Mä kysyn tälläistä; siis kun tulee psyykelääkkeestä johtuvaa sivuoireita ja muita tuntemuksia, niin miksi ne ei tee klinikalla mitään, vaan sanoo vaan että mene yleislääkärille, että hoida tämä itse!! Siis Miksi?? Miksi psykiatri ei tee lähetettä esim. sydänlääkärille tai neurolle, vaan sinne on mentävä itse epäselvien oireiden kanssa ja usein lähetettä ei saakaan yleislääkäriltä. Perustelut, tämä ei ole minun asiani (yleislääkäri), vaikka huomaisikin hoidontarpeen. Miksi ihmeessä psyykkisesti sairas (aivosairas uskokaa jo) jätetään yksin selviytymään. Aivosairaus on vakava asia ja se kyllä lääkärin pitää tietää. Yleensä psyykesairauden taustalla on aivojen vaurio tai kehittymattömyys ja se aiheuttaa monet ongelmat jo arjessa. Ja vielä; monet psyykelääkkeet vaan ovat niin yksikertaisia, että ne aiheuttavat jo siksi vaarallisia oireita. Monimutkaiset (mä pesen kaikki molekyylit 6-0) psyykelääkkeet ovat kalliita ja niitä ei edes saa Suomesta. Motto, mitä monimutkaisempi formula, sitä parempi se on, jos se siis saadaan toimimaan ensinkään. Mutta nolottaako lääkäriä sitten , jos on ensin määrännyt halpaa litiumkarbonaattia ja sitten potilas tuleekin kamalien oireiden kanssa valittamaan, mene ja tiedä.
Tämä on järkyttävää
tämmöinen
12282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sekoittelet sanoja niin pahasti, että on vaikea saada selvää mitä tarkoitat.
Aivosairaus on eri asia kuin mielisairaus. Aivosairaus on kirjaimellinen sairaus, kun taas mielisairaus on kielikuvallinen sairaus. Oikeat lääkärit hoitavat vain oikeita sairauksia. Psykiatrit käsittelevät muut tapaukset.
Mitä tulee reseptihuumeiden ikäviin vaikutuksiin, psykiatrit eivät voi niitä tunnustaa, koska se olisi oman oksan sahaamista. Oikeat lääkärit taas eivät voi tunnustaa niitä, koska joutuisivat pelkäämään mahdollisia seuraamuksia uralleen (laivaa ei saa keikuttaa) ja toisaalta harva lääkäri on aidosti tietoinen mitä aineista todellisuudessa voi seurata tai seuraa.
Psykiatrian levittämien huumausaineiden aiheuttamat aivovauriot (dementiaoireisto, PSSD, tuntohäiriöt, sekavuuden tunne jne.) kuuluisivat neurologeille hoidettavaksi, mutta, koska neurologeja koskettaa samat em. asiat kuin muitakin oikeita lääkäreitä, apuja harvoin on tarjolla.
Koska sä tajuat että fysiatria ja anatomia ovat käsikädessä kulkevia asioita.
Psyykenlääkkeistä johtuvia sivuvaikutuksia ei tarvitse noteerata, koska kaikki nämä oireet voidaan tulkita psykosomaattisiksi oireiksi tai muuten potilaan itse aiheuttamiksi. Se on vain voi voi, jos on pakkolääkinnässä. Jos et ole pakkolääkinnässä, niin kieltäydy lääkkeistä. Skitsofrenia lyhentää elinikää enemmän kuin diabeetes. Mikähän osuus on lääkkeillä, mikä itse sairaudella (mukaan lukien potilaan omat elintavat - useimmat eivät liiku ja tupakoivat ja syövät epäterveellisesti)?
Ongelma on siinä, että jos psykiatri jättää sivuoireet huomiotta, niin:
a) Asiakkaan motivaatio jatkaa mitään hoitoa voi huonontua
b) Hyvä ja toimiva lääke voi menettää turhaan hyvät ominaisuutensa
c) Suomi24 saa ehkä kuulla tilanteesta, jolloin yhä suurempi osa suomalaisista saa valheellisen tiedon, että omaa pahaa oloa ei ehkä kannata hoitaa. On olemassa myös heitä jotka osaavat suhtautua ihmisiin ongelmineen oikein.
Opetus: Ei kannata jättää sivuvaikutuksia huomiotta ellei halua:
1. Romuttaa turhaan asiakkaan terveyttä
2. Romuttaa monien muidenkin terveyttä
3. Aiheuttaa entistä enemmän työttömyyttä ja muuta taloudellista vahinkoa Suomessa
Lääkkeitä vain ja ainoastaan, jos niitä oikeasti tarvitsee johonkin.
Olen sitä mieltä, että ihmiset saa ja kuuluu olla erilaisia.
Joskus täytyy masentaa ja joskus taas voi laulaa lintujen kansa puistossa.
Mitä sitten?
Elämä on moniulotteista. Jokaisella on vain yksi elämä ja se kannattaa elää mahdollisimman normaalisti.
Mulle määrättiin jotain verenpaine lääkkeitä. Mietin päivittäin, että kannattaako niitä popsia kuitenkaan. Olen popsinut nyt, kun voi muuten kuulemma lähteä henki.
Henki lähtee kuitenkin jossain vaiheessa. Toistaiseksi syön, kun olo on vähän parempi, eli auttavat minua pikkusen. Silti mietin, että minun elämäni ei ole pillerit...
Ärsyttääkö muita lääkkeiden syönti?
Psykiatrien velvollisuuksiin kuuluu tarpeettoman kärsimyksen vähentäminen. Näin ollen jos jokin lääke aiheittaa voimakkaita sivuvaikutuksia, pitäisi psykiatrin ehdottaa toista lääkettä.
On outoa, että psykiatrisi ei ole keskustellut vakavasti kanssasi siitä, miten kuuluu menetellä jos voimakkaita sivuoireita tulee. Ei se ole kenenkään muun lääkärin asia, jos psykiatrisi määräämä lääke aiheuttaa sivuvaikutuksia. Se on oman psykiatrisi vastuulla.
Fiksu psykiatri voisi ymmärtää tilanteen ja puhua asiallisesti kanssasi. Hän voisi selittää, että on muitakin lääkkeitä kokeiltavaksi. Turha kärsiä enemmän kuin mitä kärsisi ilman lääkettä. Lisäksi hän voisi kertoa, että on hyvä tietää, että sivuoireiden voimakkuus ei aina johdu kokonaan lääkkeestä. Omat mielikuvat sivuoireista ja niiden laadusta voivat pahentaa niitä entisestään.
Kaikkien psykiatrien pitäisi ymmärtää, että potilaan omat odotukset lääkkeen tehosta vaikuttaa tulokseen. Samalla tavoin myös ennakko-odotukset lääkkeen sivuvaikutusten laadusta voivat lisätä ja pahentaa sivuvaikutuksia. Ammattimainen psykiatri keskustelee avoimesti näistä asioista potilaan kanssa. Mielenterveystyössä potilaan kohtaaminen on osa hoitatapahtumaa, vaikka vain lääkettä määrättäisiin. Jos hoitokokemus ja kohtaaminen psykiatrin kanssa on negatiivinen, voi se heikentää hoitoa. Lääke menettää loputkin hyötynsä.
Ei ole mitenkään kummallista tai edes hävettävää, että sivuvaikutuksia voi tulla. Se on normaalia. Jos sivuvaikutukset aiheuttavat lääkkeen hyötyjä suurempaa haittaa niin jokaisen psykiatrin pitäisi tietää, että silloin käytössä olevan lääkkeen käyttö tulisi lopettaa.
Kaikki lääkkeet toimii suurinpiirtein samoihin reseptoreihin (dopamiinin salpaushan on heidän taqvoite) joten samoja sivuvaikutuksia on kaikilla.
Se että teoriassa psykiatrin tehtäviin kuuluu kärsimyksen vähentämibnen ei toteudu käytännössä. Lukuisat pitävät itseään psykiatrian uhreina.
Eikös dopamiini ole "hyvähormooni" ? Miksi tavoite on dopamiinin salpaus ?
Eikö ole hyvä että dopamiinituotanto toimii ja sitä erittyy paljon ?
Samoin serotoniinin kanssa ?
Voitko täsmentää ?
Dopamiinia ne salpaa. Siksi ihmisistä tuntuu pahalta olla niiden vaikutuksen alaisina, koska dopamiini tosiaan on mielihyvähormoni. Se, että miksi he koettavat salvata dopamiinia, en tiedä itsekään. Sen vaan tiedän että sitä ne "lääkkeet" tekee. Luulevat kai että psykoosi johtuu liiasta dopamiinista, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.
Itse asiassa neuroleptit tuottavat eräiden eläinkokeiden ja skitsofreenikoilla tehtyjen post mortem -tutkimusten saman ongelman, kuin mitä niiden pitäisi hoitaa. Pitkällä aikavälillä hermosto sopeutuu ja näin ollen dopamiinireseptoreiden tiheys aivoissa kasvaa, minkä vuoksi neuroleptien teho myös tutkistusti heikkenee ajan myötä psykoosin hoidossa. Potilaat näin ollen sairastuva lääkkeiden ansiosta tähän kuuluisaan välittäjäainetasapainoon ja jos he lopettavat lääkityksensä, monet menevät sekaisin tai ahdistuvat tavalla, joka tulkitaan psykoosiksi. Tällä sitten todistetaan, että hoidettavat potilaat itse asiassa alun perinkin kärsivät dopamiinijärjestelmän häiriöstä, vaikka tästä ei ole juuri minkäänlaista todistusaineistoa. Esimerkiksi dopamiinin vapautumista voimakkaasti stimuloiva amfetamiini saa usein aikaan kuuloharhoja ja paranoidia ajatuksia, joita monilla psykoosipotilailla ei alun perin ole koskaan ollutkaan. Ne siis muuttavat psykoosin oireita ja pahentavat niitä, tekevät niistä potentiaalisesti jopa invalidisoivampia kuin alkuperäinen psykoosi, johon ei monillakaan liity esimerkiksi minkäänlaisia aistiharhoja.
Itse asiassa useimmat yli kaksi vuotta kestävät pitkäaikaistutkimukset psykoosipotilailla (esim. Wunderink et al. 2013, Harrow et al 2013) kertovat, että ilman lääkkeitä tai vähemmällä lääkityksellä olevat potilaat pärjäävät huomattavan paljon paremmin joka tavalla verrattuna lääkittyihin potilaisiin. Heillä on vähemmän psykoosioireita, parempi toimintakyky, vähemmän negatiivisia oireita, he joutuvat sairaalahoitoon paljon harvemmin ja ovat työssä huomattavan paljon useammin kuin lääkityt potilaat. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että heitä ei lääkitä sairaaksi psykiatrien toimesta.
Juna tulee jo.....
Olet järkyttävää paskaa, siksi.