Terve, musta on vähän aikaa jo tuntunu siltä, että haluisin saada apua tähän mun jatkuvaan ahdistukseen. Musta tuntuu meinaan siltä ettei mulla oo päiviä etten olis ahdistunut. Kotona ahdistaa, koulussa ahdistaa, ihmisjoukoissa ahdistaa jopa tän keskustelun tekeminen ahdistaa. Eikä täysin nollassa oleva itsetunto helpota asiaa. Mut sit mulla tulee ongelmia vastaan. Ensinnäkin se, että en yksinkertaisesti uskalla hakea apua. Ajatuskin siitä, että yrittäisin puhua mun ongelmista ahdistaa, kun en edes osaa puhua perheelleni tai mun parhaalle ystävälle mistään. Oon kasvanu sellasessa perheessä, jossa ongelmista ei vaan yksinkertaisesti puhuta. Toinen ongelma on se, että kaikki terapiat ja lääkkeet ja muut maksaa hirveesti, eikä mulla todellakaan ole varaa sellaseen. Eli saako sitä apua jostain ilman, että menee vararikkoon?
Mainitsin kouluterveydenhoitajalle, että ahdistaa. Hän sanoi, että mene koulupsykologille jos tuntuu siltä. Kesti puolivuotta, että sain pistettyy koulupsykologille viestiä (silloinkin mun paras ystävä kirjotti sen viestin) ja porasin ennen sille psykologille menoo koska ahdisti enkä halunnu enää mennä sinne. Kun puhuin sille psykologille niin jänistin ja en kertonukkaa sille kui pahaa mun ahdistus on ja vähättelin mun oloo. Se sano, että koita hengitys- ja rentoutumisharjotuksia. Se kyl kysy, et koenko tarvetta siihen, että se hommais mulle jotain apua, mut jänistin siinäki ja sanoin, et en tarvii. Mul tuli siinä sellanen ajatus, että en sen mielestä tarvii apua, joten mun ei kannatta edes yrittää.
Tiiän hyvin, että apua ei saa jos sitä ei hae ja aionkin sitä hakea viimeistään kun täytän pian 18. Mutta aattelin vaa, että jos joku tulee kertoon mulle omia kokemuksia ahdistuksesta ja avun hakemisesta tms. nii uskon, että se saattais rohkasta mua. Kiitos jos joku auttaa ystävällisesti. <3
Mainitsin kouluterveydenhoitajalle, että ahdistaa. Hän sanoi, että mene koulupsykologille jos tuntuu siltä. Kesti puolivuotta, että sain pistettyy koulupsykologille viestiä (silloinkin mun paras ystävä kirjotti sen viestin) ja porasin ennen sille psykologille menoo koska ahdisti enkä halunnu enää mennä sinne. Kun puhuin sille psykologille niin jänistin ja en kertonukkaa sille kui pahaa mun ahdistus on ja vähättelin mun oloo. Se sano, että koita hengitys- ja rentoutumisharjotuksia. Se kyl kysy, et koenko tarvetta siihen, että se hommais mulle jotain apua, mut jänistin siinäki ja sanoin, et en tarvii. Mul tuli siinä sellanen ajatus, että en sen mielestä tarvii apua, joten mun ei kannatta edes yrittää.
Tiiän hyvin, että apua ei saa jos sitä ei hae ja aionkin sitä hakea viimeistään kun täytän pian 18. Mutta aattelin vaa, että jos joku tulee kertoon mulle omia kokemuksia ahdistuksesta ja avun hakemisesta tms. nii uskon, että se saattais rohkasta mua. Kiitos jos joku auttaa ystävällisesti. <3
Vastaukset 1
Vanhimmat
Käy siell koulupsykologilla vaan sillä se on sulle just hyvä apu. Lieväähän tuo ahdistus vielä on itsellä ahdistaa niin että tulee sydänoireita ja joudun pakosta ottaa rauhoittavia välillä mikä ei ole hyvä