Shot gun weddingeist?
Mitä mielt naine oot
Lauvantaikytsärii
9315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikä se on? Ammuskelu häät?
Muijalla pullat uunis jote kiire alttarille
Se oli sitä vanhaa hyvää aikaa, kun ihmiset osasivat kantaa vastuun tekemisistään.
Niinku appiukko ja sisäsiittoset broidit jotka heilu haulikon lanssa
Jos nyt mielipiteitä kysytään niin tässä tulee yksi. Koettakaa kestää, sillä pyysitte itse.
Minusta ensinnäkin se että sitä nussitaan meneen tuolla aivot narikassa ja saadaan muksuja sinne tänne ja ne vielä pidetään vaikka olisi vakavia päihdeongelmia mielenterveysongelmia ja/tai parisuhdeongelmia on täysin idioottimaista. Siinä ei ajatella kuin itseään. Lasta ei mietitä sitten yhtään! Just sellaisia vanhempia joiden naamasta pitäisi muotoilla uuden näköinen nyrkillä että oppii pitään ne housut jalassa tai ainakin käyttään ehkäisyä ja jälkiehkäisyä.
Se taas että kun tulee tehtyä vahinkolaukaus ja vain lapsen takia mennään naimisiin on myöskin todella idioottimaista. Ei tämä elämä ole kuin kauniit ja rohkeat että kilpajuostaan alttarille ennen kuin joku kerkee estään ja tahdon sanan jälkeen on pelastuttu. Vitut. Eroja tapahtuu koko ajan. Mikä pelastus se papin aamen on? Ei silloin suojassa miltään ole. Jos vain lapsi syynä avioliittoon niin eipä liitto kestävillä kantimilla ole.
Muksuista on iloa, mutta myöskin hermojen kiristelyä ja suhde on välillä koetuksella monin tavoin. Mm. kasvatusristoriidat, valvotut yöt, uhmaikäiset lapset, väsymys työn, lastenhoidon, taloudenhoidon ja parisuhteen yhdistämisestä, lasten sairastelut ja tappelut jne.
Jos pari ei rakasta toisiaan alkaa jossain vaiheessa ehkä yhdessä yrittäminen pelkän lapsen takia tuntua turhalta. Varsinkin jos siellä tökkii jo seksikin joka ehkä ainut "luontaisetu" rakkaudettomassa suhteessa olossa olisi.
Itse olen saanut alkuni paskalla tavalla vain toisen vanhempani haluamisella ja kieroilla tavoilla ajaa tahtonsa läpi. Minua on hakattu lapsena, haukuttu, parhattu ja syytetty jopa sairaana olosta, laiminlyöty, jätetty heitteille, laiminlyöty hoitoani ja lopulta huostaanotettu ja siksi tuomitse ja halveksin syvästi vanhempia jotka nussii tuolla meneen ja saa lapsia, pitää ne vaikkei kykyä hyvään vanhemmuuteen ole.
Olenkin joskus sanonut sarkastisesti jollekin että "tuleehan niistä viidakossa kasvaneistakin aikuisia, vaan millaisia" Kyllähän ihminen kasvaa ja kehittyy aikuiseksi millaisissa oloissa vain jos vain saa ruokaa ja vettä tarpeeksi, mutta se ei ihmiselle riitä. Villieläimet selviää sillä viidakossa mutta ihmislapsen kasvatus on muutakin.
Minäkin selvisin aikuiseksi mutta millä hinnalla? Psyyke heikompi ja psyykkeen sairauksiin suuremmalla alttiudella kun kidutettu lapsi huonolla hoidolla ollut.
http://areena.yle.fi/1-1398696
kannattaa katsoa
Paljon asiaa tuossa. Toivottavasti tuollaiset asiaohjemat saa vanhemmat miettimään pikkasen tarkemmin milloin lisääntyy ja milloin ei.
Tunnistan tuosta paljon itseäni. paitsi että minulla oli kiintymyssuhde toiseen vanhempaani parempi ja parani 6 vuotiaasta eteenpäin kun toisen vanhempani kriisit olivat selätetty hetkeksi.
Tuon naisen kertomuksista esim. pelkoni tulla äidiksi tunnistan minäkin. Minä olen käsitellyt omia lapsuudenkokemuksia jo teininä ja käyny pitkät terapiat, mutta välillä pelkään miten omien vanhempieni esimerkki on minuun vaikuttanut. Pelkään että jos minussa aktivoituu jokin malli jonka vanhemmuudesta omat vanhempani antoivat. Olenkin siksi ottanut paljon aikaa itse kasvaa, kypsyä ja käsitellä lapsuuttani ja kaikkea sitä paskaa mitä siellä oli ja ollut valmis vaikka elään koko elämäni lapsettomana, koska pelännyt että kuinka paljon ns. äidinmaidossa olen saanut esimerkkejä joita en edes tiedosta.
Sen olen huomannut että ajaudun helposti väkivallankohteeksi ja siitä tossa puhuttiinkin että lapsena kaltoinkohdellut on alttiimpia ajautua väkivallanuhriksi uudelleen ja uudelleen.
Toisaalta tunnistan tuon miehenkin kertomuksia, kun hän sanoi että haluaisi antaa omille lapsilleen kaiken sen mitä vaille itse jäi. Tavallaan sen oman tunnekokemuksen myötä kokee empaattisemmin sen lapsen kokemusmaailman ja muistaa miten hirvittävän ahdistunut ja peloissaan itse oli lapsena jonka takia on herkempi vaistoinen lapsen tunnemaailmaa kohtaan.
Samalla jotenkin haluaa ehkä korvata omalle lapselleen jotain ns. itselleen. Haluaa elää ehkä oman lapsen kautta oman lapsuuden uudelleen ja tehdä asiat joita omat vanhemmat mokasi toisin. Korjata menneisyys. Onhan se toisaalta merkki traumasta, mutta onko se huono asia jos sen seurauksena itse pyrkii olemaan hyvä vanhempi ja kiertämään ne omien vanhempien virheet,
Ylipäätään yritän olla omia vanhempiani viisaampi ja rakastavampi. En kuitenkaan voi olla varma miten lapsuuteni minuun on vaikuttanut ja siksi itse olen katsonut paremmaksi olla tarpeeksi kypsä ja aikuinen sekä asiat menneisyydestä hyvin käsitellyt ennen muksujen hommausta. En halua olla samanlainen hirviö kuin toinen oma vanhempani oli.
Käsittelyyn kuuluu viha ja halveksunta omaa vanhempaa kohtaa, Tappelut ja vihan ilmaisut heille/hänelle hänen teoistaan ja ehkä sellainen tilinteko oman vanhemman kanssa.
Itse olen käynyt läpi vaiheita joilla olen käynyt läpi vaikeaa äiti-tytärsuhdettani. Siihen on kuulunut kovia huutotappeluja äitini kanssa. Olen tuominnut, moittinut ja haukunut äitini maailman paskimmaksi äidiksi joka on epäonnistunut vanhempana ihan täydellisesti,
Äitini on joutunut kohtamaan lapsensa vihan ja tilinteon menneen ajan kanssa, Vastaanottaan sitä tuomioo minkä oma lapsi antaa vanhemmuuden onnistumisesta.
Äitini joutunut näkemään oman lapsensa pahoinvoinnin ja kuulla kun lapsi sanoo että "katso äiti tekojesi seurauksia, katso ja opi. Tämä on sinun syytäsi. "
Vihanpurkujen, tilien tasauksien, tunteiden ilmaisujen ja kovien tappelujen vuosien jälkeen jolloin lapsuus käytiin läpi, seurasi minun puolelta tunteiden tasaantuminen ja olen hetki hetkeltä hiljalleen alkanut eritilanteissa elämää eläessä ajatteleen että "äitini varmaan kokenut joskus samaa ja tuntenut samanlaisia tunteita, siksiköhän hän... "
ja olen huomannut pystyväni kokeen empatiaa äitiäni kohtaan ja vaikken hänen tekojaan milloinkaan hyväksy, olen alkanut ymmärtään elämän monimutkikkuutta ja ihmisten erehtyväisyttä. Äitini oli ehkä liian nuori (25 v) kun minut sai ja hänenkin olisi pitänyt vielä muutama vuosi kypsyä lisää että suurin tempperamenttisuus tasaantuu ja nuoruuden intesiteetti millä elää ja tuntee sekä rakastaa alkaa rauhoittumaan.
Olen kokenut että omaan taustaani nähden toimin oikein ja tämä on tehtävä näin etten toista vanhempiani. Asiat on käsiteltävä ja niiden kanssa täytyy saada rauha.
Oman kokemuksen myötä tiedän miten kipeiden ja vaikeiden asioiden kanssa lapsi painii jos oma/omat vanhemmat ovat ne hirviöt olleet lapsuudessa.
Se vaikuttaa koko elämän mutta alku aikuisuus on aikamoista aikaa kasvaa ja käsitellä sitä kaikkea kun ymmärrys alkaa tuleen siihen miten hirvbittävän väärin omat vanhemmat ovat toimineet ja miten epäreilusti-
Onhan se tietenkin myös kasvamista vanhemmille sillä lapsen kärsimyksen ja vihan sekä tuomion vastaanotto on vanhemmalla rankka paikka. Kun oma lapsi tulee hakeen oikeutta, tekeen tiliä menneeseen ja kertomaan miltä asiat ovat tuntuneet.. kyllähän se vanhempia kasvattaa samalla. Se on ns. koko perheen kriisi ja kasvun hetki.
Aika nuori ilet? Huostattukin? Täällä saiteilla liikkuu paljon myös mustasukkasia tarinansepittelijöitä. Ei kannata yleistää eihän mt- ongelmia kaikilla vanhemmilla Ole, jotkut perheelliset on pedofiilejä, juoppoja, hulluja mukaan ei tiedä, ...
Niin siis lukutaito olisi ihan sallittu ominaisuus. Lueppas nyt tarkemmin kirjoitukseni ja jos löydät sieltä kohdan jossa viitataan palstalaisiin ja heidän väkivaltaisuuteen lapsiaan kohtaan niin lainaappa tähän.
Tuollaisen keskenkasvuiset lukijat jotka muotoilee tekstin koskemaan jotain mitä koko tekstissä ei mainita sanallakaan on niitä joiden pitäisi hiukan kasvaa.
Se että jokin sana kuten "palstalla" tai "palstalainen" roikkuu siellä omassa mielikuvituksessa mutta ei halaistulla sanallakaan kirjoittajan tekstissä on lukijan oma lukihäiriö.
Siitä kannattaa oppia ulos jos ei halua riitoja, yhteentörmäyksiä, selkkauksia ja kaikenlaisia muitakin ihmissuhdeongelmia omassa elämässään. Tulkinnat joita luulet toisen sanovat ei ole sama kuin mitä toinen todella sanoo ja ne tulkinnat aiheuttaa tappeluita.
Sinä raivoot ja hyökkäät päälle jostain mitä luulet toisen tarkoittaneen ja toinen suuttuu ja puolustautuu kun ei ymmärrä mistä häntä syytetään ja miksi toinen pimahti päästään!
Siinä on sitten soppa valmis. Kuuntele tarkemmin mitä toinen sanoo, äläkä syötä omia mielikuvia joukkoon, joita luulet toisen sanovan