Ikinä. Ehkä pitäis kiittää siitä että joku vihdoin onnistui särkemään myös mun sydämen. Ehkä osaan olla kunnioittavampi muita kohtaan tästä edespäin.
Ensimmäinen ikävä
Ikäväiskee
16785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vai, etkö saanutkaan sitä mitä halusit, ensimmäistä kertaa?
Se on hänen kannaltaan parempi ettei noin kylmään ihmiseen tutustunutkaa.hän ansaitsee paremman joka hänestä todella välittää.
Kysymys taitaa olla siitä, että en ole ennen ihastunut.. Olen aina ollut sitä meiltä että tulen viettämään elämäni erakkona, ja olen tässä vuosien aikana melko törkeästi torjunut kaikki vakavammat yritykset vaikka toisella olisi ollut tunteita pelissä. Ja käyttänyt ihmisiä ja heidän ihastustaan häpeilemättä hyväksi. Voi luoja, että kaduttaa.. Tuntuu ihan hirveältä olla se jota sattuu. Ehkä opin vielä kunniottamaan muiden tunteita, ainakin lähemmäs pääsen tällä kokemuksella.
Tietääkö hän , että ikävöit häntä ? Kannattaa puhua suoraan oikealle henkilölle.
Haluaisitko jutella tai tavata kasvokkain minua miestä?
Todennäköisesti tietää, ainakaan en ol yrittänyt tehdä mitään peitelläkseni ikävääni. Taitaa olla niin että juna meni jo..
Kesä tulee viikonloppuna <3
Miksi sitten tätä kyseistä ihmistä kohtaan ei voinut olla kunnioittava.
Ihan helevetin hyvä kysymys.. Tuskin aapeellä on pokkaa vastata- ainakaan totuudenmukaisesti
Muiden kunnioittaminen on ehkä jotain mitä en ole ikinä oikein osannut kunnolla. Jotenkin en vaan tässäkään tapauksessa pystynyt päästämään omista toimintamalleista irti ja mokasin. Olis pitänyt tehdä niin monta muutosta omaan käyttäytymiseen niin lyhyessä ajassa.. en tiedä, ihan itse tämänkin pilasin ja loppujenlopuksi toinen osapuoli ei enää katsonut pelleilyä. Huoh.
Ehkä arvioit asiat väärin. Kaikilla toleranssit eivät ole samat. Ei kannata jäädä miettimään jos asialle ei voi tehdä enää mitään. Aika auttaa..
Jo se että ylipäätään vastasit on jo plussaa. Se että vastasit ilman toisen syyttämistä on hatunnoston arvoinen asia. Se että ymmärrät missä meni vikaan on aikuismaista ajattelua.
Taitaa olla siinä tapauksessa ensimmäinen kerta kun mun suustani kuullaan jotain suurinpiirtein fiksua. Tiedä sitten, pitäiskö tähän tunteiden pakoiluun ja asenneongelmaan yleisesti ottaen saada jotain ammattiapua, että saisi oikean muutoksen vireille.
Jos tosiaan haluat tehdä muutoksen niin sitten psykologi/psykiatri on se joka voi sua auttaa.
Et osaa jatkossakaan, toiset ei vaan koskaan opi.
Rohkaisevaa, kiitos.