Otto Wille Kuusisesta (1881-1964), joka pakeni itärajan yli ja ryhtyi liittämään Suomea Neuvostoliittoon.
"Kuusinen oli aatteeltaan alun perin sosialisti, mutta tislautui kommunistiksi. Hänestä tuli Vladimir Leninin ja Josif Stalinin lemmikki, Terijoen nukkehallituksen pääministeri ja Neuvosto-Karjalan presidentti. Kuusinen nousi Suomen kommunistisen puolueen rajantakaiseksi suojelijaksi ja neuvostojärjestelmän suureksi vaikuttajahahmoksi.
Presidentti Urho Kekkonen ei päästänyt "Suomensyöjää" tänne edes käynnille, vaikka sodat oli sodittu ja elettiin nöyrää YYA-aikaa.
Kuusinen oli hyvä puhuja vaan ei esimerkillinen, uhrautuva taistelija. Kun keväämmällä punainen Helsinki alkoi osoittaa luhistumisen merkkejä 1918, Kuusinen kansanvaltuuskuntineen livahti Viipurin suuntaan. Kuvainnollista on, että tämä koettiin petturuutena, ja punakaartilaiset yrittivät estää evakuointijunien lähdön Helsingistä.
Saman tempun punaesikunta teki huhtikuun lopulla, kun Viipuri alkoi olla valkoisten piirittämä. Otto Wille Kuusisesta ei näin tullut koskaan sankaria suomalaisten – edes punaisten - silmissä, enemmänkin pakoon livahtaja.
Otto Wille Kuusinen oli kautta elämänsä eräänlainen vilahtelija. Hän oli erinomainen puhuja ja kansankiihottaja, mutta sanojen lisäksi tekoihin ei aina riittänyt rohkeutta. Hän oli radikaali mutta varovainen. Vasemmisto ei kyennyt aloittamaan kapinaansa syksyllä 1917. Vasta tammikuussa 1918 punakaartilaiset julistivat sisällissodan alkaneeksi – aivan liian myöhään, jotta itsenäiseksi julistautunut Suomi olisi voitu kukistaa. Kiitos Kuusisen.
Punakapinan kukistuttua Pietariin pakeni kuutisen tuhatta suomalaista. Heistä osa vihasi Kuusista ja tämän kansanvaltuuskuntaa niin, että kapinaan yllyttäneiden johtomiesten oli piileskeltävä.
Haaveissa pohjoismaiden siirryttyä kommunistisiksi Kuusinen kaavaili itsestään alueen prokonsulia. Suomeen hän halusi marssia puna-armeijan lippujen alla ja saada hyvityksen kärsimyksistään.
Laiha lohtu oli talvisodan alussa nimitetty Suomen kansanhallitus, ns. Terijoen hallitus, joka istui itärajan takana, mutta pyysi apua Neuvostoliitolta. "Nukkepääministeri" Kuusisen maineelle Suomessa tämä oli yksi ns. talvisodan hengen varmistaja. Suomen työväestö ei nähnyt mitään syytä lähteä Kuusisen ja vallankumouksen tielle."
Otteita:
Antero Uitto: Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen.
"Kuusinen oli aatteeltaan alun perin sosialisti, mutta tislautui kommunistiksi. Hänestä tuli Vladimir Leninin ja Josif Stalinin lemmikki, Terijoen nukkehallituksen pääministeri ja Neuvosto-Karjalan presidentti. Kuusinen nousi Suomen kommunistisen puolueen rajantakaiseksi suojelijaksi ja neuvostojärjestelmän suureksi vaikuttajahahmoksi.
Presidentti Urho Kekkonen ei päästänyt "Suomensyöjää" tänne edes käynnille, vaikka sodat oli sodittu ja elettiin nöyrää YYA-aikaa.
Kuusinen oli hyvä puhuja vaan ei esimerkillinen, uhrautuva taistelija. Kun keväämmällä punainen Helsinki alkoi osoittaa luhistumisen merkkejä 1918, Kuusinen kansanvaltuuskuntineen livahti Viipurin suuntaan. Kuvainnollista on, että tämä koettiin petturuutena, ja punakaartilaiset yrittivät estää evakuointijunien lähdön Helsingistä.
Saman tempun punaesikunta teki huhtikuun lopulla, kun Viipuri alkoi olla valkoisten piirittämä. Otto Wille Kuusisesta ei näin tullut koskaan sankaria suomalaisten – edes punaisten - silmissä, enemmänkin pakoon livahtaja.
Otto Wille Kuusinen oli kautta elämänsä eräänlainen vilahtelija. Hän oli erinomainen puhuja ja kansankiihottaja, mutta sanojen lisäksi tekoihin ei aina riittänyt rohkeutta. Hän oli radikaali mutta varovainen. Vasemmisto ei kyennyt aloittamaan kapinaansa syksyllä 1917. Vasta tammikuussa 1918 punakaartilaiset julistivat sisällissodan alkaneeksi – aivan liian myöhään, jotta itsenäiseksi julistautunut Suomi olisi voitu kukistaa. Kiitos Kuusisen.
Punakapinan kukistuttua Pietariin pakeni kuutisen tuhatta suomalaista. Heistä osa vihasi Kuusista ja tämän kansanvaltuuskuntaa niin, että kapinaan yllyttäneiden johtomiesten oli piileskeltävä.
Haaveissa pohjoismaiden siirryttyä kommunistisiksi Kuusinen kaavaili itsestään alueen prokonsulia. Suomeen hän halusi marssia puna-armeijan lippujen alla ja saada hyvityksen kärsimyksistään.
Laiha lohtu oli talvisodan alussa nimitetty Suomen kansanhallitus, ns. Terijoen hallitus, joka istui itärajan takana, mutta pyysi apua Neuvostoliitolta. "Nukkepääministeri" Kuusisen maineelle Suomessa tämä oli yksi ns. talvisodan hengen varmistaja. Suomen työväestö ei nähnyt mitään syytä lähteä Kuusisen ja vallankumouksen tielle."
Otteita:
Antero Uitto: Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
"omaisensaksakakin"
Längvitsiä?
Antti Rinne on valmis samaa. Vaimon ovat hänelle vain vaihtotavaraa. Vie petoksella taloyhtiön köyhien varat.
"Antti Rinne on valmis samaa"
Tämäkin längvitsiä?
Mikä siinä Antissa on längvitsiä?
Kokonainen Antti on Langvitsiä.
Sitä kai tuo tarkoitti.
Kokoomus on valmis ottamaan köyhiltä viimeisetkin roposet
Todennäköisesti Rinne on tällämkin hetkellä joko kännissä tai vieraan naisen päällä taika molempia.
Todennäköisesti orpo pässi kokoomuksesta tekee sitä hahhahh
Tällämkin... Keputoolkkia? Pankkolängvistiä?
Kannatetaan.
t Tavja Havonen
Myös puhuin maamme yhdistämisestä 70 luvulla.
Pientä suomennosta: Otto Wille Kuusisen omaisella oli saksakakki, jonka Stalin halusi jostain syystä ostaa.
Kannatetaan...kannatetaan..
t Tavja Havonen
Myös puhuin maamme yhdistämisestä 70 luvulla.
Moraalin+rapeutuminen+Halosen+ahneudessa
Persut kiljukännissä vuorokauden ympäri
Kekkonen oli yliveto.
UKK-vani
Kekkonen oli itsekäs paska, juoppo ja huoripukki. Ei ollut vaimollaan Sylvillä helppoa.
Samaa mieltä. Suorastaan uskomaton Suomen puolustaja.
HUIPULTA
Urko olisi tänä päivänä, Sylvi saisi lukea lehdistä.
Aneli naisilta nakufotoja
Piinasi naisia pippelikuvillaan
Halusi tatuoinnin peppuunsa
Kekki olisi ollut nykypäivän mediapolitiikassa kuin kala vedessä.
Tehtiinhän Kekkosesta 1985 radiohupailu jossa hän palasi laittamaan maan asiat järjestykseen.
Ohjelman uusintaesitys sensuroitiin.
Ei kuitenkaan myynyt Suomea Neuvostoliitolle kuten Kuusinen, Halonen ja Lipponen tekivät.
Jäniskosken–Niskakosken alueen myynti Neuvostoliitolle helmikuussa 1947. Olipas se urhokas teko.
Zhdanov lähetti Moskovaan tästä keskustelustaan Kekkosen kanssa sen sisältöisen raportin, että taannehtiva sotasyyllisyyslaki oli Kekkosen ehdotus ja Kekkosen aloite. Sitä seurasi se, että pari päivää sen jälkeen Kekkonen matkusti Yrjo Leinon ja Eero Wuoren kanssa Kultarantaan ja ilmoitti yksikantaan presidentti Paasikivelle, että valvontakomissio vaatii taannehtivaa sotasyyllisyyslakia, Rautkallio kuvaili oikeudenkäyntiä edeltäviä ratkaisevia vaiheita.
Paasikivi vastusti itsepintaisesti sotasyyllisyyslakia
SIKAUPSEERIEN SALASEURA YLISTI IRSTAILUA, JUOPOTTELUA JA NATSEJA!