Olen yksinäinen poikamies. Kävin hakemassa hieman purtavaa. Onnettomia poikamiehen safkoja. Joku nainen voisi auttaa. No joka tapauksessa, ostin seuraavaa:
Metsämansikkajogurtti, wc paperi super softa, kevyt kasvirasvalevite, makurulla mango maitosuklaa kääretorttu, appelsiinitäysmehu tuore puristettua, appelsiinitiivistemehu, poprilli grillimakkaraa 3 pkt, uunilenkkiä 2 pkt, hiillos grillimakkaraa 2 pkt, Kassler savustettu siivu wotkins leikkelettä, chorizo kasviswokkiateria, jauhelihakiusaus 2 pkt, Africanasalaatti 2 pkt, Laivurin lenkkiä paketin, maksalaatikkoa, karjalanpiirakoita ja ruukkusalaattia.
Eiköhän näillä yksinäinen mies taas pärjää.
Metsämansikkajogurtti, wc paperi super softa, kevyt kasvirasvalevite, makurulla mango maitosuklaa kääretorttu, appelsiinitäysmehu tuore puristettua, appelsiinitiivistemehu, poprilli grillimakkaraa 3 pkt, uunilenkkiä 2 pkt, hiillos grillimakkaraa 2 pkt, Kassler savustettu siivu wotkins leikkelettä, chorizo kasviswokkiateria, jauhelihakiusaus 2 pkt, Africanasalaatti 2 pkt, Laivurin lenkkiä paketin, maksalaatikkoa, karjalanpiirakoita ja ruukkusalaattia.
Eiköhän näillä yksinäinen mies taas pärjää.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Noillahan ruokkii vaikka pienen armeijan
Niin. Olen kai sitten pieni armeija. :(
Pieni armeija jakautuneita persooniasi.
Aika homomaista safkaa. Puppelipojan murkinaahan tuo on.
Minäkin ja Satua <3
Jotain se kirvelee
Sinua ei ole olemassa petri
Yöllä tulit mieleeni. Miltä tuntuisi kätesi niskassani hamuan suutasi.
Miltä tuntuisi keinua sylissäsi.
Jokos olet herännyt mitä esität sullahan on nainen eikö se sitten osaa tehdä ruokaa vai? tahdon tietää nyt heti kuka on se nainen jota salaiset etkä ole kertonut kellekään??
Olen aina halunnut syliisi nukkumaan. Viime yön valvoin.
Miksi valvoit mulla ei uni kans tullut meni aika myöhäiseen ennen kuin nukahdin . Yksi mies oli mielen päällä.
Taidat puhua palturia yksinäinen mies ;D
Jumankauta tuota makkaran määrää. Tainnoksissa olet tuon jälkeen.
Mites ne sun vatsalihakset voi?
Menkää nukuuun yöksi. Täällä tyypit kirjoittelee arkiöisin aikavälillä 01-06 ja ei voi kuin miettiä mikä mahtaa olla mielenterveydentila ko. henkilöillä.
Valvominen on kaksi suuntainen juttu. Mielenterveysongelmat aiheuttaa unettomuutta/valvomista ja taasen valvominen säännöllisesti öitä aheuttaa mielenterveysongelmia. Univajetta ei kannata kasata.
(tietysti on näitä jotka ottaa "vauhdit" jostain moskasta iltasella ja on sitten räjähdyspisteessä vireystason ja energisyyden suhteen vielä yöllä klo 2. En muista mitkä huumeet sellaisen tärinä vireyden saa. Ainakin jotkin bilehuumeet. Kova mene ja jaksaa ja jaksaa hyvässä vireessä bailata koko yön ilman että alkaaväsyttään. Jaksaa, jaksaa ja jaksaa!)
luetten tähän univajeen haittoja:
-Univaje heikentää henkistä suoristuskykyä
-Lisää seuraavien tautien riskiä
* Alzheimerin taudin
* ylipainon
* sydänsairauksien
* diabeteksen
* aivoverenkierron häiriöiden
- aiheuttaa elimistön tulehdusten aktivoitumista
- Heikentää vastustuskykyä,
- pienentää kasvuhormonin tuotantoa ja sokerinsietokykyä
-Univaje johtaa usein:
* stressiin
* ylipainoon
* muistin
* tarkkaavaisuuden ja päättelykyvyn heikentymiseen
* tapaturmiin
-Yhdenkin yön univajeen huomattiin heikentävän immuunijärjestelmää. Jopa muutama valvottu tunti keskellä yötä voi aktivoida immuunijärjestelmän hyökkäämään omia kudoksia vastaan.
Naiset ovat miehiä herkempiä univajeen aiheuttamille tulehduksille.
-Liian lyhyt (alle 6 tuntia) tai liian pitkä (yli 9 tuntia) yöuni on liitetty moniin terveyshaittoihin, kuten masennukseen. Jo runsaan tunnin vuorokautinen jatkuva univaje näyttää ennustavan lapsilla lihavuutta.
-Unenpuute rappeuttaa myös seksielämää. Merkittävä osa amerikkalaisista on jatkuvasti niin väsyneitä, että se aiheuttaa jo ongelmia parisuhteessa.
-Unenpuute tekee aivoistamme tehottomammat
* aivojensa täytyy pumpata enemmän verta etuotsalohkon kuoreen kumotakseen unen puutteen aiheuttamat vaikutukset
- Lähimuisti lyhenee
* Liian vähäinen uni aiheuttaa häiriöitä muistissamme. Ilman lähimuistia ihminen ei kykene muistamaan edes muutamaa puhelinnumeroa ulkoa, saati sitten suoriutumaan monimutkaisista tehtävistä.
-Unenpuute aiheuttaa säilömuistin menetystä
* Unella on tärkeä rooli myös säilömuistin eli pitkäkestoisen muistin vahvistamisessa.
Kun nukumme, meidän aivomme järjestää, sulauttaa ja antaa merkityksiä päivän mittaan tapahtuneille asioille. Eikä aivomme tee ainoastaan tätä, vaan myös opitut asiat vahvistuvat nukkuessamme.
-Heikentynyt keskittymiskyky
* Liian vähäinen uni kuitenkin aiheuttaa keskittymiskykymme herpaantumisen, väsymisen ennen aikojaan. Ilman riittävää unta me emme pysty huomioimaan aistejamme halutussa määrin. Tästä seuraa osittain se kummallinen harhan tuntu, unitodellisuus, jonka koemme väsyneinä.
-Kyvyttömyys suunnitella
* Liian vähäinen unen määrä heikentää päätöksentekokykyämme suuresti, 36 valvotun tunnin jälkeen kyky suunnitella ja koordinoida toimintaamme alkaa pettää.
-Huonot unitottumukset huononevat
* Aivojen automaattiset systeemit ottavat vallan ja uni vain tapahtuu. Toisin sanoen meidän unimalleistamme tulee tapa. Kun normaaliin unirytmiimme tulee häiriöitä vähemmillä nukutuilla tunneilla, saattaa se vaikuttaa haitallisesti kehomme kykyyn palata terveellisiin unimalleihin.
- Meistä tulee vaarallisia itsellemme ja muille
* Tutkimukset joissa käytettiin korttipelejä selvittivät, että pienemmillä yöunilla varustautuneet pelaajat jumittuvat strategiseen rutiiniin. He vaikuttavat siltä kuin eivät pystyisi muuttamaan pelisuunnitelmaansa kokemuksensa pohjalta. Kun unisaldomme on rajattu, otamme epämääräisiä riskejä ja usein olisikin parempi olla selkotilassa jossa pystyy tekemään päätöksen lopettamisesta.
-Aivosolumme kuolevat
* Eri tutkimukset ovat todistaneet, että liian vähäinen uni tappaa aivosoluja ja aiheuttaa aivovaurioita.
-Houretila
* Jos ihminen kärsii säännöllisesti liian vähästä unesta alkaa hän kokea houreilua, deliriumia. Oireisiin kuuluvat psykoosi, paranoia, äärimmäisen korkeat elämänenergian tasot, hallusinaatiot, aggressiivisuus, ja monta muuta. Tutkimukset osoittavat yhteyden unettomuuden ja mielisairauksien välillä.
-Univelka lisää tapaturmia
* Unenpuute, tai nukkumattomuus ja siinä tilassa autolla ajaminen voi todellisuudessa olla pahempi asia kuin alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen – vaikutukset ovat pitkälti samat ja joissain tapauksissa kuski on jopa alemman tietoisuuden tilassa.
-11 unettoman päivän jälkeen…
* Valvottuaan 11 päivää, Randy Gardner vaipui uneen ja nukkui yli 14 tuntia ensimmäisenä yönä ja 10 tuntia seuraavana yönä, jonka jälkeen hän oli palautunut täydellisesti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Univelka
https://mielenihmeet.fi/univelka-vaikuttaa-aivoihimme/
Harvoin tulee öisin valvottua.
Syvällinenmies on tainnut hukkua johonkin..
Hyvä uni on hyvän mielialan, mielentasapainon ja laadukkaan elämän/ihmissuhteiden yksi perus kivijalka.
Itse olin aamuvuorossa tänään ja oli vaikea hypätä lennosta vuorosta toiseen. Uni ei tullut niin ajoissa että olisin riittävästi saanut unta. Nukuin yöllä 4,5-5 h ja se näkyy nyt esim. yllä kirjoituksissani. Kirjain puuttuu sieltä täältä, välilyöntiä on jäänyt välistä. Olen katkonut lainattuja lauseita kesken lauseiden. Jakanut niitä vähän sinne päin.
Ei aivot jaksa enää olla tarkkoina kun herännyt klo 4.30 ja unen sai klo 23.30-00 välillä ja pitkä työpäivä jo takana.
Juu kyllä se kannattaa öisin nukkua. Mullakin kestää tuo työpäivä koko vuorokauden joka päivä.
Työttömänkö työpäivä on 24/7? Minulla ei nyt sentään tuollainen vaan osa-aikainen. 6-7 h/arkipv., mutta ei mikään työttämän työnhakijan homma.
Ei vaan koti äidin kun on tuota vastuuta.
Kyllä sitä saa olla valmiustilassa yötä myöten. Vaihtelevasti yöllä esim lapsi saattaa kipeytyä ja pitää antaa lääkettä.
Itse ajattelen että muksun kanssa on hyvä olla kotona jos vaan mahdollista niin pitkään kuin pystyy mutta itse ajattelen niin että jotta ihmisestä muokkaantuu ihminen, joka selviytyy muiden ihmisten kanssa ja osaa elää yhteisöllisesti ottaen muitakin huomioon hänelle on hyväksi päiväkoti ympäristönä. Sieltä saa leikkikavereita jotka tukee kasvua ja kehitystä. Vähentää turhautumia ja tylsistymisiä, kun ei siitä isistä tai äidistä ole viihdyttäjäksi ehkä koko ajan samoin kuin ikäisistään lapsista. Oppii elään ja ottaan muita huomioon paremmin. Oppii jakaan lelujaan jne.
Tämä varsinkin yhden lapsen talouksissa. Kun itse olin lapsi yhden lapsen perheistä tulleista lapsista sanottiin että niillä on "ainut lapsi syndrooma" Eli ovat hiukan lellittyjä, passattuja ja eivät osaa jakaa aikuisten huomioo ja leluja muiden lasten kanssa.
Päiväkoti on hyvä apu tässä kasvatuksessa sellaisille. Varsinkin nuo 5-6 v on energisiä ja virikkeitä tarvitseviaja ikäisistään he saavat seuraa niin paljon että kuluttavat liiat energiat pois.
Itsellä ei ole lapsia mutta olen aina ajatellut että jos saisin lapsia olisin mahdollisesti 3 v asti kotosalla sen kanssa koska musta on kylmää viedä ihan vauva päiväkotiin, mutta sitten vaikka itse olisin työtön niin veisin pk:hon koska se auttaa lasta kasvaan sisälle tähän yhteisöön missä pitää selvitä koko ikänsä. Toisekseen menet kaverisuhteet luodaan jo pk:ssa josta samat lapset ehkä siirtyy ala-asteelle samalle luokalle.
Helpompaa olla koululainen jos on kaverit jo päiväkodista tuttuja. Itse olin perhepäivähoidossa jossa ei yhtään oman ikäryhmän lasta. kaikki lähinnä ikääni olivat vuotta nuorempia.
Omalla luokalla ekalla minun oli vaikea alkuun päästä sisään porukkaan lähes kaikki muut tunsi toisensa päiväkodista ja olivat jo "parhaita kavereita" Tyttöjen maailmassa siinä kahden tytön supina jengissä oli kolmas liikaa. Olihan mulla kavereita, mutat parhaat kaverit olivat vuotta alemmalla luokalla. sitten kun itse olin jo tokalla. He olivat ne perhepäivähoidosta tutut kaverini. Keikuinkin usein niiden luokan ovella välitunnit ja ruokkikset.
Peruskoulut menee helpommin ehkä ilman koulukiusausta, yksinäisyyttä jne. jos kaverisuhteet on jo jollain mallilla päiväkodissa ja ikäisistään löytyy valmiiksi jo kavereita eka luokka aloittaessa
Kyllä ne lapset on niin vähän aikaa ihan pieniä niin itse haluan hoitaa lapseni. Kavereita heillä on lähellä on paljon lapsia.
Mulla itsellä oli naapureiden lapset ja perhepäivähoidon lapset kavereita enne kouluikää. Ne vaan kaikki olivat vuotta nuorempia... Kärsin jonkin asteista yksinäisyyttä siksi ala-asteella, koska omalla luokalla ei sellaista "parasta kaveria" ollut ensimmäisiin vuosiin ja tytöillä varsinkin ala-asteen ekat luokat oli se "oletko mun paraskaveri" jakso jolloin vain yksi kaveri hyväksyttiin porukkaan ja tytöt loi sellaisen tiiviin kaverisuhteen siihen yhteen.
Kolmas oli siinä ylimäärinen ja minä olin luokallani se kolmas.. kunnes sitten 5-6 luokalla tilanne muuttui. Koulussa nyt kuitenkin liikuntatunneilla ja monessa muussakin aina on näitä paritöitä. Se kolmas ja ilman paria. Se on aika kovaa ala-asteelaiselle joka hakee hyväksyntää ja haluaa kuulua joukkoon.
Tiesin kyllä että minullakin oli hyvät kaverit mutta kun ne oli sillä alemmalla luokalla kaikki kolme parasta ystävääni
Se on aika kova vetää se 9 vuotta peruskoulussa jos kärsii tuollaisesta.
Ikävä jos sulla on huonoja lapsuus kokemuksia kaikilla niitä ei taida olla. En minäkään ole ollut sen jälkeen kotona kun lapsi on täyttänyt kolme vuotta. Nyt vielä nuorimmainen on sen verran pieni että itse häntä tahdon hoitaa. Töissä kyllä kerkeää olla. Isommalla lapsella on koulu kavereita jotka käyvät kylässä ja lähellä myös lapsia joten ei lapsilla käy aika pitkäksi virikettä löytyy.
Parempi niin, sillä laps tarvii niitä kavereita aika suuren osuuden lapsuudestaan. En muista olinko 4 vai jopa 3 v vasta kun loin lapsuudenkodista parhaaseen ystävääni kaverisuhteen joka jatkui siihen asti kunnes muutin paikkakunnalta.
Koko lapsuuden yksi keskeisin asia on ne kaverit. Ala ja yläasteella ne vaan korostuu vielä enemmän.
Vain ehkä 3-4 ekaa vuotta riittää oma vanhempi viihdyttäjäksi. Sen jälkeen hiljakseen lapsi alkaa yhä lisääntyvässä määrin kaipaan oman ikäisiään kavereita.
Minusta vanhempi tekee ison virheen lapsen koulu ja teini-ikää ajatellen jos sillon eristää lapsen "yhteisöistä" joissa lapsi loisi kaverisuhteita ikäisiinsä.
Niin varhain voi ns. pudota yhteisöstä sivulle. Se alkaa jo tarhaiässä ja pahenee peruskouluiässä. Kaverit omasta ikäryhmästä on niin tärkeä osa kivuttomampaa lapsuutta ja kouluaikaa.
13-14 vuotta lapsuudesta laps kaipaa ja tarvii kavereita ja ne on niin keskeisessä roolissa sen 13-14 v siitä lapsuudesta
No minun lapseni eivät ole joutuneet olemaan eristyksissä. Mitäpä jos yrittäisit hankkia itsellesi ihan omia lapsia kun sulla ei tuota käytännön kokemusta siitä asiasta ole.
Miten niitä lapsia hoidetaan.
Tuommoinen aina vähän huvittaa kun kokematon alkaa neuvoja jakeleen.
Onhan ! Oma lapsuus! Minähän sen kaiken koin lapsen silmin ja tuntein IDIOOTTI! Taisin olla silloin ikävuosilla 5-9 v
Minulla on mitä parhain kokemus ja se on kokemus mitä on olla lapsi ja miltä se tuntuu!
Äläpä vähättele lapsen tunnemaailmaa sillä senttiä lapsi tuntee jää muistoihin niin elävästi että sen muistaa vielä aikuisenakin
Tuo minua vitutti jo lapsena. Aikuiset aina vähätteli lasten tunteita, kokemusmaailmaa ja oli asenteella " mistä sinä mitään tiedät, olet vain laps"
Minä en voinut edes tietää miltä minusta tuntui koska olin vain tyhmä Laps joka eu tajunnut muka mitään
Kiukuttelin siitä usein lapsena oikein itkupotkuin. Minullakin oli tunteet vaikka olin vain laps
Ei niitä asioita voi verrata toisiinsa kaikkihan me ollaan lapsia oltu jokainen meistä olisi lasten hoidon ammattilainen jos noin ajateltaisiin.
Itse se idiootti nyt olet. Kaikista ei edes ole perhe elämää elämään.
Kauppareissulla tuossa tuli mieleen lisää muistoja lapsuudestani.
Olin koko lapsuuden kuunnellut kun vanhempani tappelee huoltajuuteen liittyvistä asioista.
Olin kurkkuani myöten täynnä sitä sotaa. Vitutti kuunnella. Olin jotain 10 v kun päätin että nyt jumalauta tuo loppuu!
Kirjoitin johonkin nuortenlehteen (suosikki, koululainen, mekaks tms) jonnekin kysy-vastaan palstalle kysymyksen joka koski ikää,milloin suomen lakien mukaan lastakin aletaan kuulemaan lapsen huoltajuuteen liittyvissä asioissa.
Halusin tietää milloin tulen ikään jolloin minunkin mielipiteillä on painoarvoa ja koska saan alkaa itsekin vaikuttamaan niihin. Minusta vanhempani eivät tietäneet mikä minulle parasta eikä päässeet siitä mihkään sopuratkaisuun vaikka 6 vuotta siitä tapelleet täyttä höyryä.
muistaakseni vastaus oli 12 v-ikäistä kuullaan tapaamisoikeus ja huoltajuuteen liittyvissä asioissa. Muistan että vastauksessa oli myös että nuorempaakin voidaan kuulla joissain tapauksissa.
Päätin 10 vuotiaana että sitten kun olen 12 v ja minullakin on laillinen oikeus sanoa näihin asioihin jotain ja vaikuttaa niin toi vanhempieni touhu loppuu! Minä hoidan asiani itse ja vanhempani saa pitää turpansa tukossa ja ymmärtää mikä parasta minulle. Tappelu loppuu sitte ja vähän äkkiä!
Kyllähän mä sitten aloin vaikuttaakin asioihin mutta toinen vanhempi sitten senkin otti niin että se vanhemoi jolla asuin oli manipuloinut minua ja pakottanut sanomaan sillä tavoin sossuun. Vittu jee!
Ootte te aikuiset vaan niin stanan fiksuja ja tiedätte kaiken paremmin ja varsinkin mikä lapsen parasta! :P
Joo kyllä lapsillakin on tunteet tuntuu että otit kommenttini jotenkin henkilökohtaisesti.
Ei ole minun vika jos olet joutunut kokemaan lapsena sellaista josta kerroit mutta ymmärrä että kaikki eivät joudu.
aloin muutenkin ottaan selvää aina vain vanhemmaksi tullessa kuinka suuri valta minulla on näihin kaikkiin itseäni koskeviin yhteishuoltoon liittyviin kuvioihin. Halusin saada vaikuttaa itse ja odotin yhä suurempaa oikeutta alkaa päästä käsiksi omiin asioihini, kun huomasin että vanhempani ovat täysin kädettömiä eikä saa aikaan muuta kuin tappelua asioista.
Vaikutinkin omissa huoltajuusasioissa 12-18 vuotiaana todella paljon. Käytin kaiken laillisen oikeuteni mitä vain minulla oli ja mitä vanhemmaksi tulin sitä suuremmin minua kuultiin jo yli vanhempieni
15 vuotiaana minulla oli jo vanhempieni sanat ylittävä valta siinä mielessä että vanhempieni vastustuksesta huolimatta minun mielipide kaatoi vanhempieni mielipiteet kokonaan laillisesti.
Huoltajuutta koskevissa asioissa siis. Vanhempieni valta huoltajuuteeni ja tapaamisoikeuksiin yli minun tahtoni ja mielipiteeni väheni 12 vuotiaasta eteenpäin ja itse aloin päästä käsiksi omiin asioihini enemmän.
Ymmärrä sinäkin että vanhemmat eivät ole kaikkivaltiaita. Lapselle tulee oikeuksia mitä vanhemmaksi se tulee. Minä käytin omiani ja vanhempani eivät mahtaneet mitään kun aloin laillista lapsen kuulemisoikeuttani käyttämään 12-17 vuotiaan
Käytin sitä ankarasti ja vanhempani ei kaikesta tykännyt mutta se sattui olemaan minun elämä joten minusta minulla oli laillinen oikeus päästä vaikuttaan elämääni ja siihen liittyviin asioihin. Minullakin on tunteet, aivot, mielipiteet ja näkemykset. Minullakin on kokemusmaailma ja halusin päästä ikään jossa laillisesti sitä kuullaan.
Ja se kuultiin kun marssi oikeaan paikkaan asioita selvittään!!
Sadusta kumpuaa
Odotan jos olisikin valehdellut, ollutkin vapaa
Aika paljon salaattia poikamiehelle.
En ymmärrä miksi mulle edes kerrot henkilökohtaisia asioitasi.
Empä sellainen ole siis kaikkivaltias ihan tavallinen äiti. :)
Kerron ettei kusi nouse liikaa hattuun sulle ;)
Muistan myös että minuun liittyviin yhteishuolto asioihin liittyi toisen vanhemman (sen jolla en asunut) vaatimus ja laillinenoikeus saada kaikesta minuun liittyvästä tiedoksiannot.
Minä käytin siinäkin valtaani teininä. Kumosin sen oikeuden, koska tämä vanhempani käytti oikeuttaan väärin. Hän sai viimeiseksi vain tiedoksiannon että olin käyttänyt valtaani ja evännyt häneltä oikeudet saada enää niitä.
Suuttuhan se siitä, mutta olinhan sen ikäinen jo että sain evätä niitä ja nehän oli minun asioitani.
Eväsin myös toisen vanhempani tapaamisoikeudet kokonaan itseeni.
En vastaa enää näihin aloituksiisi syvällinenmies koska ärsyynnyt siitä niin kovin. Mun lapsilla on hyvin asiat mutta se ei näytä sulle kelpaavan vaan yrität löytyy jotain negatiivista mun vastauksista. Sitäkö kohtelee lapsiaan huonosti jos leikkii heidän kanssaan antaa ruuan ja muutenkin huomio lastaan. Niin aina vaan väärin.
En ole sama ihminen kuin aloittaja. Tunnisteletko vittumaisuuttasi väärin vai oletko tosiaan noin harhainen sekopää ?
Minun motiivit kertoa näistä asioista on se että monet vanhemmat ovat kusihatussa ja ajaa omia etujaan lasten varjolla. Tosiasiassa vaikutin on esim. kosto jätetyksi tulemisesta entiselleen jonka kanssa on lapsia.
Vanhemmat pukee sen vain "rakkaudeksi lastaan kohtaan" vaikka oikea nimitys on KOSTO EX-PUOLISOLLE.
Aikuiset saa keksiä tekosyitä jotta näyttää lampaalta vaikak on susi.
Haluan muistuttaa että lapsi muistaa, lapsi kokee, lapsi tuntee, lapsi tajua ja lapsellakin on ajatuksia monista asioista ja lapsi muistaa ne vielä aikuisenakin eikä ne pakosti yhtene ollenkaan vanhempien näkemysten kanssa siitä mitä lapsi kokee ja tuntee, koska lapsella on oma kokemusmaailma jolta se asioita katselee ja kokee.
Itsestäni oli epäreilua joutua kuunteleen kuinka vanhempani kertoivat minun puolesta mitä haluan, tunnen ja ajattelen ja halusin huutaa "EI! En minä noin ajattele!! EI. En halua noin!Mitä te puhutte?! "
He kertoivat jonnekin virastoon minun ajatuksia minun puolestani jotka eivät menneet ollenkaan niin kuin vanhemmat kuvitteli. Ne myös kertoivat puolestani tahtoani joka ei ollut ollenkaan niin. Todellisuudessa he kertoivat omaa tahtoaan ja minulta ei kysytty yhtään mitään eikä tahdostani edes välitetty.
Kun tulin ikään jossa minuakin laillisesti kuullaan, halusin saada puheenvuoron ja mahdollisuuden vihdoin kertoa mitä TODELLA tunnen ja ajattelen asioista. Ettei kukaan vääristele niitä ja käytä minua omien tarkoitusperien saavuttamiseen (esim. ex-puolion kiusaamiseen, jättämisen kostamiseen jne)
Halusin päästä viimein kuulluksi oikeasti.
Turhaan sinä mulle näistä asioista kerrot. Kyllä itse vaikutat sekopäältä. Onhan nuita haave kuvitelmia mutta sitten herää todellisuuteen ettei siitä mitään tulisi mutta ne eivät todeksi koskaan muutu enkä haluakaan että muuttuisi. Lapsi tarvitsee kummankin vanhemman en koskaan voisi erota ja tuottaa lapsilleni toisesta vanhemmasta eron myötä tulevaa tuskaa. Rakastan aviomiestäni eli sekin painaa etten voisi erota.
Joten ihan turhaan mulle höpötät nuita. Sellainen joka on eroamassa niin sille tämä sopii.
On se vaan ihanaa kun ei tartte olla suhun millään lailla enää yhteyksissä. Aivan niinku sua ei olis ollut olemassakaan.
Jäljelle ei jäänyt mitään.
Älä huoli en muistele ilkeyksiäsi vaan nautin elämästä koita säkin tehdä niin.