Onko rakkaus sitä että kaivataan vähän jokaista kiinnostavaa ja heitelllään verkkoja vesille useaan suuntaan?
Onko rakkaus sitä että höylätäään tuolla jokaista joka antaa?
onko rakkaus kenties sitä että haukutaan täällä sitä "rakkaudenkohdetta" mennen ja tullen mustasukkaisuuden hetkillä?
Entäpä jos rakkaus onkin sitä että mielessä, tunteissa ja ajatuksissa on vain yksi, ja sitä ei halua loukata mitenkään millään palstakiusalla taikka paneskelemalla muita tai edes antamalla ymmärtää että paneskelee muita?
Kuinka moni teistä on aidosti rakastunut ja kuinka moni itsekkäästi epäaidosti rakastunut ja haluaa vain rakastaa oikeasti itseään? tehden sen haukkumalla ihastustaan, hakemalla seksuaalista nautintoa jokaiselta, kostamalla, kiusaamalla, loukkaamalla?
eli tähtäimessä saada ihastukselleen todella kurja olo ja itselleen hyvä olo?
Millainen on tapasi rakastaa?
Osaatko rakastaa?
Onko rakkaus sitä että höylätäään tuolla jokaista joka antaa?
onko rakkaus kenties sitä että haukutaan täällä sitä "rakkaudenkohdetta" mennen ja tullen mustasukkaisuuden hetkillä?
Entäpä jos rakkaus onkin sitä että mielessä, tunteissa ja ajatuksissa on vain yksi, ja sitä ei halua loukata mitenkään millään palstakiusalla taikka paneskelemalla muita tai edes antamalla ymmärtää että paneskelee muita?
Kuinka moni teistä on aidosti rakastunut ja kuinka moni itsekkäästi epäaidosti rakastunut ja haluaa vain rakastaa oikeasti itseään? tehden sen haukkumalla ihastustaan, hakemalla seksuaalista nautintoa jokaiselta, kostamalla, kiusaamalla, loukkaamalla?
eli tähtäimessä saada ihastukselleen todella kurja olo ja itselleen hyvä olo?
Millainen on tapasi rakastaa?
Osaatko rakastaa?
Vastaukset 27
Vanhimmat
En osaa....
Tai en tiedä....ehkäpä.....🌌 (*_*)
Kysymys kuuluukin: oletko ansainnut molemminpuolisen rakkauden, jos et osaa rakastaa aidosti?
Miksi sinua pitäisi rakastaa jos sinä et rakasta takaisin vaan elämäsi rakkaus olet sinä itse?
Onko silloin reilua edes pyytää vastarakkautta?
Miten kirjoittamalla voi oppia rakastamaan? Sitä ei lähdetä edes opettelemaan niin kauan kuin joku pitää täällä kiinni. Sama kuin alkoholistille löytyy aina kadulla joku selkään taputtelija, joka tarjoaa lähimmässä baarissa yhdet, kirjoittajalle löytyy aina joku joka auttaa häntä - pysymään palstalla. Oikea rakkaus asuu ihmisessä ja se tulee ulos rymisten luonnostaan, kun oikea osuu kohdalle ihan elävässä elämässä.
Täältä palstalta käsin ei ketään voi rakastaa eikä tämän ole tarkoitus olla mikään senssipalsta jonka kautta yritetään ottaa kaivattuun yhteyttä. Jos täällä ihmiset oikeasti tunnistaisivat toisensa niin tarkoitus voisi olla kirjoittamasi, mutta anonyymejähän me ollaan täällä ikäväpalstallakin. Annetaan toisten täällä mellastaa ja purkaa paineita, itse kaipailen useimmiten hiljaa.
Kirjoittaja kirjoittaa kaivatulleen täällä ja jos se on itserakasta ja kaivattua kohtaan väkivaltaista tekstiä niin onkohan se ihminen silloin aidosti rakastunut?
En usko. Hänen tapansa on itsekäs ja todellinen SE OIKEA sellaiselle kirjoittajalle on suhde oman itsensä kanssa. Saa rakastaa ja rakastella itseään, peilikuvaansa ja omaa täydellistä erinomaisuuttaan ja itseksensä haukkua kaikki muut helvettiin niin elämänsä on täydellistä ja hän onnen kukkuloilla.
En minä usko, että he oikeasti ovat itseensä rakastuneita vaan ihmisiä joilla on paha olla jostain syystä. Parempi, että se tänne keskustelupalstalle syydetään kuin irl. Hyvähän se on, että edes jossain voi negatiivisetkin tunteensa ja ajatuksensa päästää ulos. Kirjoittaja tietää ettei se oikeasti tavoita kohdetta.
Paha olla voi olla sillä toisellakin. Mutta eipähän sitäkään itserakkaat ajattele. Oma olo vetää kaikessa pidemmänkorren. Sitä se itserakkaus teettää. Muilla ei ole ikinä väliä. Kun itsellä on jokin tunne se tunne on tärkein ja silloin on etuoikeutettu tekeen mitä vain. Mistä sitä voi tietää missä olossa ja kärsimyksessä se kiusan ja haukun kohde on? Ehkä pahemmassakin?
Ei elämä mene oikeaoppisesti. Rakkaus lähtee vapauden tunteesta, ei siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.
Rakkauden alku on toisen kunnioitus ja halu tuottaa toiselle vain hyvää. Muussa tapauksessa kyse on ITSERAKKAUDESTA jossa halutaan toinen itselleen "pokaaliksi" itselleen mielihyvää tuottamaan ja hälläväliä siitä mitä se toinen tuntee. Se voi olla vaikka nälässä janossa ja kaltoinkohdeltuna orjana kunhan on vain toisen oma pikku pokaali ja mielialan ja itsetunnon kohottaja
Kylmää "rakkautta" jossa pääpaino on "minä ja minun onni" eikä toisella ole väliä yhtään.
Sittenhän sillä kypsymättömän "rakkauden" "kohteella" voi olla ihan muunlaisia vapaudentunteita, kuten vapaus olla erossa iljettävistä seuraajista joita kohtaan ei ole mitään myönteisiä tunteita, esimerkiksi.
Onni olisi ettei se kohde koskaan joutuisi itsekkäästi rakastavan kynsiin, koska olisi onneton ja kaltoinkohdeltu sellaisen ihmisen lähellä.
Ihminen rakastaisi suhteess vain itseään ja toinen osapuoli olisi julmassa kohtelussa. Suhteessa olisi itserakkaan puoleta jatkuvaa solvausta, pettämistä uhkailua ja ehkä muutakin väkivaltaa sen mukaan miellyttääkö rakkauden kohde tätä itserakkaasti rakastunutta.
Miten kukaan voi sanoa mikä tässä nyt sitten väärin olisi tai oikein milloinkin... Kaikki riippuu aina tilanteesta.
Jos kaivattu on varattu niin onko vapaan sitten muka väärin katsella muitakin vaihtoehtoja vai pitäisikö sen vapaan odotella, jos se varattu EHKÄ joskus eroaisi.
Tunne purkauksia tulee varmasti kaikille, jos ylipäätään on mitään tunteita.
Erohan on siinä kuinka tiheästi ja varman harkitusti toista haluaa murentaa ja murskata.
Varattujen kanssa suhteilu on ihan perseestä,roikut siinä ihmisessä kun se ehkä ehkä vielä kerrran ehkä ottaa sen eron kun samaan aikaan voisit löytää vapaan ihmisen jonka kanssa olisi synkkanut heti eikä esteitä olisi ollut suhteeseen.
Mulla on sellainen romanttinen kuva, että löytäisi sen yhden oikean jonka kanssa eläisi elämänsä välillä onnellisenakin loppuun. Eihän sellaista juuri ole ja olenkin alkanut jo tinkiä periaatteistani, kun ikääkin alkaa jo olla. Tässä iässä moni on jo käynyt kenties useammankin eron, en ole kaivannut sellaista elämääni.
Voisiko olla niin että täällä halutaan esittää että on enemmänkin verkkoja vesillä saadakseen toisen mustasukkaisesksi vaikka todellisuudessa näin ei olisi.Vaikka se huono strategia onkin jos toinen ei ymmärrä juonen kulkua.
Mitä aitoa rakkautta se sitten on, jos toiselle haluaa tuottaa pahaa oloa ja kipua, vain siksi että itse saa tunteen että on haluttu ?
Sinähän hommaat itsellesi hyvän olon "myymällä" rakkautesi kohteen hyvän olon ja antamalla hänelle tilalle pahan olon!
Kumpaahan sinä silloin rakastaisit? Itseäsi vai sitä kaivattuasi?
Sehän on narsisimia. Kohtele toista niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan pätee myös rakkauteen. Jos kohtelet rakasta hyvin hän vastaa takaisin samalla lailla. Ei kai kukaan halua satuttaa rakastaan?
Sitten tääällä kirjoittelee joitain vahvasti narsistisia ihmisiä
Vain oikeassa elämässä tutustumalla voi tietää onko se rakkautta vai jotain muuta ,ei täällä palstaharhojen ja kasvottomien roolileikkien keskellä.Mutta siihen kohtaamiseen ei tunnu monellakkaan rohkeutta riittävän.
Tuota yritin minäkin selittää. Asiat ei täällä etene ja rakkauden tunnustukset menee yhtä lailla hukkaan kuin vihan purkauksetkin. Ihmisillä on niin samanlaisia tilanteita ja sanontoja jne, että ei ole ihmekään, että palstaharha elää täällä vahvana. Ihmisillä voi olla muitakin syitä kuin rohkeuden puute, onhan täällä niitäkin jotka ovat yrittäneet selvittää tilannetta, mutta jostain syystä asia ei ole edennyt kuitenkaan. Voi olla myös heitä, jotka eivät varattuna halua lähteä sotkemaan pakkaa tai on kohde on varattu tai muuten saavuttamaton. Harvoin kuitenkaan pääsee tunteista samantien eroon vaikka järki kuinka sanoisi miten tilanne on.
En tiedä stabiilia totuutta rakkaudesta, tänään se on ainakin äärimmilleen ahdistunut eläin häkissään...
Tottakai osaan, mutta en aio jäädä yksin, en aio olla riutuneena ilman vastarakkautta, en aio murehtia yhden rakkauden vuoksi, enkä aio unohtaa häntä mutta elän vain kerran ja muitakin ihmisiä on joiden seurassa viihdyn.
Rakastuminen tapahtuu seuraavan kerran vasta sitten kun saan sitä toiselta, niin ettei se lopu johonkin elämäntilanteisiin.
Vaikka rakastuin tähän yhteen ei se tee minusta nunnaa ja että odottaen palvon hänen olemassaoloaan, toivon ja odotan epätietoisuudessa.
Mä teen mitä haluan, nussin ketä haluan..
Rakastun tai tykkään, ystävystyn ja sitoudun..
Olen vapaa ja vaikka sydämeni haluaisi juuri hänet, ei se ole vaihtoehto.. Se on menetetty rakkaus, Siksi eteenpäin.
Rakkauden kohteita voi olla vain yksi.Turhahan niitä verkkoja on heitellä jos saaliit ei kiinnosta.
Ei voisi edes ajatella olevansa jonkun toisen kanssa,ei pystyisi eikä se olisi reilua toista kohtaan.
Tilanne voi olla hankala ja monimutkainen,mutta ei siitä voi päästä eteenpäin kuin ajan kanssa.
Ja kyllä se toisesta tykkääminen on semmoista että, ei siitä tule minkäänlaisia pahoja sanoja
mieleen,toista ajattelee hellyydellä ja toivoo toiselle kaikkea parasta.Tulee se kaikkein paras
sitten omalle kohdalle tai jonkun toisen kohdalle.Mutta näinhän ne asiat etenee,ihmiset joko
löytävät toisensa ja rakastuvat tai ihastuvat,kaipailevat,unelmoivat ja päästävät irti kun
huomaavat toisen löytävän mieleisen kumppanin.
en tiedä , mutta minua ei rakasta kukaan <3
kai rakkaus on yhdessäoloa z3 ihanaahan se olisi kun olisi toinen keho omanssa kehosa kiinni, silmät jotka katsovat rakastuneesti, joku yhteinen harrastus ehkäpä ja kaiken ydin lopulta eli perhe.
Lueppa N tuo, niin saat karun totuuden tietää. Älä tuhlaa aikaas enää tuollaiseen.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14845208/ma-oikeesti-rajahdan-kohta!!