Köyhä lapsuus - miten se vaikutti teihin

Omakohtaisesti huomasin sen johtavan syrjäytymiseen ja eriarvoistumiseen jo nuorella iällä. Jonnekin viidennen luokan tietämille kaikki oli vielä hyvin, kunnes se tavallaan alkoi näkymään selvemmin ja huomasi putoavansa ns. piireistä pois. Vaatetus luonnollisesti poikkesi luokkatovereista aika paljon, eikä rahaa ei ollut koskaan tehdä mitään ylimääräistä, mihin muut menivät sitten keskenään.

Minulla oli jokin vaihe, jolloin yritin hakea suosiota pelleilemällä ja koulunkäynti kärsi siitä. Olin aika sosiaalinen lapsi, mutta aloin viihtymään yhä paremmin yksin. Tuli jonkinlaisia pelkotiloja, ja alkoi välttelemään tietoisesti tilanteita missä ”erilaisuus” saattaisi tulla esiin ja johtaa kiusaamiseen. Lopetin harrastamisen ja vietin koulun jälkeisen ajan suurimmaksi osaksi yksin kotona. Jotenkin tästä käyttäytymisestä muodoistu itselleni normi, myöhemmin ammattikoulussa sai taas jotain kaverin tapaisia, mutta ei oikein uskaltanut lähteä mukaan juttuihin täysillä vanhojen kokemusten perusteella. Sama käyttäytymismalli ohjaa minua aika pitkälti myös aikuisena, jokin ”jarru” on aina päällä.

Lopputuloksena tiedostan tästä kaikesta jääneen itselleni ainakin onnetoman itseluottamuksen ja heikon itsetunnon.
1161
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Minun lapsuuteni oli harvinaisen köyhä, mutta en oikeastaan edes tiedostanut sitä. En vain tullut ajatelleeksi asiaa. On se ehkä kuitenkin jotenkin vaikuttanut, sillä olen aikuisena vielä köyhempi kuin lapsuudenkotini oli. Vaikea sanoa, miksi niin on.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


löytyykökokemuksia kirjoitti:

Omakohtaisesti huomasin sen johtavan syrjäytymiseen ja eriarvoistumiseen jo nuorella iällä. Jonnekin viidennen luokan tietämille kaikki oli vielä hyvin, kunnes se tavallaan alkoi näkymään selvemmin ja huomasi putoavansa ns. piireistä pois. Vaatetus luonnollisesti poikkesi luokkatovereista aika paljon, eikä rahaa ei ollut koskaan tehdä mitään ylimääräistä, mihin muut menivät sitten keskenään.

Minulla oli jokin vaihe, jolloin yritin hakea suosiota pelleilemällä ja koulunkäynti kärsi siitä. Olin aika sosiaalinen lapsi, mutta aloin viihtymään yhä paremmin yksin. Tuli jonkinlaisia pelkotiloja, ja alkoi välttelemään tietoisesti tilanteita missä ”erilaisuus” saattaisi tulla esiin ja johtaa kiusaamiseen. Lopetin harrastamisen ja vietin koulun jälkeisen ajan suurimmaksi osaksi yksin kotona. Jotenkin tästä käyttäytymisestä muodoistu itselleni normi, myöhemmin ammattikoulussa sai taas jotain kaverin tapaisia, mutta ei oikein uskaltanut lähteä mukaan juttuihin täysillä vanhojen kokemusten perusteella. Sama käyttäytymismalli ohjaa minua aika pitkälti myös aikuisena, jokin ”jarru” on aina päällä.

Lopputuloksena tiedostan tästä kaikesta jääneen itselleni ainakin onnetoman itseluottamuksen ja heikon itsetunnon.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu