Usein näillä palstoilla vähätellään ja jopa kielletään käyttämästä psyykelääkkeitä. Minulla on kaksi esimerkkiä jolloin lääkkeistä on ollut verraton apu mielenterveysongelmissa.
Paikkakunnallamme asuu nainen, joka on pitkään, varmaan jo yli kymmenen vuotta häirinnyt naapureita ja jos ei heitä niin käytöksellään ollut ihmettelyn ja häiriön aihe katukuvissa. Nainen hillitsi jotenkin käytöstään asunnossa kun pelkäsi joutumista laitokseen, mutta hän meni purkamaan pahaa oloa kaduille. Kulkiessaan jalan tai pyörällä, hän huusi, kiroili ja pauhasi itsekseen ja paahtoi naama raivossa ja punaisena. Tietenkin "kylähulluihin" totutaan mutta varmasti tämä ihminen kärsi valtavaa tuskaa sisimmässään.
Nyt tämä ilmiö on hävinnyt. Nainen kävelee joskus asioillaan niin kuin kaikki muutkin ja juttelee tavallisesti. Nyt on onnistuttu räätälöimään lääkitys ja nainen on käytökseltään kuin eri ihminen.
Tätini sairastui psyykkisesti keski-iässä ja hän meni täysin sekaisin ilman lääkitystä. Muutaman kerran lääkitys purettiin pikkuhiljaa hoitotahon tai omaisten ja itsensäkin pyynnöstä seurauksella että täti oli kahden kolmen kuukauden päästä totaalisesti sekaisin ja vaati lääkityksen aloittamisen ja viikkojen hoidon osastolla.
Aivot on elin siinä mielessä kuin haima, kilpirauhanen tai maksa. On tilanteita että jostain syystä elimen toiminta ei pelaa normaalisti ja tarvitaan korjaava tai auttava lääkitys. Ei kai ole sen häpeämpi nauttia lääkeitä psyykevaivoihin kuin pistää insuliinia.
Paikkakunnallamme asuu nainen, joka on pitkään, varmaan jo yli kymmenen vuotta häirinnyt naapureita ja jos ei heitä niin käytöksellään ollut ihmettelyn ja häiriön aihe katukuvissa. Nainen hillitsi jotenkin käytöstään asunnossa kun pelkäsi joutumista laitokseen, mutta hän meni purkamaan pahaa oloa kaduille. Kulkiessaan jalan tai pyörällä, hän huusi, kiroili ja pauhasi itsekseen ja paahtoi naama raivossa ja punaisena. Tietenkin "kylähulluihin" totutaan mutta varmasti tämä ihminen kärsi valtavaa tuskaa sisimmässään.
Nyt tämä ilmiö on hävinnyt. Nainen kävelee joskus asioillaan niin kuin kaikki muutkin ja juttelee tavallisesti. Nyt on onnistuttu räätälöimään lääkitys ja nainen on käytökseltään kuin eri ihminen.
Tätini sairastui psyykkisesti keski-iässä ja hän meni täysin sekaisin ilman lääkitystä. Muutaman kerran lääkitys purettiin pikkuhiljaa hoitotahon tai omaisten ja itsensäkin pyynnöstä seurauksella että täti oli kahden kolmen kuukauden päästä totaalisesti sekaisin ja vaati lääkityksen aloittamisen ja viikkojen hoidon osastolla.
Aivot on elin siinä mielessä kuin haima, kilpirauhanen tai maksa. On tilanteita että jostain syystä elimen toiminta ei pelaa normaalisti ja tarvitaan korjaava tai auttava lääkitys. Ei kai ole sen häpeämpi nauttia lääkeitä psyykevaivoihin kuin pistää insuliinia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Keski-iässä voi jo alkaa sairastuminen vaikkapa Lewyn kappale tautiin. Se voi aiheuttaa kuvaamiasi käyttäytymishäiriöitä. Siihen on täsmälääkitys, joka rauhoittaa tilannetta huomattavasti.
Ihmisen itse on helpompi elää ja läheisten.
Lewyn kappale taudin kaikista oireista ei oikeastaan kerrota missään mitään täsmällistä, koska ne voivat vaihdella niin paljon.
Mutta siis: Kyllä lääkkeistä on apua ! Joskus ne ovat hyvinkin tarpeellisia ja jopa välttämättömiä.
Syy miksi niitä vastustetaan, on esim. siinä, että esim. antipsykootteja määrätään ihmisille joilla ei selvästikään ole psykoosia. Jos kyseessä on esim. ihminen, joka käy töissä ja hoitaa työnsä hyvin, mutta kärsii ajoittain stressistä ja unettomuudesta, niin miksi ihmeessä sellaisen ihmisen pitäisi käyttää antipsykoottisia lääkkeitä?
Lääkkeen hyödyt tulee olla suurempia kuin haitat ja jos kyseessä on ajoittaiset uniongelmat ja ajoittainen stressi, niin kyllä kyseisillä lääkkeillä tulee heti haitat suuremmaksi kuin hyödyt.
Jos lääkkeiden puoltajat ette usko, niin kokeilkaa kyseisiä lääkkeitä. Silloin ymmärrätte mistä on kyse. Ne sivuvaikutukset on ihan järkyttäviä. Jo pienellä annoksella (murto-osa siitä mitä psykoosipotilaat käyttää) menee tasapainoaisti ja reagointikyky (esim. liikenteessä) ihan sekaisin, tulee rytmihäiriöitä, kuumehorkkaa muistuttava tila (niin kova hikoilu yöllä, että yöpaita on aamulla märkä rätti), tulee paniikkikohtauksia ja muutenkin täysin sekava olo. Miten sellaisessa olotilassa kukaan kykenee tekemään töitä? Kun lääkkeen tarkoitus oli, että saadaan ongelmia työssä aiheuttava unettomuus ja stressi pois, niin noilla lääkkeillä tuleekin olo moninkerroin pahemmaksi.
Noita antipsykootteja yleislääkärit nykyään laittaa esim. unettomuuteen, vaikka paljon parempiakin lääkkeitä olisi saatavilla.
Ja annoksesta vielä, jos esim. 1/20 -osalla siitä, mitä psykoosipotilaat käyttää, tulee ihan järkyttävät fyysiset sivuvaikutukset, niin ihmettelen, miten täyttä annosta ottavat potilaat voivat edes olla enää hengissä.
Minuun pumpattiin psykoosilääkettä osastolla psykoottiseen masennustilaan ja en koskaan ole ollut niin masentunut saatika sekaisin kuin syötyäni lääkettä nimeltä Zyprexa. Tunsin lääkkeen haitat lähestulkoon kiduttavina. Järkyttävä päiväpöhnä, turpoaminen, levottomuuden tunne jaloissa, painostava olo väsymyksestä, seksuaalihäiriöt, sekava olo, paniikinkaltainen olo kun keho ja reagointi käy liian hitaalla, kykenemättömyys tehdä asioita ja tunne siitä että ei ole oma itsensä lääkkeen aikana.
No, aika nopeasti tuli selväksi, että osastolla lääkkeiden syöttäminen on lähinnä sen takia ettei potilaista ole liikaa vaivaa henkilökunnalle, että hän on lauhkea kuin lammas.
Juuri noin, kyllähän se pitäisi kaikilla terveydenhoitoalalla olla tiedossa, ettei noilla psykoosilääkkeillä kenekään terveyttä kohenneta, niillä vain turrutetaan potilas puolikoomaan kun ei muutakaan hoitomuotoa keksitä. Mielestäni lääkkeiden tarkoitus olisi, että potilas kuntoutuu siten, että pystyy käymään töissä ja muutenkin elämään suht. normaalia elämää. Noilla psykoosilääkkeillä se ei onnistu.
Pakkolääkityksestä muuten hyvä artikkeli:
https://www.areiopagi.fi/2017/01/ajatuksenvapaus-pakkolaakinnan-psyykkisen-sairauden-puristuksessa/
Psykoosin vertaaminen diabetekseen on psykiatrien vanha keino saada potilaat syömään lääkkeitä, joiden teho ja vaikutusmekanismit eivät omaa läheskään niin vankkaa tutkimusnäyttöä kuin diabeteksen hoito insuliinilla. Diabetes on lääketieteellinen sairaus joka voidaan todeta lääketieteellisillä kokeilla, psykoosi on kirjava joukko oireita aistiharhoista niin sanottuihin harhaluuloihin ja ajatustenlukukokemuksiin. Ne eivät muodosta yhtenäistä sairautta eikä niitä voi määrittää lääketieteellisin kokein. Ilman hoitoa diabetespotilas kuolee. Psykoosista taas voi parantua täysin ilman lääketieteellistä hoitoa, se on esim. Avoimen dialogin mallin mukaan todennäköisempää kuin lääkityksellä parantuminen ja säästää myös lääkkeen haitallisilta vieroitusoireilta, joista tätisi todennäköisesti kärsi.