Nyt otetaan syvällisempiä historiasta, kun saadaan esille yleisesikuntaeversti Sampo Ahton puheesta, ja varmaan myöhemmin puheista tiivistelmiä.
Ihan nyt Suomi 100 vuotta hengessä.
Itse olen (monet muutkin) perehtynyt näihin, ja tiedän, että tulee monelle uutta tietoa Lenin - Stalin akselista. Siihen lisänä omat epäisänmaalliset sen ajan SDP johtajat. Muunamuassa: Otto Wille Kuusinen oli SDP puheenjohtajana 1911-1913,
Kullervo Manner oli samoin SDP puheenjohtajana 1917-1918, vaikka loppupää jäikin vajaaksi, kun pakeni Bolseviikki-venäjälle epäonnistuneen aseellisen kapina jälkeen, keväällä 1918.
Ettei ihmetellä jos eduskunta äänestyksessä 6.12.1917 SDP laittoikin hanttiin Suomen itsenäisyydelle, onneksi voitimme sen 100-88 .
Kullervo Manner oli sitten 1918 jälkeen perustamassa siellä' Venäjällä Suomen kommunistapuoluetta. Että senkin alku alkoi noin synkissä merkeissä heille.
Kun eivät saaneet alistettua Suomea Bolseviikki-venäjän yhteyteen.
Suomalaisella luonteella varustetusta ihmisestä ei hevin ole kuitenkaan kapinoitsijaksi eikä ollut suomen punaisistakaan, vaikka Lenin lähetti itse Stalinin Helsingin työväentalolle innostamaan väkeä. Yleislakko saatiin aikaan ja joukko murhia, mutta siihen yritys sitten jäikin sillä kertaa. ”Vuosisatoihin ei unohdeta, että te ette kaapanneet valtaan haltuunne marraskuussa”, Trotski puuskahti Suomen punaisille johtajille kuukauden lopulla. Otto Ville Kuusinen puhkesi myöhemmässä itsekritiikissään suorastaan runolliseksi: ”Marraskuussa meilläkin kulki vallankumouksen hengetär yli maan. Mutta me emme nousseet sen siiville, vaan kumarsimme päätämme ja annoimme se lentää yli.”
”On varmaan sopivampiakin tapoja aloittaa valtakunnallisen tammisunnuntain 90-vuotismuistojuhlan puhe kuin siteeraamalla Josef Stalinin ajatuksia. Niin kuitenkin teen. Palautan nimittäin mieleen, mitä neuvostodiktaattori sanoi tammikuussa 1940, siis talvisodan aikana. Kominternin pääsihteeri Dimitrovin päiväkirjan mukaan Stalin totesi tuolloin, että Suomen kaikki suojeluskuntalaiset oli tapettava. Vain vanhukset ja keskenkasvuiset pojat oli lupa jättää eloon. Helmikuun alussa annettiin käsky varata Katynissa olevat keskitysleirit suomalaisia varten. Kuten tunnettua, sinne ei kuitenkaan saatu suomalaisia, vaan tilalle tulivat puolalaiset.
Stalinin suhtautuminen suojeluskuntalaisiin ei muuttunut myöhemminkään. Kun Suomelle kesäkuussa 1944 esitettiin vaatimus antautumisesta, Moskovassa laadittiin meidän sitä tietämättämme jo asiakirja siitä, miten antautuneen Suomen suhteen olisi menetelty. Maamme olisi tietenkin miehitetty, mutta dokumentin puoleensataan yksityiskohtaan oli mahdutettu myös määräys kaikkien suojeluskuntalaisten vangitsemisesta.
Mikä aiheutti sen, että Suomessa juuri suojeluskuntalaiset olivat Stalinin armottoman vihan kohteina? Varmaan yhtenä tekijänä olivat suomalaisten taipumattomuus ja sisukas vastarinta toisessa maailmansodassa. Niiden juurien katsottiin Neuvostoliitossa lähtevän suojeluskunnista, mikä näkemys heijastui myös sodan ajan neuvostopropagandan sanankäytössä. Moskovassa muistettiin myös hyvin, miten suojeluskunnissa oli uurastettu 1920- ja 1930-luvuilla Suomen maanpuolustuksen hyväksi. Ja tietenkin Moskovassa tiedettiin hyvin sekin, mitä suojeluskuntalaiset puolestaan ajattelivat Neuvostoliitosta ja sen järjestelmästä.
Lenin odotti Suomelta paljon
Leninin toivomus oli hänen näkökulmastaan katsottuna itsestään selvä. Hän tunsi Suomen hyvin jo senkin takia, että oli juuri piileskellyt siellä muutamia kuukausia. Hänen henkilökohtaiset suhteensa Suomen äärivasemmistoon saivat hänet suhtautumaan luottamuksella siihen, että kapina onnistuisi Helsingissä siinä kuin Pietarissakin. Vielä epävarmalla pohjalla olleelle bolshevikkivallalle olisi ollut erittäin tervetullutta, jos myös aivan kapinakeskuksen vieressä ollut Suomi olisi saatu vallankumouksellisten haltuun."
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/12556-”se-se-on-saatana-ettei…”
Ihan nyt Suomi 100 vuotta hengessä.
Itse olen (monet muutkin) perehtynyt näihin, ja tiedän, että tulee monelle uutta tietoa Lenin - Stalin akselista. Siihen lisänä omat epäisänmaalliset sen ajan SDP johtajat. Muunamuassa: Otto Wille Kuusinen oli SDP puheenjohtajana 1911-1913,
Kullervo Manner oli samoin SDP puheenjohtajana 1917-1918, vaikka loppupää jäikin vajaaksi, kun pakeni Bolseviikki-venäjälle epäonnistuneen aseellisen kapina jälkeen, keväällä 1918.
Ettei ihmetellä jos eduskunta äänestyksessä 6.12.1917 SDP laittoikin hanttiin Suomen itsenäisyydelle, onneksi voitimme sen 100-88 .
Kullervo Manner oli sitten 1918 jälkeen perustamassa siellä' Venäjällä Suomen kommunistapuoluetta. Että senkin alku alkoi noin synkissä merkeissä heille.
Kun eivät saaneet alistettua Suomea Bolseviikki-venäjän yhteyteen.
Suomalaisella luonteella varustetusta ihmisestä ei hevin ole kuitenkaan kapinoitsijaksi eikä ollut suomen punaisistakaan, vaikka Lenin lähetti itse Stalinin Helsingin työväentalolle innostamaan väkeä. Yleislakko saatiin aikaan ja joukko murhia, mutta siihen yritys sitten jäikin sillä kertaa. ”Vuosisatoihin ei unohdeta, että te ette kaapanneet valtaan haltuunne marraskuussa”, Trotski puuskahti Suomen punaisille johtajille kuukauden lopulla. Otto Ville Kuusinen puhkesi myöhemmässä itsekritiikissään suorastaan runolliseksi: ”Marraskuussa meilläkin kulki vallankumouksen hengetär yli maan. Mutta me emme nousseet sen siiville, vaan kumarsimme päätämme ja annoimme se lentää yli.”
”On varmaan sopivampiakin tapoja aloittaa valtakunnallisen tammisunnuntain 90-vuotismuistojuhlan puhe kuin siteeraamalla Josef Stalinin ajatuksia. Niin kuitenkin teen. Palautan nimittäin mieleen, mitä neuvostodiktaattori sanoi tammikuussa 1940, siis talvisodan aikana. Kominternin pääsihteeri Dimitrovin päiväkirjan mukaan Stalin totesi tuolloin, että Suomen kaikki suojeluskuntalaiset oli tapettava. Vain vanhukset ja keskenkasvuiset pojat oli lupa jättää eloon. Helmikuun alussa annettiin käsky varata Katynissa olevat keskitysleirit suomalaisia varten. Kuten tunnettua, sinne ei kuitenkaan saatu suomalaisia, vaan tilalle tulivat puolalaiset.
Stalinin suhtautuminen suojeluskuntalaisiin ei muuttunut myöhemminkään. Kun Suomelle kesäkuussa 1944 esitettiin vaatimus antautumisesta, Moskovassa laadittiin meidän sitä tietämättämme jo asiakirja siitä, miten antautuneen Suomen suhteen olisi menetelty. Maamme olisi tietenkin miehitetty, mutta dokumentin puoleensataan yksityiskohtaan oli mahdutettu myös määräys kaikkien suojeluskuntalaisten vangitsemisesta.
Mikä aiheutti sen, että Suomessa juuri suojeluskuntalaiset olivat Stalinin armottoman vihan kohteina? Varmaan yhtenä tekijänä olivat suomalaisten taipumattomuus ja sisukas vastarinta toisessa maailmansodassa. Niiden juurien katsottiin Neuvostoliitossa lähtevän suojeluskunnista, mikä näkemys heijastui myös sodan ajan neuvostopropagandan sanankäytössä. Moskovassa muistettiin myös hyvin, miten suojeluskunnissa oli uurastettu 1920- ja 1930-luvuilla Suomen maanpuolustuksen hyväksi. Ja tietenkin Moskovassa tiedettiin hyvin sekin, mitä suojeluskuntalaiset puolestaan ajattelivat Neuvostoliitosta ja sen järjestelmästä.
Lenin odotti Suomelta paljon
Leninin toivomus oli hänen näkökulmastaan katsottuna itsestään selvä. Hän tunsi Suomen hyvin jo senkin takia, että oli juuri piileskellyt siellä muutamia kuukausia. Hänen henkilökohtaiset suhteensa Suomen äärivasemmistoon saivat hänet suhtautumaan luottamuksella siihen, että kapina onnistuisi Helsingissä siinä kuin Pietarissakin. Vielä epävarmalla pohjalla olleelle bolshevikkivallalle olisi ollut erittäin tervetullutta, jos myös aivan kapinakeskuksen vieressä ollut Suomi olisi saatu vallankumouksellisten haltuun."
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/12556-”se-se-on-saatana-ettei…”
Vastaukset 2
Vanhimmat
että täällä on sentään joku lukutaitoinen. Ymmärtää palstan kehotteen keskustele Suomen Keskustasta ja puolueen harjoittamasta politiikasta. Tuo sitten siitä ajankohtaisinta tiedoksi meille.
Tosi keskustalaista, ilman keskustalaisia (maalaisliittoa) Suomi ei olisi vapaa ja itsenäinen.
Olisi Bolseviikit vieneet menneessään Suomi rukan, ilman vastaan panemista.