Voi paniikki pilaat elämäni....

Ite aina kun mun kehossa tapahtuu jokin outo juttu niin ajattelen, että jos jotain sattuu ambulanssi tulee ja pelastaa tilanteen, joten minun ei tarvitse googlata mitään, koska kun googleen kirjoittaa esim. Huimaa niin se huutaa "Aivokasvain!!!!!" Opin ajan kanssa, että tietyistä jutuista ei tapahdu mitään ja että sen kyllä selkeästi huomaa jos jotain on oikeasti vialla. Googlettaa ei saa ellet osaa olla kriittinen. Yksi hyvä tapa on opetella sairauksia yms, vaikka itsenikin kohdalla tulee usein se "tämä sopii minuun", niin ymmärtää, että ei voi olla jotain, koska ei ole kaikkia oireita...

Pitää muistaa, että moniin sairauksiin on parannuskeinoja ja apua saa nopeasti. Olin paikalla kun eräs nainen sai sydänkohtauksen ja hyvin häntä ihmiset auttoivat ja ambulanssi tuli todella nopeasti. Sairaalassa pidetään hyvin huolta. Heräämössäkin minulta tultiin heti kysymään haluanko mehua tai jotain ja onko kylmä... Jos sinne joutuu, on hyvissä käsissä.

Kuoleman pelosta on vaikea päästä eroon. Itsekin aina välillä kamppailen sen kanssa, vaikka tiedän, että näin nuorena kun minä olen kuolee harvoin ihmisiä noin vain ja uskon, että kuolema on vain verho todelliseen elämään. Itseäni kuitenkin lohduttaa se, että kuoleman jälkeen on jotain, en muista sen jälkeen jos en saavuttanut mitään ja muutenkin kun ajattelee, itse se kuoleminen, etenkin jos sydän pysähtyy, happi loppuu... on todella nopeaa. Vähän kuin löisi varpaan tuoliin. Hetken jäätävä kipu, sitten se on ohi, eikä sitä muista tai ajattele. En tiedä oliko apua...

Ainoa mikä itsellä on toiminut on ottaa ns kontrolli tilanteesta.
Ajattelen että jos tähän nyt kuolen, niin sitten kuolen.
Jos olen "ahtaassa" paikassa mistä on pakko päästä pois, niin ajattelen että onko todellakin parempi olla yksin jos jotain sattuukin oikeasti.
Paniikkihäiriö pitää vallassaan pelolla..ainoastaan antamalla sen vyöröä ylitsesi ja toteamalla, että tapahtukoon mitä tapahtuu ,voi välttää kohtauksia tai tehdä niistä helpompia.
Ja jos oikeasti sitten löytyykin joku vakava sairaus, niin ei sekään siitä murehtimalla ja panikoimalla parane.. tämä oli vuosien harjoittelu, mutta nykyään pystyn sentään tekemään normaaleja asioita, enkä pelkää koko ajan.