Sä valitset turvallisuuden ennen rakkautta. Minä valitsen rakkauden ennen muita asioita. Siksi emme sovi yhteen.
Meissä on yksi ero
Uskoisitko-
25971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Jos saan turvallisuuden voin myös rakastaa. Oletko turvallinen?
Ei pidä paikkaansa. Olen aina valinnut rakkauden.
rakkaus on turvan antamista.
Nimenomaan noin, kuka nyt haluaa pelätä ja elellä kenenkään kanssa epävarmuudessa. Itselle edesmennyt suhde oli juurikin sitä, että toinen oli epävarma ja jotenkin epävakaa itsensä kanssa, ei mitenkään täysin vastuullinen aikuinen. Itsekin kaipaa sitä tukea ja turvaa, häneltä en sitä saanut.
Samaa mieltä. En jaksaisi sellaista elämää. Olen varma ettei kestäisi muutamaa viikkoa kauempaa. Monta vaikeaa vuotta takana muista syistä johtuen. Elämänilosta osa hävinnyt viime vuosien myötä.
Itselle kaikissa edesmenneissä kolmessa pidemmässä suhteessa on ollut yhteistä tuo epävarmuus. En tiedä miksi vedän puoleeni juurikin sellaisia ihmisiä, joilla on jotain häikkää oman itsensä suhteen. Tämän viimeisen suhteen jälkeen mieli on matalalla, kun tuokin ihminen osoittautui kusipääksi niin vajuin sen myötä pessimismin tielle, en usko siihen ihmisen hyvyyteen enää. En oikein jaksa uskoa, että rinnalle löytyy normaalia ja rehellistä ihmistä. Olen ollut suurimman osan elämästäni huonoissa suhteissa ja jotenkin vain tottunut siihen ettei parempaakaan voi olla.
Rakkauden takia täytyy joskus uskaltaa hypätä tuntemattomaan. Jos jäät varmistelemaan et luultavasti rakasta tarpeeksi.
Olet siinä oikeassa. Jos mies epävakaa tunteissaan se on nou nou. Haluan olla rakastettu pidempään.
Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää, ymmärräthän sen. Meillä voisi olla jotain hyvin ainutlaatuista. Haluaisin hypätä tuntemattomaan mutta sinun pitää ottaa kädestäni kiinni. Yksin en uskalla
Yhdessä tekemässä hyppyä tuntemattomaan
No se kuulostaa jo paljon paremmalta
En ole perheen rikkoja. Minusta ei siihe ole.
Onhan se sääli ettei me pystytä kasomaan näitä kortteja mitä tästä oliskaan voinu tulla. Olisin varmaan rakastunut niin hullun lailla ettei siinä olisi ollut järjelle tilaa. Ymmärrän sua ja munkin on ajateltava tässä muutakin kuin omaa onnellisuuttani. .. Ehkä ensi elämässä..
Kun paljon puhutaan tästä rakkaudesta, niin minua ainakin askarruttaa mitä se kenellekin merkitsee, mikä on mielestänne rakkautta ja mitä rakkauteen kuuluu.
Kun toisaalta on ihan tutkinnallisesti todistettu, että rakastuminen kestää muutamista kuukausista eteenpäin, tuskin vuosia kenelläkään. Mitäs sitten, osaatko ymmärtää elää nyt sitten tavallista arkea kumppanin kanssa.
Ja tähän osaan kyllä varmasti kuuluu tuo turvallisuus, luottamus ja yhteiseen hiileen puhaltaminen vahvasti. Jos siinä alussa on ollutkin niitä sokeita ylilyöntejä myös taloudessa, kyllä niidenkin on aika tasoittua ja nähdä, että elämä maksaa ja on itse ansaittava tuo elantonsa, sitä ei valitettavasti minkäänlainen rakastaminen tee puolestasi ja kenelläkään ei ole oikeutta edes ajatella toisen elättävän hänet.
Aikuinen ihminen varmasti osaakin elää, mutta meissä lienee paljon noita ikuisen huuman ja rakkauden havittelijoita ja näin sitä kumppania, hyvääkin pitää vaihtaa yhtenään. särkyneitä sydämiä, pelokkaita lapsia jää jälkeen.
Kukaan ei saa kuvitella, että pystyisi muuttamaan tuon epävakaan ihmisen, olipa hän sitä nyt millä tavalla, talouden hoidossa, ajatuksissaan pilvilinnoja rakenteleva tai sitten jopa alakuloon vaipuva. Joten suuri kriisin vaara uhkaa jatkossa, ette tosiaankaan sovi toisillenne. Kun tuota vähän ehtisi miettimään siinä rakkauden kaipuussaan, huumassaan.
että se tunteen palo ja heittäytyminen yms on poltettu tässä ajan myötä lähes loppuun kun sitä ei ole päässyt käyttämään. siihen on vaikea ottaa kaikkea omaan piikkiin jos ei pääsee näkemään ja kuulemaan toista. pitäisi järkikin sanoa että täällä palstalla se kaikki kaunis vain oikeasti kuolee ja tätä palstaahan sä tunnut rakastavan. lukettomat pettymykset tekevät lopulta tehtävänsä.
Paljonkin kerrottavaa kasvotusten, mutta en tänne niitä kirjoittele.
itse en juuri ota viestejä itselleni jos niistä ei käy ilmi oikein mitään. vaikka on niin kauniita viestejä joiden toivoisi tietenkin olevan itselleen. siksi tämä palsta on usein myös niin raskasta luettavaa että tulee helposti surulliseksi kun täällä on niin paljon tunteita. jotenkin sitä on itse jättänyt ne tunteilut täällä vähemmälle. voi olla että olen itse niin tunteellinen että yrittää kontrolloida sitä ettei olisi kokoajan niin rikki.
Ei ku valitsin miehen, no sanon, jolla seisoo.
Eli sinusta huono päätös? Arvasin että mietit noin. No mulle on tärkeää joku muu kuin sulla.
Mikä on huono päätös?
:(
Ei ne sulje pois toisiaan. Itsekin tiedän yhden, joka mielestään elää elämäänsä täysillä ja on omasta mielestään peloton, mutta ei uskalla tarttua rakkauteen.
Mitkä ei sulje pois toisiaan? Onkohan hänellä jokin painava syy miksi ei uskalla
Mulle taas se turvallisuuden tunne tulee rakastumisen ja rakastamisen myötä. Se vaatii ehdotonta luottamusta ja luottamista toiseen.
Ja kun ihastuminen ja rakastuminen muuttuu syväksi rakkaudeksi, se on kuin vertaisi pinnan aaltoja ja tyrskyjä merivirtoihin. Tai ruohikko- ja pensaspaloa maan kuoren alla virtaavaan magmaan.
Noita myrskyjä ja pintaroihuja tulee ja menee, ne riehuvat hetken intensiivisesti ja hiipuvat sitten. Mutta ne syvät virrat, ne ovat jotain sellaista, mikä on vielä vahvempaa, ihmistä vahvempaa ja ihmiskuntaa vanhempaa. Kun sen tuntee, niin sitä ei unohda, se vetää nöyräksi korskeimmankin sankarin, se riisuu aseet ja kulissit ja kun supjatta ja aseettomana seisot sen toisen edessä, niin sun on luotettava, sun on tunnettava olosi turvalliseksi, sillä muuten sinä pakenet. Että valitseeko siinä sitten turvallisuuden vai rakkauden? Eivät ne ole kolikon kääntöpuolet, vaan molemmat puolet samaan aikaan.
Tuo oli niin henkeäsalpaavan kauniisti kirjoitettu, että tekisi mieli itkeä. Tuollaista sen pitää olla. Ihmisen pitää tuntea toista ihmistä kohtaan syvää luottamusta. Antautua toiselle kokonaan, vaikka pelkäisi. Uskaltaa näyttää myös heikkoutensa, sillä silloin se on vahvuutta, kun se on yhdessä koettua. Kun vain on se syli, mihin painautua.
Onneksi täällä on vielä kauniitakin kirjoituksia.