Noin vuosi sitten tapailin hetken erästä, juttu loppui nopeasti välimatkan takia. Nyt hän asuu lähempänä ja tahtoisi tavata. On puhunut ikävästäkin jne.
Minullakin on ikävä, mutten tiedä haluanko yrittää mitään enää. Minulla ei ole mitään elämää, päivästä toiseen vain homehdun asunnollani ja olen vain yksin. Ei siis mitään mielenkiintoista. Hänellä on paljon kavereita ja paljon kerrottavaa ja hauskoja muistoja. En haluaisi kuulla, kun tuntuu niin pahalta kun itsellä ei mitään, mutten voi olla kuuntelemattakaan, olisi epäkohteliasta. Minulla ei ole mitään kerrottavaa. En tee ikinä mitään.
Onko mitään mahdollisuutta, että yksinäinen (ja ujo ja masentunut) ihminen saisi onnistuneen suhteen normaalin kanssa vai pitäisikö olla vaan suostumatta tapaamiseen...
Minullakin on ikävä, mutten tiedä haluanko yrittää mitään enää. Minulla ei ole mitään elämää, päivästä toiseen vain homehdun asunnollani ja olen vain yksin. Ei siis mitään mielenkiintoista. Hänellä on paljon kavereita ja paljon kerrottavaa ja hauskoja muistoja. En haluaisi kuulla, kun tuntuu niin pahalta kun itsellä ei mitään, mutten voi olla kuuntelemattakaan, olisi epäkohteliasta. Minulla ei ole mitään kerrottavaa. En tee ikinä mitään.
Onko mitään mahdollisuutta, että yksinäinen (ja ujo ja masentunut) ihminen saisi onnistuneen suhteen normaalin kanssa vai pitäisikö olla vaan suostumatta tapaamiseen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa kokeilla. Ei se ujous haittaa yhtään mitään, täysin normaalia olla ujo, varsinkin suomalaiselle.
Täysin samaa mieltä edellisen kanssa..anna mennä vaan, ei ole mitään menetettävää.
Mene ihmeessä treffeille! Et häviä siinä mitään mutta voit voittaa paljon! Kun toinen katsoo sinua eri näkökulmasta kuin itse pystyt katsomaan, se antaa sinulle voimia!
En miettisi minuuttiakaan. Ihminenhän rakastaa sitä että häntä kuunnellaan. Ujoutesi tuskin tulee tulee olemaan ongelma koska toisella juttua piisaa.