Onko sulla hyvä olla noin yleisesti ottaen?
No mites sinä
Enminäainakaan
20693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ihan hyvä kai... :)
On kyllä.
Nooh jos ei lasketa surullista v*tutusta niin ihan siin se menee.
Öitä.
No mikäs se nyt noin?
No mikä se nyt ei olis. Kaikki hommat kusee niin ketuttaahan se.
No välillä menee niin kuin jäitä polttelis, ja hetken päästä niin kuin etelän auringossa hiekkarannalla miehen kanssa kuka istuu tuolla sydämen päällä ;).
Ei ole iloa elämässä. Masentaa...
Moni ihmettelisi ja ihmetteleekin joka tietää.
Mitä ihmettelisi?
Hyvä olla on näin.
Hyvää yötä!
Jos olo ja terveys tämmöttisenä jatkuis, niin tuskimpa olisin enää nimenhuudossa. Heikotus ja huimaus perusterveellä miehellä.
Toki labrakokeet on otettu. Loppuviikolla lääkäri sanoo, näkyykö niistä kokeista mitään heikkoon oloon viittaavaa.
Ruoka ja uni maittaa. Yksin olen elänyt vaimon kuoleman jälkeen 6 vuotta.
Aika monta vuotta olet jaksanut yksin. Onko sinulle koskaan tullut mieleen että haluaisit jonkinlaisen muutoksen elämääsi.
Voisi löytyäkin, mutta yritykset jo arvelluttaa. Se on monen lesken vaikea kynnyskyusymys, uuden suhteen luominen.
Kyllä ihan loistava fiilis on ollut sen jälkeen kun sain tietää että pääsen lopullisesti eroon yhdestä idiootista yhdessä paikassa!!! (kyseessä ei siis ole ihastukseni vaan yksi stalkkeriluuseri) On sellainen olo kun pääsisi eroon jostain syöpäkasvaimesta tms oksettavasta asiasta. Mahtavaa! :)
Tämäkö on syy hiljaisuuteen. Ole huoleti, kyllä sä viel kesällä olet mua stalkkaamassa piilostas, senkin ketku ;)
Sitäpaitsi, jos olisit kiltimpi mulle, etkä noin mustis, mulle tulis jopa ikävä :(
Ihan sama juttu.. yhdestä seköpää naisesta pitäisi päästä eroon. Keksii vaikka mitä..jääköön sanomatta. Ei vaan ymmärrä, että toimillaan tekee itselleen hallaa.
Älä nyt kulta viitsi mököttää, sulla vain huono päivä! Tykkään Sinusta, usko vaan.
Halipusi murulle 💓
En uskalla sanoa ääneen, parempi kun pitää mölyt mahassaan.... elämä on välillä....sitä sekametelisoppaa.....että tämän verran voin avautua....
Suht. hyvin menee. Just tässä aamukahvia hörpin ja meikkailen samalla ennen töihin lähtöä miettien että on viime vuodet olleet aikamoisia, kun 2013 sairastuin masennukseen vaikka tempperamenttini on semmoinen että olen välillä ollut aika helisemässä hitaan etenemisen kanssa toipumisprosessissa, niin jokainen vuosi olen mennyt eteenpäin tuon diagnoosin mittarilla m todella huimaa vauhtia. Tuollaiset sairaudet on usein pitkään kestäviä ja luetaan "pitkäaikaissairauksiin"
Minä en kärsimättömyyttäni kauaa jaksaisi potea ja minulle onkin ollut vaikeinta sairauteni vaiheissa pysyä rauhallisena niillä kohti kun olen huomannut ettei sairaudesta toipuminen etene siinä aikataulussa kuin minä olen suunnitellut. Oman rajallisuuden ja voimien loppumisen huomaaminen on ollut rassaavaa ja vaatinut toisinaann vitutus kännit.
Tänään heräsin taas miettimään että kuinka moni tuttavani on ollut siinä jamassa missä itse olin 2013 jo 10-15 vuotta, pääsemättä eteneen toipumista kohti.
Itse saan olla onnekas, kun olen toipunut työkykyiseksi ja olen työelämässä työssä jossa on kiireistä, stressavaa ja osapäivistä teen yksin kokonaan eli vastaan työpaikastani yksin.
Se on depressio toipilaalle kova kakkuviipale. Se että olen selviytynyt tehtävissäni jo näinkin pitkään ongelmitta ja kotini pysyy siistinä, pyykit kotona pestyinä jne. (eli voimia riittää vielä työpäivän jälkeen kotiinkin) kertoo paljon terveydentilastani.
Enkä voi kuin olla tyytyväinen! Työni ja ponnistelujeni jäljet näkyvät nyt jaksamisessani. Kaikki ne harmituksen kyyneleet hetkillä kun oman terveydentilan rajat tullu vastaan ei olleet sittenkään turhia. Ne motivoi ja sai sisuuntuun jatkamaan yhä määrätietoisemmin kohti päämäärää.
Toivotaan että noususuunta jatkuu eikä takapakkeja enää tule...