Hieno puheenvuoro

En juuri jaksa kuunnella ja vielä vähemmän katsella Yleä, mutta joskus se silti vielä yllättää positiivisesti. Kuten kävi nytkin. Kalle Haatanen on hieman omituinen tyyppi, mutta tekee kyllä mielenkiintoisia ohjelmia välillä. Niin oli käynyt nytkin:

http://areena.yle.fi/1-4011221?autoplay=true

Harvoin, jos koskaan, nykyisin enää kuulee mitään järjellistä pohdintaa ja tutkiskelua asioista, joten kahta makeampaa oli tämä manna. Anna Kontula on kehittynyt. Joskus vuosia sitten katselin hänen sivujaan ja pidin niitä aika populistisina, mutta tämä oli suoraa puhetta asioista niiden oikeilla nimillä. Pidin tästä puheenvuorosta kovasti.

Välillä tuntuu, että moni jää valtakunnan tasolla hieman Liin varjoon. On tietenkin hyvä, että puolueella on niin näkyvä johtohahmo. Sitä puolue varmasti tarvitsee. Mutta häpeäkeni tunnustan, että en oikeastaan ole juuri tullut kuunnelleeksi tai katselleeksi muita vasemmistoliittolaisia. Ne, joita olen, ovat tulleet tietoisuuteeni Liin vanavedessä. Kirjoitin joskus siitä, että Li vetää mukaansa todella kiinnostavia ihmsiä, mutta nyt vasta kunnolla käsitän, että ei se ole vain pelkästään Li, vaikka hän onkin, siinäkin, keskivertoa parempi. Ja näin sen juuri pitääkin olla. Yhteiset ideat ovat ne, jotka tietenkin vetivät Liinkin alunperin mukaan ja ne ovat se, mikä vetää ihmisiä mukaan edelleen, joka paikassa.

Häpeäkseni tunnustan, että en ole koskaan ennen vielä kuunnellut Silvia Modigia. Nimi toki on tuttu ja hänen ansionsa sukupuolineutraaliuden edistäjänä. Minulla ei kuitenkaan ollut hänestä mitään mielikuvaa, ei myönteistä eikä kielteistä. Nyt sitten kuuntelin ja hän on aivan mahtava. Jos vain olisi mahdollista, äänestäisin häntä seuraavissa vaaleissa. Ja sitten eräs Liin esiintymisten kautta tietämäkseni tullut henkilö, Anna Vuorjoki. Ennen kuin kuulin hänen puheenvuorojaan, ajattelin että mielenterveyspuolella avuntarjoajat ovat yleensä yhtä hulluja, elleivät jopa kajahtaneempia, kuin potilaat, mutta kyllä ainakin Vuorjoki on selkeä poikkeus tästä kaavasta.

Kovin naisvoittoista. Minulle tietysti heteromiehenä tämä käy oikein hyvin. Sitä paitsi, olen melko varma, että jonain päivänä THL (tai mikä eufemismi onkaan siihen mennessä keksitty nimekseen) kieltää testosteronin ja tekeekin siinä sitten täysin oikein. Mies-sukupuoli aiheuttaa 90% kaikista maailman ongelmista suoraan ja välillisesti luku on vieläkin korkeampi. Se ei tietenkään edes hävetä minua, koska olen mies ja testosteronin vaikutuksenalaisena koko ajan, mutta olisi totuudenvastaista olla sanomatta sitä silti ääneen. Totuus on aina totuus, ja se on tuotava julki.

Katselin tuossa samalla myös Enbuskea. Ilman sekulaareja juutalaisia meillä ei olisi olemassa tässä maailmassa sitä, mitä kutsumme länsimaiseksi elämäntavaksi. Ilman heitä ei luultavasti koskaan olisi ollut olemassa Neuvostoliittoakaan. Jos taas Neuvostoliitto olisi jotenkin onnistuttu välttämään, ei länsimainen kulttuurimme olisi tänään samanlainen kuin se nyt on. Enbuskea katsellessa sen kaiken näkee niin selvästi: he ovat syntyneet älyllisyyteen ja se ilmenee heissä heidän kykynään käsitteellistää kaikki. Aivan kaikki. Hyvin suurelta osin he ovat luoneet maailmankuvamme loputtomassa tarpeessaan ymmärtää ja käsittää. Mutta kaikella on hintansa. Niiden käsitteiden, joilla mielemme hallitsee havaintomaailmansa kaoottisuutta, vastapainona ovat stereotypiat. Ne ovat se hinta, joka tieteestä ja edistyksestä on maksettava. Ja kyllä juutalaiset ovatkin sen maksaneet, tuhansia ja tuhansia kertoja läpi maailmanhistorian. Senkin takia hieman yllätyin, kun Enbuske kertoi omia käsityksiään Vasemmistosta ja sen naisjäsenistä. Mutta toisaalta, hänen työnsä on olla populisti ja toisaalta taas hän on tietyn aikakauden lapsi ja käynyt läpi kaiken sen oikeistoindoktrinaation, joka tiedotusvälineiden kautta on päällemme tullut. Silti en odottanut kuulevani hänen tasoisensa kaverin suusta jotain sellaista, mitä voi lukea nettipalstoille oksennettuna. Myönnän, minä itse olen kirjoitellut joskus ihan vastaavia, mutta vain trollatakseni, joka kyllä joskus jopa hieman hävettää itseäni. Ei kuitenkaan niin paljon, koska silloin kun itse niin tein, nykyistä Vasemmistoa ei vielä ollut. Ei ollut Liitä, Merja Kyllöstä, Dan Koivulaaksoa tai näitä muita, joista yksinkertaisesti ei voi olla pitämättä. Oli vain hölmöjä ääripersuja, joita oli kiva kiihottaa heidän sangen yksioikoisessa vihervasemmistovihassaan ja itse ajattelin, että minä tai tämä yhteiskunta ei enää tule tarvitsemaan vasemmistoa. Vääremmässä en olisi voinut olla. Mitä vanhemmaksi tulee, sen paremmin ymmärtää sen, kuinka vähän maailma todellisuudessa muuttuu ajan kuluessa. Nuorena itä persoektiiviä ei ole, pienetkin muutokset vaikuttavat mullistuksilta. Vanhempana huomaa, kuinka vähän ne mullistukset lopulta vaikuttivatkaan moneenkaan asiaan ja senkin, että mihin suuntaan todellisuudessa vaikuttivat, jos vaikuttivat.