Kun miestä vaivaa punastelu

Okei. Tämä oli minun ratkaisuni. Mielestäni se oli hyvä ratkaisu. Tämä Ei poistanut punastelua, mutta vähensi sitä ja se mitä tämä keinoni poisti, oli ahdistuneisuus ja masentuneisuus ennen nukkumaanmenoa siitä, että miten jaksan taas yhden päivän tämän punasteluni kanssa. Ratkaisuni helpotti oloani ja helpottaa edelleen, enkä ajattele oikeastaan enää koskaan että "punastunko jos menen tuonne" tai "mitä jos punastun tuossa tilanteessa" "mitä muut ajattelevat jos punastun" ym. joka pahentaa omaa oloa ja tekee itsestä hermostuneen ja stressaantuneen ja kaikin puolin epämiellyttävän persoonan. Ujon ja herkän. Syrjäänvetäytyvän punastelevan ihmisjätöksen. Minä olin ihmisjätös. Onneksi en vjonnut syrjäänvetäytyvyydessä ihan pohjalle asti, mutta paha se minunkin tilanteeni oli.

Nyt kerron ratkaisun. Se kuulostaa ehkä joidenkin mielestä liian helpolta ollakseen totta, täydeltä vitsiltä, ilkeilyltä tai muulta. Mutta kuten sanoin, tämä Ei poista punastelua. Mutta se pisti kaiken pahan olon ja sen sellaisen.

Nyt teki mieli painaa oikeanpuoleisen yläkulman rastia. Tämä nimittäin aiheuttaa valtavat myötähäpeäntunteet kenelle tahansa. Ratkaisuni oli, se että aloin kuvittelemaan itseni naiseksi. Naisethan punastelee, sen jokainen tietää ja hyväksyy. Kasvatin pitkän tukan, ja laitoin ehostusta (mutta erittäin kevyen ehostuksen). Otin naisellisia käyttäytymismalleja. Mutta nuoren miehen vaatteet sentään säilytin. Enkä minä kyllä mikään transu ollut enkä ole vieläkään. Mutta jos joku kysyy, että mikä minä sitten olen, jos astelen pitkä tukka laitettuna ja hulmuten ja kasvot ehostettuina naisellisesti, niin en minä tiedä sitä itsekään.

Myötähäpeäntunne on jokaisella lukijalla, mutta onneksi Suomi24:ään pääsee kirjoittamaan anonyyminä. Mutta mitäs minä tätä itse häpeilemään, kun kerran teen kaiken edellä kuvaillun! Ei tuo paras vaihoehto itsestänikään ole, mutta mitäpä sitä tällaisessa tilanteessa voi.