kun lähestyit 10v sitten

Haluan yrittää edelleen, josko tästä tulisi jotain. Meillä on kuitenkin tietty yhteys koko ajan.

Kyllä hän sitä yhteyttä olisi halunnut pitää, mutta toisella oli asenne väärä. Halusi vain nöyryyttää minua ja esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Onnistuikin siinä hyvin. Toisaalta tiesin hänen pitävän minusta. Naimisiin meno sai minut suuttumaan ja vihaamaan häntä. Lasten saaminen oli viimeinen niitti. Vähensin tietoisesti kaipausta häneen ja kylmetin tunteeni häntä kohtaan. Tätä kesti vuosia. Viime vuonna päätin lopullisesti haudata hänet mielestäni, koska hän on naimisissa ja perheellinen. Näistä edellä kerrotuista käytännön syystä tulin siihen johtopäätökseen, rakkaus ja parisuhde on käytännössä mahdoton hänen kanssaan. Tämä on minun näkemys asiasta. Olen antanut hänelle anteeksi ja hän on elämäni rakkaus. Aina kun jotain kivaa sattuu, ajattelen olisipa hän täällä kanssani.

Hmmmm. Mitäpä tästä ajattelisi. Olen kerran elämässäni ottanut yhteyttä mieheen, joka tuntui etsimältäni. Ajattelin silloin ja myöhemmin, etten varmaan keneltäkään toiselta pakkeja olisi saanut. En kehu itseäni, tiedän vain tosiasiat. Hänen jälkeensä en ole aloitteita tehnyt, ei ole tarvinnut. Tuskinpa sama tapaus kyseessä, kirjoitin tämän kuitenkin tänne. Jäin kyllä miettimään pitkään sitä miestä.

Tämä ei liity alkuperäiseen, mutta haluan kertoa kuitenkin. Tapasin erään miehen xx vuotta sitten. Meillä ei ole ollut koskaan suhdetta, mutta kohtaaminen oli niin voimakas, että muistan sen paremmin kuin päivän, jolloin lausuin vihkivalani. Olen kertonut sen hänelle myöhemmin, mutta hänellä ei ole tunteita minua kohtaan. Hän ei edes muistanut, kuka olen.

Opetus on siinä, että se miten koet jonkun ihmisen voi olla toiselle vain ohimenevä ja mitätön hetki, ja itse muistelet kohtaamista vuosia. Ajattelet sen olevan jotain ainutlaatuista. Näin ei aina ole. Joten ei kannata jäädä vellomaan siihen tunteeseen..

Joo lähestyin kymmenen vuotta sitten..tänään ehkä nähtiin, en tiedä olitko se sinä, mutta kovasti oli sinun näköinen..jalat vellinä siinä, yritin olla etten näkiskään ja ettet sinä näkisi..hurjat on tunteet edelleen , en ymmärrä. En halua sulta mitää, riittää et oot olemassa..kun sut nään, meen sekaisin. Oot ihana, en kestä. Apua.

Mutta kukin tekee elämällään mitä lystää. omien arvojensa mukaan. Ei vain kovin arvostettavaa sen toisen osapuolen kannalta. Kuulostaa teinipojan touhulta mutta kulunut aika kiistää sen.

Jos tommosen ajan tuhoo elämästään noin lapselliseen mitä ketju näytti, ei ainakaan auta sanallakaan syyttä ketään muuta ku ittee.

ja tukeva ote takaapäin :))

Millainen moukka ja mulkvisti olet.

En minäkään aluksi tajunnut tai uskonut että olisin kiinnostava tai haluttu. Merkit näytti ihan jotain muuta. En tiennyt että mulla on mitään vaikutusta kenenkään elämään. Vieläkin on vaikea hahmottaa miten sitten olen konkreettisesti vaikuttanut, koska ulospäin molemmat elää normaalia elämää. Pakkokin, koska asioita pitää hoitaa ja tehdä kaikesta huolimatta.

Ei siitä taida ihan kymmentä vuotta olla?

Hän oli suhteessa toisen kanssa. Olin kolmaspyörä mukana. Lapsellisesti luulin hänen hylkäävän kihlattunsa ja ottavansa minut jota oikeasti rakastaa. Erehdyin ja hän valitsi toisen. Jätti aika syvän arven sydämmeen joka vaikuttaa vieläkin joka päiväiseen elämään. Luottamus rakkauteen meni samalla.

Millanen keltanokka?

Tarina liippaa läheltä..asianomainen tuskin kirjoittaisi tänne.

jos tekisit saman nyt, tietäisin mitä tehdä. ;)

Mikä on muuttunut jos nyt tietäisit..