Terve
Olen 22-vuotias terve nuori mies. Nopeasti kerrottuna ittestäni, urheilua olen harrastanut raskaasti koko ikäni ja ei ole mitään sairauksia, eli terve tässä pitäisi olla. Päihteitä en pahemmin käytä, alkoholia silloin tällöin. Olen kumminkin saanut nyt parin viikon sisään 3 epileptistä kohtausta, kouristelua ja hytkymistä ja vaahtoa tullut suusta. Itse en muista kohtauksista mitään, herätessä tuntuu kuin olisi vain nukkunut todella huonosti ja voimat kadoksissa.
Tyttöystävä taikka äiti on ollut kohtaushetkellä läsnä. Kohtaukset ovat olleet niin rajuja, että paikalle on ihan lanssi soitettu ja joka kerta lääkäriin. Kohtauksen jälkeen ei jalat kanna ja puhe puuroutuu aika pahasti...
Lääkärissä on otettu kaikenmaailman testit, nuppi kuvattu jne. lääkärit eivät ole löytäneet syytä kohtaukselle. Aika kummallista, eikö vaan? Onko muita kohtalontovereita?
Senverta pahoja on kohtaukset olleet, että tyttöystävällekkin on jäänyt traumat. Itselläkin on kokoajan todella epävarma olo, tuntuu että kokoajan koittaa olla varuillaan ja miettiä jokainen tilanne etukäteen läpi kohtauksen varalta etten esim. kaatuessani loukkaa.
Voikohan tätä ehkäistä millään tavalla? Itseä ahdistaa ajatus tästä kaikesta niin paljon. Hyvä ettei hullujen huoneelle tule lähdettyä kun stressaa aivan liikaa...
Edes vertaistuki tähän voisi olla hyvä ja piristää mieltä. Ei oo kumminkaan leikin asia...
Olen 22-vuotias terve nuori mies. Nopeasti kerrottuna ittestäni, urheilua olen harrastanut raskaasti koko ikäni ja ei ole mitään sairauksia, eli terve tässä pitäisi olla. Päihteitä en pahemmin käytä, alkoholia silloin tällöin. Olen kumminkin saanut nyt parin viikon sisään 3 epileptistä kohtausta, kouristelua ja hytkymistä ja vaahtoa tullut suusta. Itse en muista kohtauksista mitään, herätessä tuntuu kuin olisi vain nukkunut todella huonosti ja voimat kadoksissa.
Tyttöystävä taikka äiti on ollut kohtaushetkellä läsnä. Kohtaukset ovat olleet niin rajuja, että paikalle on ihan lanssi soitettu ja joka kerta lääkäriin. Kohtauksen jälkeen ei jalat kanna ja puhe puuroutuu aika pahasti...
Lääkärissä on otettu kaikenmaailman testit, nuppi kuvattu jne. lääkärit eivät ole löytäneet syytä kohtaukselle. Aika kummallista, eikö vaan? Onko muita kohtalontovereita?
Senverta pahoja on kohtaukset olleet, että tyttöystävällekkin on jäänyt traumat. Itselläkin on kokoajan todella epävarma olo, tuntuu että kokoajan koittaa olla varuillaan ja miettiä jokainen tilanne etukäteen läpi kohtauksen varalta etten esim. kaatuessani loukkaa.
Voikohan tätä ehkäistä millään tavalla? Itseä ahdistaa ajatus tästä kaikesta niin paljon. Hyvä ettei hullujen huoneelle tule lähdettyä kun stressaa aivan liikaa...
Edes vertaistuki tähän voisi olla hyvä ja piristää mieltä. Ei oo kumminkaan leikin asia...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselle tuli 20 vuotta sitten samalla tavalla. Ei mitään järjellistä syytä. Pitkään meni lääkityksellä hyvin, mutta nyt tuli hiljattain taas kohtaus. Jos löydät sopivan lääkkeen, niin ei elämä vaikeudu merkittävästi. Kannattaa tunnustella tarkkaan, jos opit löytämään ennakko-oireita. Itse tunnistan ne ja ottamalla hieman lisää lääkettä saan estettyä suuremman kohtauksen.