Ajatellaan, että joku nainen ihastuu sinuun. Mutta hän on varattu. Hän ei ole mitään haihattelevaa tyyppiä, joka noin vaan ihastuu. Mutta nyt kiinnostus on häiritsevän suuri. Pitäiskö naisen vaan yrittää unohtaa sinut ja ihastumisensa? Vältellä sua? Vai kertoa sinulle?
Mitkä seikat vaikuttaa siihen, että naisen pitäis kertoa tai olla kertomatta? Hänen aikeet ei olisi syöksyä sinun kans suhteeseen, hän ei edes oleta, että sinä olisit kiinnostunut, mutta hän haluaisi tutustua sinuun paremmin. Ei mitään suhdesäätöä, mutta jonkinlaista tutuksi tulemista kanssasi olisi hänellä mielessä.
Hän siis elää parisuhteessa, mutta ei ole naimisissa eikä kihloissa, eivät asu yhdessä, mutta ovat tunteneet vuosia. Suhteessa on periaatteessa kaikki ok, mutta jokin naista epäilyttää ja tämä epävarmuus on ollut olemassa jo ennen sinuun ihastumista. Hän on nähnyt sinussa jotain, jota tuntee kaivanneensa aina. Tuntemusta on vaikea selittää ja koska hän ei tunne sinua, hän ymmärtää voivansa olla myös väärässä.
Hän ei ole varma mitä sinä ajattelet hänestä, mutta on tulkinnut, että kenties pientä kiinnostusta on. Ette tunne toisianne mutta olette joskus arkisin ohimennen tekemisissä. Nainen on kaunis ja fiksu. Nyt hän miettii voiko hakeutua juttusille kanssasi useammin vai pyrkiäkö unohtamaan sinut kokonaan? Saatko vääriä käsityksiä, jos hän osoittaa mielenkiintoa? Hän on jutellut kanssasi muutaman kerran ja tykännyt siitä ja ajattelee, että olet komea ja fiksu.
Välttelyä hän nyt ajattelee vaihtoehtona, koska ei pysty olemaan seurassasi välinpitämätön eikä etäinen, ja pelkää luonnollisen iloisuutensa seurassasi virittävän vain lisää mahdottomuuksia välillenne.
Mitkä seikat vaikuttaa siihen, että naisen pitäis kertoa tai olla kertomatta? Hänen aikeet ei olisi syöksyä sinun kans suhteeseen, hän ei edes oleta, että sinä olisit kiinnostunut, mutta hän haluaisi tutustua sinuun paremmin. Ei mitään suhdesäätöä, mutta jonkinlaista tutuksi tulemista kanssasi olisi hänellä mielessä.
Hän siis elää parisuhteessa, mutta ei ole naimisissa eikä kihloissa, eivät asu yhdessä, mutta ovat tunteneet vuosia. Suhteessa on periaatteessa kaikki ok, mutta jokin naista epäilyttää ja tämä epävarmuus on ollut olemassa jo ennen sinuun ihastumista. Hän on nähnyt sinussa jotain, jota tuntee kaivanneensa aina. Tuntemusta on vaikea selittää ja koska hän ei tunne sinua, hän ymmärtää voivansa olla myös väärässä.
Hän ei ole varma mitä sinä ajattelet hänestä, mutta on tulkinnut, että kenties pientä kiinnostusta on. Ette tunne toisianne mutta olette joskus arkisin ohimennen tekemisissä. Nainen on kaunis ja fiksu. Nyt hän miettii voiko hakeutua juttusille kanssasi useammin vai pyrkiäkö unohtamaan sinut kokonaan? Saatko vääriä käsityksiä, jos hän osoittaa mielenkiintoa? Hän on jutellut kanssasi muutaman kerran ja tykännyt siitä ja ajattelee, että olet komea ja fiksu.
Välttelyä hän nyt ajattelee vaihtoehtona, koska ei pysty olemaan seurassasi välinpitämätön eikä etäinen, ja pelkää luonnollisen iloisuutensa seurassasi virittävän vain lisää mahdottomuuksia välillenne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensinnäkin täytyy sanoa, että hyvin osaat kirjoittaa joten pisteet siitä. Olet todellakin varmasti fiksu nainen.
Jos olisin tuo tarkoittamasi mies niin mielelläni haluaisin tutustua sinuun paremmin.
Vai vierasta tekisi mieli, mutta et edes itsellesi sitä uskalla tunnustaa. Joo, haluat vaan tutustua paremmin. Hetken päästä ihan vaan vähän pissavehkeitä sovitella.... Mutta kysymykseesi vastaus: kyllä se sinkkumies haluaa tutustua paremmin ja naida napsauttaa heti kun moraalisi sen verran joustaa. Oliko muita kysymyksiä?
Olet siis sinkkumies? - mitä epäilen, sillä vastauksesi vaikuttaa nimittäin katkeran ukkomiehen ajatusnarinalta. Ja vieläpä mustavalkoiselta sellaiselta. En ole pettänyt miestäni koskaan enkä aio pettää.
Mikähän tässä meidän kulttuurissa on vialla, kun parisuhde otetaan niin vakavasti, että ihastuminen ja mahdollinen tutustuminen ihastukseen on joku varma oletettu tie pettämiseen? Miksei parisuhteissa suhtauduta myönteisesti ihastumiseen? Koska itsetunto ei riitä, epävarmojen ruikuttajien sakkia.
Olen huomannut, että ihastuminen johonkin parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön herättää ja antaa ekstraboostia omaan seksuaalisuuteen, jonka voi suunnata parisuhteeseen. Enkä käsitä tuota pettämisoletusta, kuka nyt (puoli)tuntemattoman kans seksiin alkaisi? En minä ainakaan. Sitä paitsi ihastukseen tutustuminen usein realisoi tilannetta niin, että aika pian ihastus laantuu.
Toivon, että jopa puolisot keskenään voisi suhtautua toisen ihastumiseen mahdollisuutena jopa huumorilla, sillä uskon näiden asioiden peittelyn ja salailun, moralisoinnin ennemminkin johtavan siihen, että parisuhde kosahtaa ja ihastus vetää pidemmän korren.
Ja jos käy niin, että tutustuessa ihastuu ihastukseen vielä enemmän huomatessaan tämän olevan merkittävä parannus olleeseen kumppaniin, niin sitten voi vaihtaa. Mutta pitkien suhteiden ollessa kyseessä näin tuskin käy, sillä jos on vähänkään laatua vuosissa, ei se välttämättä koskaan voi vetää vertoja vaikka vaihtaisi uuteen.