Minkälainen luonne sun kaivatulla on?

ei ole oikein luonnetta ollenkaan eli en tunne häntä. mut luulen että huomionhaluinen eli on vaan samaa mieltä kun muutkin ja jotenkin korostaa itseään,
eli kertomukset pohjautuu mitä hän on tehnyt ja mitä hänelle on tapatunut ja lisäksi arvostelee muita ihmisiä, luulen et tollainen luonne. lisäksi ei pysty elmaan itsekseen vaan kelpuuttaa seurankuin seuran ympärilleen jotta kokisi olevansa elossa

luonne puuttuu ja ajtukset puuttuu, sellainen ihminenkun toimii niin hitler jää kakkokseksi tuhossa mitä saa aikaan, sekin sentään kirjoitti aja ajtteli välillä

aivot tippuneena päästä :( kuulemma hölskytteli lapsena päätä ja jotain mönjää tippu korvasta ja sen jälkeen ei ole ollut aivotoimintaa :(
joo, silleen kävi :(

Hänellä on iloisen ja hyvinvoivan koiran luonne. Tulisi mielellään rapsutukselle, heiluttaisi häntää, katsoisi anoen kun söisin (enkä antaisi palaakaan hänelle), kiittäisi hyvästä päivästä nukkumalla vieressä ja olisi aina iloinen nähdessä.

Hänella on lempeä luonne. Kestäisi luultavasti minuakin.

Hänellä on hyvä sydän ja mä tiesin aina, että hän ajattelee asioita paljon pidemmälle kuitenkin.

En tiedä. Esittää niin paljon ja elää hyvin valheellisen naamarin takana etten tiedä mikä siitä roolitusta ja mikä häntä itseään.

Hän kai on irl elämän multipersoona.
Kameleontti

Ainoa mitä havaitsin hänestä varmana oli että epävarma itsestään ja ilmeisesti hiukan arka/ ujosteleva. Peittää sen hyvin roolituksien ja muun valheellisuuden taakse.

Epävarmuuden olen aistinut hänestä kaikki tuntemamme vuodet. Hän myöskin lannistuu helposti.

Voin sieluni silmin nähdä millainen koululainen hän oli. Pulman tullessa eteen heittänyt kirjat nurkkaan ja laittanut kaiken läskiksi. Ehkä luokassa pelleilly ja ehkä ottanut hatkat koulusta kesken päivän tai muuten laiminlyönyt opiskelua luovutus fiiliksillä

Hän vaikuttaa pulmatilanteissa lannistuvalta.

Olen siinä erilainen. Itselleni pulmat on haaste jossa sisuunnun ja pääsen elementtiini. Saan sykkeeni sopivasti koholle ja " seikkailua elämään" joka pitää mielenkiitoani yllä.

Hänelle moite on lannistusta ja luovuttamisen aiheuttava, minulle se on hetki jolloin kerään hetken maassa kyykyssä kaikki voimani kasaan ja sitten nousen ylös uuteen yritykseen eli minulle moite on sisuuntumisen ja näyttämisen halun paikka. Haluan todistaa itselleni ja muille että pystyn siihen!

Epävarmuus ja arkuus meissä on samaa jos häntä oikein tulkinnut.

Minä vain olen avoimesti sitä ja ulkopuoliset sen havaitsee minusta.
Hän taas peittelee ..

Hän on avoimempi puhuun asioista ja tunteistaan, jos puhui totta.

Minä taas sulkeudun enemmän ja varovaisemmin avauduin tunteistani. Vastaan kyllä jos kysytään mutta oma-aloitteisesti en puhu. Pidän asioita paljon omana tietonani.
Hän taitaa jo olla oppinut minusta sen verran että kun olen hiljaisempi jokin vaivaa minua. Suljen sen vain sisälleni joka on ollut tapa lapsesta asti. Mietin itsekseni kuumeisesti, mutta kerron kyllä mitä mielessä liikkuu jos kysytään.

Hän on tarkkaavainen ja ilmeisesti asiassa joka kiinnostaa hyvin perusteellisesti asiaa "opiskeleva"

Jotenkin tuntuu että minä kuulun näihin asioihin. Jos olisin oppiaine, hän olisi kympin oppilas siinä aineessa.

Meissä on paljon samaakin mutta yksi eroavaisuus: tuomitsen valehtelun hyvin jyrkästi ja ankarasti

Hän hyväksyy asiaa ja on lepsumpi. Voisin varmaan valehdella miten paljon vaan ja hänestä asia olisi ok. Saisin anteeksi heti

Mun tytöillä oli kaikki se mitä pitikin. Rauhallisia paitsi kaksi rauhattomia.