Tuota "Miksi kukaan jää huonoon suhteeseen- aloitusta" mukaellen. Erosin siis pari päivää sitten huonosta suhteesta, jossa minun oli paha olla. Nämä pari päivää erossa ovat menneet tosi hyvin, masennus-ja ahdistusoireet ovat hellittäneet ja voin paremmin kuin aikoihin. Eron toinen osapuoli on vaan melko palasina ja minulla on huono omatunto asiasta. Olen miettinyt, että pitäisikö meidän yrittää vielä kuitenkin jatkaa yhdessä ja kestäisinkö taas sitä huonoa suhdetta kuitenkin, koska en kestä nähdä kun toiseen sattuu. Jo ajatus yhdessäolosta alkaa ahdistamaan, mutta syyllisyys toisen pahasta olosta vaivaa. Kärsinkö itse vai annanko toisen kärsiä?
Paluu huonoon suhteeseen?
loserintheend
10309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei kannata yrittää lämmitellä huonoa suhdetta edes myötätunnosta.Parempi molempien jatkaa eteenpäin ei suhde saa olla ahdistavaa jo alussa eikä sitä säälistä olla jonkun kanssa vaan rakkaudesta.Te ette vaan sopinut toisillenne.
Jos välität / rakastat häntä kuitenkin ja uskot että asiat jotka ahdistaa voidaan korjata puhumalla niin yrittäisin mutta jos on kysymys vain läheisriippuvuudesta niin irrottautuisin suhteesta vaikka se sattuisikin.Sinulla ei tunnu olevan kovin syviä tunteita vain sääliä.
Mistä sinä tiedät millainen heidän suhde oli alussa? Ei aloituksessa kerrottu kuinka pitkään suhde oli kestänyt.
Tiedän muuten monta erittäin onnellista suhdetta, jotka ovat olleet ahdistavia aluksi mm.seuraavanlaisita syistä: epätietoisuus, toinen tai molemmat ovat olleet vielä tahoillaan suhteissa, pelko, ujous, huono ajoitus tms. Tuollaiset asiat eivät kerro pätkääkään siitä millainen itse suhde olisi, joten fiksu ihminen ei tuollaisen takia suhdetta tyrmää.
Mutta useita vuosia kestänyt suhde harvoin onnistuu uudella yrittämällä.
ei kaikkia asioita voi korjata puhumalla.. ihmiset ovat hyvin vaikeita muuttumaan... tarvitaan omaa tiedostusta asiasta ja halua muuttua... kukaan ei voi muuttaa toista ihmistä.
Ja sydän rakastaa!
Pelkkä rakkaus ei riitä suhteeseen ja rakkauskin voi kuolla.Jopa ilman rakkautta saadaan luotua parempia suhteita.
Kannattaa listata plussat ja miinukset. Säälistä en palais vanhaan. Jos näkee, että toinen on jotenkin parantunut/positiivisesti muuttunut, niin voihan sitä yrittää.
Taitaa olla taas mt-potilaan itsekirjoittelua itselleen. Kenelle luovit nyt eroa? Jätä ne alaisesi jo rauhaan tai asia menee ulkopuolisen käsittelyyn. Kukaan ei oo eroamassa. Minä rakastan omaa miestäni täydestä sydämestäni ja olen hänen kanssaan elämäni loppuun
Jos kerran itse voit suhteessa pahoin. Itse asiassa tämä on sille toiselle osapuolelle osa hänen elämänkouluaan....kuten sinullekin. Omaa elämäänsä ei kannata pilata toisen ihmisen vuoksi. Et sinä varmasti kevyin perustein eronnut.
Kiitos kaikille tosi fiksuista ja rakentavista kommenteista. Tosiaan nämä päivät erossa ovat olleet minulle henkisesti helpotus. Olo on tosin ollut aika mietteliäs. Tällä hetkellä eniten vaivaa se asia, että miten ero tulee vaikuttamaan lapseeni. Eron toinen osapuoli oli kuitenkin hyvä "isäpuoli" erityislapselleni ja ollut osa lapsen elämää useita vuosia. Olen ollut aika surullinen sen asian puolesta, että tämä suhde heidän välillään katkeaisi kokonaan. Tämän takia olen miettinyt, että luopuisin omista haluistani lapsen vuoksi. Siis yrittäisin vielä jatkaa suhdetta, jotta suhde heidän välillään jatkuisi. Tiedän ettei se kuulosta kovin terveeltä pohjalta parisuhteelle, mutta kaikista vaikeuksista huolimatta on siinä suhteessa ollut hyviäkin hetkiä. Paljon tosin on ollut todella piinaavia aikoja, jolloin oma mielenterveys on ollut katkeamispisteessä. Jaksaisinko vielä? Toisaalta olen hokenut mantraa, että kun minä voin hyvin, niin lapsikin voi hyvin. Lapsen erityistarpeiden takia hänen on hyvin vaikea käsittää, että miksi ei voi nähdä enää ihmistä, johon suhde on ollut aiemmin läheinen.