En ole enää minä

Onko sairautesi joka sinua syö fyysinen vai psyykinen, eli se vihan ja katkeruuden tunne, josta kerroit ?
Sinulla on varmaan joku käsitys, milloin ja miksi se alkoi ?
Kun löytää syyn, voi löytää "lääkkeen". Voi alkaa parantua.

Siiskö tunnet itsesi väärinymmäretyksi ja aloit vihata muita ja olla katkera ?
Ei kannata luulla, että kukaan tässä elämässä helpolla pääsee.
Ketään ei kannata kadehtia. Jokaisella on ongelmansa. Ennemmin tai myöhemmin.
Kukaan ei ruusuilla tanssien pääse elämäänsä läpi.
Miksi itseäsi vihaat ? Senkä takia, että vihaat muita ja pahojen tunneolojen takia ?
Monien muittenkin kuin sinun posiitiviset puolet jäävät piiloon maailmalta,
eihän sitä itseään kukaan voi tuodajatkuvasti aktiivisesti esille, saamatta itserakkaan leimaa.
Sinulla on ne positiiviset puolet, ole onnellinen niistä, niillä on käyttöä tulevaisuudessakin
ja nyt päästäksesi huonojen tuntemusten yli.
Hellitä vähän ! Tee jotain mukavaa, mistä oikein paljon pidät !
Ota rennosti, älä vaadi itseltäsi liikaa ! Äläkä ajattele koko ajan itseäsi !
Keskity muuhunkin välillä kuin itseesi ja olotilaasi.

Oletko etsinyt ongelmaan apua jo jotenkin?

Joku psykologi varmaan osaisi parhaiten sanoa, mikä tässä tilanteessa olisi järkevintä menetellä.

Tunteitaan, niihin suhtautumista ja ajatteluaan voi arjessaan harjoittaa toki ilman psykologin tai psykoterapeutin apuakin. Psykologeilta voi kyllä pyytää tähän keinoja, joita sitten itse voi käyttää.

Puhutaan "tunnetaidoista" tai "tunneälystä" .
Kaiken perusta on omien tunnetilojen huomaaminen ja tunnistaminen. En tiedä, mutta tästä voi ehkä myös löytyä nopealla haulla lisätietoa.

Toki masennuksen hoidossa esimerkiksi kognitiivisen psykoterapian avulla pyritään juuri muuttamaan haitallisia ajatuskulkuja, jotka ruokkivat entisestään vaikkapa juuri vihan tunnetta.

Itse kysyisin alan ammattilaiselta mikä voisi auttaa.

Sitä voi tuntea paljon ja kauan. Itse olen hyvin samanlainen kuin itseäsi kuvailit. Tunnen vihaa ja katkeruutta niin itseäni kuin muita kohtaan. Tavallaan en halua liikaa antaa itsestäni kenellekään koska kaikki voivat kuitenkin loppujen lopuksi lyödä puukon selkään. Ympärilläni olevat ihmiset ovat minulle joko ystäviä tai vihollisia. Tiedän, olen hyvin mustavalkoinen.

Tiedän myös että kuulosta varmaankin hyvin raskaalta elämältä ja tiedän myös olevani toisinaan aika raskas tapaus ympäristölleni. Olen rajatilapersoonallisuus kuntoutuja. Olen syönyt yli kymmenen vuotta mielialalääkkeitä ja koen että ne eivät enää auta mitään.

Haluaisin itsekin olla joskus (parhaimpina päivinä olenkin) huoleton ja iloita elämästä mutta ei se vaan aina onnistu. Viha on todella raastava mutta myös voimaannuttava mutta niin kuluttava. Itseäni auttaa rakas harrastus onneksi vaikka välillä ahdistaa niin ettei sitäkään saa tehtyä.

Jonain päivänä, joskus, kaikki on paremmin ja maailmassa on enemmän värejä...voimia kaikille.