Mä tiedän aivan varmasti että mun ihastus ei o kiinnostunu musta. Koetankin olla ja elää sen tiedon kanssa. Välillä on todella vaikeaa, välillä ihan siedettävää. Onnellinen en ole, vaikka moni voi luulla että olen, elmän onnellinen. Joillekin asioille voi tehdä jotain, joillekin ei. Tähän on ihan turha kommentoida, että oletko kertonut ym ja oletko varma.
Tiedän että ei välitä
kunhankirjottelen
17588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tiedän tunteen. Yhtä pahalta tuntuu kun eräs osoitti olevansa vain ilkeä pelleilijä. Uskomatonta miten en opi millään tunnistaan noita mielenraiskaajia joukosta. En vain mitenkään tunnista pahoja ihmisiä muiden joukosta. Yritän kai liikaa uskoa muista hyvää ja aina sitten käy niin että se osoittautuu huonoksi valinnaksi.
Sana kuulla että ihminen on täysi kusipää. Haukkunut, pilkannut, pitänyt montaa kerralla, pitänyt minua pellenään, hyväkskäyttänyt, sanonut sen mitä haluan kuulla ja nauranut takanapäin. Kaikin keinoin vain loukannut. Syy mikä? Joku kosto todennäköisesti jostain pakeista vuosia takaperin..
Miten ihmiset on noin ilkeitä? Miten en halua nähdä totuutta ajoissa ikinä vaikka se seisoo nenän edessä? Miksi aina annan siimaa ja liian pitkään lepsuilen ennen kuin laitan rajat?
Ehdin loukkaantuun liian pahoin aina sen takia. Sitten taas vuoden terapia että selviä..
Nii-i. Ihmiset osaa olla aika inhottavia toisille, ja tuntuu, että samat ihmiset joutuu kokeen moniakin karuja kohtaamisia. Ei ihme, että menee halu tutustua uusiin ihmisiin. Itse oon joutunu pettyyn viime aikoina taas siihen, että ihmiset puhuu niin kevyesti kaikenlaista. Puhellaan ja ollaan kiinnostuneen olosia, mut sit saat todeta, että puhetta vaan oli. Se on karua ja kylmää. Ennemmin vaikka kirjottelee täällä, kun altistaa itseään aina uusille pettymyksille.
Olen itse saanut niin paljon osumia etten enää tuskin koskaan pysty mihinkään parisuhteeseen. Se oli jo sillä rajalla ennen vimeisintä,ja terapiassa annettiin varoitus etten pakosti kestä seuraavaa, ettei minun kannata leikkiä enempää tällä alueella.
Tein virheen ja vahingoitin lisää aluetta jolla ei saisi enää tulla mitään.. Pelkään että rikoin nyt itseni ihan kokonaan.. tapahtui ehkä se mitä hoitava lääkärini varoitteli että saattaa minulle tapahtua jos vielä..
Minun olisi pitänyt kuunnella vaistoani ja varoa paremmin... Varsinkin kun oli selvää ettei ihminen ole vastuullinen ja kypsä käsitteleen minun kaltaista niin pahoin jo ennestään haavoitettua...
Meen just nukkuun, mut kirjotan, kun toi vaisto on tärkee juttu. Ihmisen pitäs sitä kuunnella, ihan sitä ekaa vaistoa, mikä tuli, kun kohtas ihmisen. Sen jälkeen kun tajuaa tunneasioiden herkkyydestä tarpeeks, niin vaistoaa ihmisistä aika paljon. Se on se intuitio, joka joskus saattaa kertoa paljonkin. Sit tulee kuvioon muuta sählää, ja se aito intuitio saattaa unohtua. Ei kokonaan, mutta se jää taka-alalle. Sit kun aikaa kuluu, jua oot tekemisissä ihmisen kanssa, selviää yleensä, että se oli niin oikeassa. Se tieto oli sulla siinä, mutta ei vaan usko.
Kaduttaa koko juttu. Ei hän ole sen arvoinen että laittaisin koko elämäni ja tulevaisuuteni rikki.
Miksi onkin niin paljon ihmisiä jotka ajattelee aina vain itseään ja siinä sitten paiskoo muut rikki ja kuolleeksi tieltään päästäkseen päämääräänsä?
Hirvee työ taas yhden itsekkään takia saada tää juttu taas kasaan ja korjattua. Harmittaa ja vittuttaa kun taas menee varmaan aikaa ja rahaa ja tämänkin olisi aika helposti pystynyt välttään.
Ei ole halpaa lystiä noi ammattiavutkaan..
Minulla taas tuli vaisto ihmisestä, että on hyvä, luotettava ja välittävä. Vieläkin ihmettelen, että olinko tosiaan niin väärässä.
yleensä se menee niin, että hyvää kohdellaan samoin. Olet varmaan itse ollut aina muita kohtaan hyvä?
Tiedätkö jos se toinen osapuoli onkin kiinnostunut, mutta ei vaan pysty näyttämään sitä kiinnostusta niin hänkin voi olla yhtälailla särkenyt itsensä.?
Tässä tapauksessa en olisi niin varma. Yritän olla hyvä ja nähdä asiat myös muiden silmin, mutta osa käyttää tätä sekä herkkyyttäni hyväksi. Eniten se satuttaa, kun kyseessä on ihminen johon tunteita. Aika lailla minua on rikottu monessa vaiheessa elämää, mutta nämä yleensä ilkeiden ym.toimesta.
Ei sen takia tarvitsi paskamaiseksi ryhtyä. 2400 euroa maksan nyt sen pelleilyjen takia psykoterapia kuluja. Että kyllä tämä hiukan laittaa vituttaan. Mikä Hlevetti siinä on ettei sitä kypsyyttä siellä pääässä ole edes sen vertaa että miettisi tekemisiään kaksi kertaa?
Vastasin siis nimimerkille toivotaannäin.
Olen miettinyt monesti, että kuinkahan moni on saanut tästä palstasta itselleen pahoja ongelmia? Nykymaailma on mennyt siihen, ettei ihmisillä ole oikeesti aikaa purkaa tuntojaan jos asiat painavat mieltä. Kaikilla on vain kiire tai olevinaan sitä. Itse olen niin yksinäinen ihminen, ettei ole minkäänlaisia sosiaalisia kunnon kontakteja, joita oli edellisessä elämässä.
Näistä varmaan herkimmät tehnyt jo itsemurhan.
Elokuvissa voi mennä niin. Oikeessa elämässä kilttejä ja hyviä höynäytetään monella tapaa. Hyväuskoisia vielä enemmän. Ihminen ei ole reilu toisia kohtaan kuin joskus todella harvoin. Enkä nyt puhu vain tunneasioista, vaan ihan työ ja muista arkiasioista.
Minulla on jotenkin tapana kannustaa täällä, mutta ei ole pakko tehdä mitään , jos ei halua. Se on oman hyvinvoinnin kannalta parempi selvittää näitä asioita, ehkä sitten voi päästä irti, jos ei voi. Tärkeintä , ettei jää roikkumaan mielikuvituksiin.
kyllä vaisto kertoo totuuden, voi joskus vain olla niin, että ei syystä tai toisesta voi näyttää tunteitaan, kannattaa ajatella asioita monesta näkökulmasta.
Toinen ihminen voi tehdä rakastamansa ihmisen elämästä helvettiä, tajuamatta itsekkään omia tekemisiään. Sitten vain ihmetellään miksi kävi näin? Typeriä ihmisiä maailma täynnä, esitetään jotain viisasta, eikä tajuta että ihmiset nauraa seläntakana.