
Kyllä se niin on että kun rupeaa suhteeseen niin ne kaverit/ystävätkin vähenee sitä myötä, tai niitten kanssa ei tule oltua niin paljon kuin ennen. Siihen on totuttava. Ja sulla on sentään se oikea.
Mutta ei sitäkään...
Minä muutin kolme vuotta uudelle paikkakunnalle ja olen naimisissa.Mutta en ole saanut täällä uusia ystäviä.
Olen itse luonteeltani ulospäinsuuntautunut ihminen ja muutenkin tulen toimeen ihmisten kanssa,mutta ei se aina ole itsestä kiinni ettei tutustu uusiin ihmisiin vaikka haluaisi koska tämä paikkakunta jossa asun niin on sisäänpäin lämpiävä ja myös pieni paikkakunta joten sen paikkakunnan ihmiset eivät halua tutustua muualta muuttaneisiin ihmisiin,joten tunnen itseni yksinäiseksi.Vaikka on parisuhteessa niin kyllä sitä haluaa myös muita ihmissuhteita miehen lisäksi.