En osaa luottaa kehenkään...

Täällä toinen samanlainen.

Minä taasen luulin että en osaa luottaa, mutta olenkin ymmärtänyt että kysymys ei ole siitä ettenkö osaisi vaan siitä kuka on tarpeeksi turvallinen jotta häneen voisi luottaa.

Itsestäänkin oppii jatkuvasti. Totta on etten luota enää yhtä sinisilmäisesti ja helposti kuin muutama vuosi sitten, kuuntelen tarkasti ja tarkkailen elekieltä. Vaistoni on valppaaana ja tekee päätelmiä. Olen varovaisempi ja hyväksyn lähelleni hitaammin ihmisiä, silti hyväksyn niitä ja opin luottamaan.

Olen myös huomannut että jos en ole pystynyt jostain syystä luottamaan, vika ei ole ollut minussa, vaan olen ollut oikealla asialla itseäni suojaillessa. Nämä ihmiset ovat olleet usein minulle epärehellisiä häikäilemättömän suurella volyymilla, Motiivit ystävystyä kanssani ovat olleet kieroutuneet taikka minulle syötetyt jutut olleet valetta, ehkä minulle oltu mielikielin mutta muille puhuttu katkerana ja pilkaten minusta täyttä paskaa.

Vaistoni oli vain rekisteröinyt näitä elekielestä, äänensävyistä, katseesta ja ilmeiden sadasosa
sekunttein vilahtavista ilmeistä/katseista. Jotain ilmapiiriä vain aistii toisen asenteista. jos joku on vilpillinen sen vaan jotenkin tuntee ja aavistaa. Tulee ilkeä vaivaantunut, ahdistunut olo, pelokas ja halukas alkaa suojaamaan itseään.

Aidon ihmisen aistii että hän ei esitä. Hän on sitä mitä on. Vilpillinen on muuta kuin on ja ajattelee ja sen aistii ja se saa epäluuloiseksi.

Itsellä on käynyt pahasti tällaisten ihmisten kanssa. Minua on satutettu todella pahoin. Tein melkein itsemurha. Yritin siis tappaa itseni siitä syystä ja huonostihan siinä oli käydä. Teho-osastolla olin.. Olin jättänyt kirjeen taskuuni ajatellen että kun kuolen ja minut löydetään, syy teoilleni selittyy kirjeessä. Kirjeessä nimesin kolme ihmistä koko nimiltä joiden ilkeys oli ajanut minut siihen pisteeseen että koin olevani umpikujassa josta ei muuta tietä ulos kuin kuolema.

Nämä ihmiset olivat juuri niitä vilpillisia, valheellisia ihmisiä jotka olivat esittäneet minulle "kaveria" ja hakeutuneet seuraani. Onkien henkilökohtaisia tietoja minusta ja sitten takanapäin minusta paskaa niiden avulla puhuen. Valiten juuri ne arimmat asiat.

Minulla pysähtyi sydän ambulanssissa ja oli lähellä ettei nämä kolme saaneet ikuisiksi ajoiksi leimaa otsaan että heidän käsissään oli minun vertani.

kaikkii ei ole luottamista. Vaistoja pitää kuunnella koska toiset ihmiset ovat sisältään niin pahoja kateuttaan ja katkeruuttaan ettei heillä ole mitään häpyä

Sukulaiseni ehti lukea kirjeeni ja muistan kolmen vuoden ajan hänen katsoneen tappavalla katseella näitä kolmea ihmistä syyttäen ja vihaten heitä siitä mitä minä olin heidän takiaan tehnyt

s?.