Miten ihmeessä pääsisi eroon sellaisesta ongelmasta, kun autolla tai kävelyllä tulevat ihmiset vastaan ja katsoo niitä kohti ja he nauravat niin ajattelen aina, että he minua nauravat pilkallisesti? Tämä tunne saattaa olla koko päivän mielessä tai useammankin päivän. En ole kenelllekään kertonut tästä vaan kärsin siitä itse mielessäni. Onko kenellekkään sellaista ohjetta, miten tämän tunteen saa mielestä pois? Olen monesti ollut neljän seinän sisällä tai kun liikun niin kuljen sellaista reittiä, jossa ei tule niin paljon ihmisiä vastaan. Olen kuitenkin työssä käyvä.
Vastaantulevat ihmiset
metsäänkö
5240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä kato niitä.
Pää alas kohti kengän kärkiä.
Ei kun horisonttiin! Pää pystyyn vain, jotain alhaisia olentoja ei kannata edes vilkaista. ja sekö niitä voi harmittaa.
Sun täytyy kasvattaa sellainen tarpeeksi luja minuus. Se kasvaa kohtaamalla tilanteita, hankkimalla ystäviä, tekemällä asioita ja toteuttamalla unelmiaan.
Huomaat iän myötä että tuo ihmisten nauraminen on ollut pelkkä illuusio. Jotkut nauravat jollekin jutulle, toiset tyhjälle, harva varmaan sinulle ja voin sanoa näin vahvemmalta jalustalta että en minä naura ihmisille vaikka ne olisi minkälaisia tahansa. Joku pilvipää voi vahingossa hihitellä jollekin olemattomalle.
Ei sun tarvitse tulla kovemmaksi vaan ainoastaan kehittää ja hyväksyä itsesi. Ja se on ihan oikeasti totta. Maailma on monelle suuri illuusio, älä anna illuusion hallita vaan työnnä se ajatus pois.
No ite otin järjen käteen ja päätin että miks helkkarissa ne mulle naurais, tuntemattomat tyypit. Ja jos nauraiskin, niin mitä sitte. On ollu pitkä vääntö oman pään metkuissa, mutta joskus auttaa kun onnistun päättämään etten veivaa asioita mutkkikaiksi kun tiedän että helposti se siihen menee.