minulla oli sellainen elämäntilanne, että päädyin sellaiseen ajatteluun, että ajattelin että olisi järkevää tehdä niin, että yrittäisi elää täysin synnitöntä elämää. Sain tämän ajatuksen siitä, kun olin lukenut kristittyjen Raamattua. Ajattelin, että kykenisin olemaan täysin synnitön ja elämään täysin synnitöntä elämää, jos tunnustaisin kaikki syntini, joita vain muistin tehneeni. Myös aivan pienet synnit.
Tunnustinkin näitä syntejä seurakunnan jäsenille ja sielunhoitajille. Raamatussa sanotaan, että jos tunnustaa syntinsä, saa ne anteeksi ja puhdistuu niistä. Joissakin kristinuskon suuntauksissa on käytössä ripittäytyminen, jossa kerrotaan ääneen synnit. Siinä elämäntilanteessa aloin miettimään, että olisiko hyvä tunnustaa syntejä, koska joissakin suuntauksissa on sellainen käytäntö.
Kerroin siis syntini. Muistaakseni ajattelin, että ne ihmiset, joille kerron ne synnit ovat luultavasti hyväntahtoisia ja osaavat tehdä oikeat päätökset koskien näitä keskusteluja. Kristittyjen keskuudessa on yleisesti sellainen käytäntö, että jos ihminen ripittäytyy, kuuntelijalla on velvollisuus pitää ne asiat omana tietonaan. Tarkoitan tässä rippisalaisuutta. Yleinen käytäntö on myös sellainen, että sielunhoitajilla on salassapitovelvollisuus.
Mutta jos olen oikein ymmärtänyt, niin kävikin niin, että puhumiani asioita ei pidettykään salassa. Vaan niitä alettiin levittelemään laajalle vääristellyssä muodossa. Niin, että jos olin tehnyt jonkun synnin elämäni aikana yhden tai muutaman kerran. Niin silloin valehdeltiin, että olin tehnyt sitä syntiä vaikka koko aikuisuuden ajan. Ja jos olin tunnustanut jonkun pienen synnin, niin valehdeltiin, että se oli jokin todella paljon suurempi synti, kuin mitä olin tunnustanut. Lisäksi keksittiin kaikenlaisia valheita, joita olin muka sanonut. Ja jos oli sellaisia asioita, jotka tarkoittivat aivan toista asiaa riippuen tulkinnasta, niin sellaisia asioita tulkittiin väärin.
Jos olen ymmärtänyt oikein, niin ne henkilöt jotka levittelivät näitä asioita, myös valehtelivat, että oikeastaan olisin muka tunnustanut nämä synnit siksi, että saisin jatkaa niiden syntien tekemistä sillä verukkeella, että aina tunnustaisin vanhat synnit. Tarkoitan sitä, että he valehtelivat, että oikeastaan tunnustin nämä asiat siksi, että muka kaipaisin näitä asioita elämääni ja haluaisin tehdä niitä asioita elämässäni. Arvelisin, että he tekivät näin, koska he halusivat, että tavallaan kompastuisin näihin synteihin, ja lankeaisin tekemään näitä syntejä. Lisäksi he kieroilemalla yllyttivät ihmisiä viettelemään minua näihin synteihin, jotka olivat osittain heidän vääristelyjensä tuotteita.
Kun olin jonkin aikaa yrittänyt elää täysin synnitöntä elämää, tulin siihen tulokseen, ettei se kannata ja että se on oikeastaan mahdotonta. Ihmisen on pakko tehdä pieniä syntejä esimerkiksi itsepuolustuksekseen. Siksi aloin ajattelemaan, että äärimmäisyydet jossakin yksittäisessä asiassa eivät välttämättä ole hyvä asia.
Mutta koska ne henkilöt, jotka ovat levitelleet asioitani vääristellyssä muodossa, tekivät näiden asioiden levittelyn minulta salassa, en ole varma olenko ymmärtänyt täysin oikein sitä mitä he ovat tehneet tai olenko saanut väärää tietoa.
Tunnustinkin näitä syntejä seurakunnan jäsenille ja sielunhoitajille. Raamatussa sanotaan, että jos tunnustaa syntinsä, saa ne anteeksi ja puhdistuu niistä. Joissakin kristinuskon suuntauksissa on käytössä ripittäytyminen, jossa kerrotaan ääneen synnit. Siinä elämäntilanteessa aloin miettimään, että olisiko hyvä tunnustaa syntejä, koska joissakin suuntauksissa on sellainen käytäntö.
Kerroin siis syntini. Muistaakseni ajattelin, että ne ihmiset, joille kerron ne synnit ovat luultavasti hyväntahtoisia ja osaavat tehdä oikeat päätökset koskien näitä keskusteluja. Kristittyjen keskuudessa on yleisesti sellainen käytäntö, että jos ihminen ripittäytyy, kuuntelijalla on velvollisuus pitää ne asiat omana tietonaan. Tarkoitan tässä rippisalaisuutta. Yleinen käytäntö on myös sellainen, että sielunhoitajilla on salassapitovelvollisuus.
Mutta jos olen oikein ymmärtänyt, niin kävikin niin, että puhumiani asioita ei pidettykään salassa. Vaan niitä alettiin levittelemään laajalle vääristellyssä muodossa. Niin, että jos olin tehnyt jonkun synnin elämäni aikana yhden tai muutaman kerran. Niin silloin valehdeltiin, että olin tehnyt sitä syntiä vaikka koko aikuisuuden ajan. Ja jos olin tunnustanut jonkun pienen synnin, niin valehdeltiin, että se oli jokin todella paljon suurempi synti, kuin mitä olin tunnustanut. Lisäksi keksittiin kaikenlaisia valheita, joita olin muka sanonut. Ja jos oli sellaisia asioita, jotka tarkoittivat aivan toista asiaa riippuen tulkinnasta, niin sellaisia asioita tulkittiin väärin.
Jos olen ymmärtänyt oikein, niin ne henkilöt jotka levittelivät näitä asioita, myös valehtelivat, että oikeastaan olisin muka tunnustanut nämä synnit siksi, että saisin jatkaa niiden syntien tekemistä sillä verukkeella, että aina tunnustaisin vanhat synnit. Tarkoitan sitä, että he valehtelivat, että oikeastaan tunnustin nämä asiat siksi, että muka kaipaisin näitä asioita elämääni ja haluaisin tehdä niitä asioita elämässäni. Arvelisin, että he tekivät näin, koska he halusivat, että tavallaan kompastuisin näihin synteihin, ja lankeaisin tekemään näitä syntejä. Lisäksi he kieroilemalla yllyttivät ihmisiä viettelemään minua näihin synteihin, jotka olivat osittain heidän vääristelyjensä tuotteita.
Kun olin jonkin aikaa yrittänyt elää täysin synnitöntä elämää, tulin siihen tulokseen, ettei se kannata ja että se on oikeastaan mahdotonta. Ihmisen on pakko tehdä pieniä syntejä esimerkiksi itsepuolustuksekseen. Siksi aloin ajattelemaan, että äärimmäisyydet jossakin yksittäisessä asiassa eivät välttämättä ole hyvä asia.
Mutta koska ne henkilöt, jotka ovat levitelleet asioitani vääristellyssä muodossa, tekivät näiden asioiden levittelyn minulta salassa, en ole varma olenko ymmärtänyt täysin oikein sitä mitä he ovat tehneet tai olenko saanut väärää tietoa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja jos olin puhunut jollekin sellaisesta tilanteesta, jossa joku oli ehdottanut minulle, että tekisin jonkun asian, mutta en kuitenkaan tehnyt sitä asiaa. Niin olen saanut sellaisen mielikuvan, että he jotka kertoilivat asioitani, ovat sanoneet, että olisin tehnyt niin kuin minua on pyydetty tekemään. Vaikka oikeasti en tehnyt niin.
Muistaakseni olen sanonut jollekin joissain tilanteissa, että joku oli ehdottanut minulle sellaista mitä oli ehdottanut. Mutta en ollut sanonut, että olinko tehnyt niin kuin minua oli pyydetty tekemään. Tällaiset tilanteet kyseinen henkilö oli tulkinnut virheellisesti niin, että olisin muka tehnyt ne pyydetyt asiat.
Älä itteäs soimaa varmaan oot yrittänyt olla hyvä ihminen eiköhän se riitä.Aina on selkään puukottajian niistäkän ei kannata katkeroitua vaan jättä ne huomiotta.Tsemppiä sulle kuka lienetkin.
Ja sellaisissa tilanteissa, joissa minä olen ollut se uhri. Ja joissa olen tehnyt jonkun pienen synnin esim. itsepuolustukseksi. He jotka ovat levitelleet minusta valheita, ovat väittäneet että minä olisin ollut se suurempi pahantekijä siinä tilanteessa - tai ainoa pahantekijä. Vaikka oikeasti sellaisessa tilanteessa joku oli tehnyt minulle paljon enemmän pahuutta kuin minä hänelle.
Jos minun elämässäni on ollut tällaisia tilanteita, niin miksi minä olen se jolle näitä kostetaan tai minua rangaistaan. Eikä sitä rangaista, joka oli se pahantekijä.
Ja silloin, kun olen sanonut tai tehnyt jonkin asian esim. lähimmäisen rakkauden takia tai koska olen yrittänyt tehdä hyvin. Niin he ovat väittäneet, että minulla olisi ollut jotain huonoja motiiveja tai olisin tehnyt jotain ollakseni ilkeä.