Eilen ja tänään tuli jotenkin vahva tunne että on pakko päästää susta irti. ehkä puolisen vuotta tätä on kestänyt. Olisin halunnut pitää sut mun elämässä jollain konstilla läsnä mutta jos se ei onnistu niin en oikeastaan tiedä mitä muutakaan tehdä. Toki tunteet ei kuole hetkessä ja liekki varmaan leimahtaa helposti uudestaan, kuten aina tähänkin asti. Mutta oman itseni takia tää on yritettävä tehdä. Nää tunteet on tällä hetkellä mulle liikaa, jos en saa sulta pientäkään vastakaikua tai viestiä ettei tää ole vain mun päässä. En pysty käsittelemään loputtomiin mitään mixed signals juttuja, jos tiedät mistä puhun. Ei nää asiat oo helppoja, varsinkaan mulle. Jäädyin eilen ohuesti eikä se vie mihinkään.
Kai sä kerrot mulle jos haluat pysyä mun elämässä. Mä en halua puskea mitään asioita, asiat kyllä tapahtuu ja sä tulet mun luo jos niin haluat. Ehkä joskus kohdataan. Siihen asti toivotan sulle aurinkoa päiviis ja onnea ja rakkautta elämääsi. <3
Kai sä kerrot mulle jos haluat pysyä mun elämässä. Mä en halua puskea mitään asioita, asiat kyllä tapahtuu ja sä tulet mun luo jos niin haluat. Ehkä joskus kohdataan. Siihen asti toivotan sulle aurinkoa päiviis ja onnea ja rakkautta elämääsi. <3
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kaiken kerroit hyvästi etkä pahasti.
Meinasitko laittaa tällaisen viestin vielä irl, tai kertoa hänelle myös irl todellisessa elämässä?
Ehkä en. Ehkä hän näkee sen mun katseista. En meinaa tehdä tästä mitään numeroa kun ei tää koko meidän juttu ole ollut ehkä kuin kaipausta joka tarttui katseisiin. Jos nokatusten on hieman vaikeampi keskustella mut sit kauempaa katsellaan niin sitä kait se tarkoittaa. Ehkä en ole kokonaan väärässä tän suhteen mutta tää nyt on tilanne. Ensin se tuntui olevan lämpöä ja uteliaisuutta, iloa ja lupauksia. Mun sydämeen se teki pesän. Pitää pitää itsestäkin huolta. Tietysti silti loukkaamatta ketään. Ei mitään ehdottomia päätöksiä, vaan huolenpitoa.
Hieno homma. Älä kuitenkaan palstaa jätä.
Miksi joku ei voisi palstaa jättää ja mielummin siirtyä kirjoittelemaan ja näkemään ihan irl. En ainakaan itse voisi kuvitella ketään sellaista ystäväksi tai muuksi vastaavaksi joka ainoastaan tätä kautta yhteyttä pitää. Enhän ole toiselle silloin sen arvoinen, että irl voisi ystäväni olla ja minyuulle sen avoimesti myöntää. Tottakai mielikuvitus saa aina joskus valtaansa ja voi kuvitella harhoissaan toisen kirjoittelevan itselleen. Minulle tästä on tullut enempi sellainen ajatusten purkupaikka ja toisaalta vasta kun viimeisenä sinettinä kumppanista eropaperit laitetaan niin voin vapaasti alkaa tapailemaan muita ja toivoa löytävänsä rakkauden elämään.
Sinä ja sun typerät hyvästi joka toinen päivä. Kasva jo aikuiseksi.
Wasn't me. Tää oli eka. Ja vika tällainen viesti. Tsori vaan. Toki täällähän sitä ei voi tietää kuka ja mitä ja mistä, mutta sanonpahan vaan.
Varmaan jatkossa lueskelen josko jotain osuvaa löytyy tai toivon et hänkin kaipais tai lukis, mutta tuskinpa.
Se on joku ulkopuolinen ku huvittelee:) palstalla
Sano muuta hyvästien jättäjänainen ja sydämmenpesä huokaus
Aloittajan tekstihän on kuin omasta näppiksestäni... Puolisen vuotta täälläkin kärvistelty hämmentävissä tunteissa ja irti päästämistä yritetty puolet tuosta ajasta. Vaikea vaan irrottaa otetta, kun aina tavatessamme joku vetovoima vetää puoleensa. Nyt ei kyllä olla tavattu moneen viikkoon...
Mies on mielessäni päivittäin. Aivan raivostuttavaa! Mietin, että olenko tyhmä vai pelkästään jääräpäinen, kun en tajua, että jos mies olisi kiinnostunut, niin hän ottaisi yhteyttä.
Mutta kun ikävöin hänen katsettaan, ääntään, ilkikurisia puheita, kohteliasta käytöstä, kosketusta, tuoksua... Ei hyvää päivää!
Aivan samat fiilikset! Juuri tuo tunne että kai toinen tekisi aloitteen jossain vaiheessa ja ottaisi yhteyttä. Tsemppiä sinullekin!
Mulla tämän päätöksen jälkeen tuli hieman rauhallisempi, tosin aika haikea olo.
Ja olen miettinyt voiko näin vahvat tunteet olla vain yksipuoliset vai johtuuko osin siitä että aistii toisesta jotain tyyliin intuitio, feromonit, tuoksut, että sopisimme yhteen. Hänen katseensa antaa kyllä ymmärtää vaikka mitä. Mutta en voi enää antaa itseni haaveilla, pakko tiputtaa itsensä vain maanpinnalle.
Ehkä joskus toiseen aikaan, toisessa elämässä meistä tulee me jos on tullakseen. Pakko päästää irti vaikka se on käsittämättömän vaikeaa.
Niin ei varmaankaan ole itsellä tullut mieleen hän lähestyä? Koska jos naista mies kiinostaa niin kyllä voi lähestyä myös.
Heippa! Pakko kommentoida tähän kun täällä kohtalontoveri. Miehen kanssa ollut säätöä monta vuotta. ennen nähtiin duunin takia päivittäin, nyt viimeseen puoleen vuoteen ei ollenkaan. Säädöllä tarkoitan, että tultiin juttuun,katseet, kosketukset, jutut..selvästi oli sähköä molemminpuolin. Ikinä ei puhuttu asiasta silloin. Puolivuotta sitten puhuttiin asiasta ja oli ollut molemminpuolista..Minulta vähän enemmän. Nyt sitten on jäänyt kamala ikävä ja mietin tätä miestä ihan liikaaa. Ennen lähtöä kun sanoi, että varmasti nähdään yms. Juttua ei yhtään helpota se, että minä aina aloitan viestittelyn ja mies on aina innoissansa mukana. Tämä herättää mussa hemmetin moista hyvänolon tunnetta ja olen koukussa siihen. Mutta tämä mies ei ikinä IKINÄ aloita viestittelyä vaikka menisi yli kuukausi!!!! Minä sitten kärvistelen ja vannon itselleni, että tämä oli viimeinen kerta!!!!Noh.. aina sitten ratkean. olen löysässä hirressä.. Kauhea tunne, en tajua itseäni. Noh tässä on taustalla muutakin vaikuttavaa asiaa mutta silti..
Turhaan kysyt onkamalaa täältä mitään neuvoa tuollaiseen osa on yhtä mieltä, osa toista mieltä ja osa ei mitään mieltä. Tuollainen asia selviää vain ko.ihmisen kanssa irl.
Eli olet roikkuva kakkonen ? Kun haluat vaikka nyt kaverina olla. Kun muuta ei antanut?
Kuka tässä on mistään kaveruudesta puhunut? Joskus täytyy tietää milloin päästää irti.
Jo se on skur bai sitte.
Itse oon huomannu, et tulee se irti päästämisen ajatus aina silloin tällöin, kun järki puhuttelee, mut tosiasiassa kaipaan vaan sitä, että näkisin hänet jälleen ja löytäisin taas itseni hänen luotaan. En siis oikeasti ole ollenkaan valmis päästämään irti... Noh, paha nähdä missään, kun itse kärvistelen kotona.
Nautin parhaillaan toisesta lasillisesta punkkua ja samaan aikaan päätään nostelee ajatus laittaa miehelle pitkästä aikaa viestiä. Järki kuitenkin sanoo, että ÄLÄ LAITA. Nimittäin viimeisin yhteydenottoyritys päättyi totaalihiljaisuuteen. Mies ei enää vastannut minulle.
En vaan halua uskoa, ettenkö viehättäisi häntä. Niin moni muu mies huokailee perääni...
Vai huokailee:) Olet tainnut kohdata miehen joka ajattelee aivollaan, eikä munallaan. Ja sekös vasta seksikästä onkin.
Sano mun sanoneen se alkaa sit huokaileen sun perään viimeistään kun olet itse päässyt eteenpäin. 😵 Mulla on käynyt liian monta kertaa niin...
Täällä on niin monia kaipaajia, ettei niistä ota selvää. Vastaa vahingossa väärälle, niinkuin tuttavalle. Siinä on soppa valmis. Nyt tekis kyllä mieli vastata tähän aloitukseen, että en ole unohtanut sinua nainen, jos niin luulet. Kyllä me vielä nähdään ja kuumia katseita vaihdellaan. Ei saa suuttua, jos ei aina nähdä.
En ole missään nimessä suuttunut! 😊 Olen vaan niin sekaisin susta et olen alkanut miettimään oisko itselle turvallisempi unohtaa. Sehän ei ole täysin tahdon asia, senkin tiedostan. Haluaisin pitää sut elämässäni jollain tasolla. Olettaen että olisit kaipaamani. 😊 Jos et ole, uskon silti et sun asiat käy hyvin, kuulostat sellaiselta ihmiseltä!
Viikkoja on vierinyt yllä olevista kirjoituksistani. Tommy Hellsten on muistaakseni sanonut, että "Saat sen, mistä luovut". Näin tapahtui minullekin. Pääsin hetkeksi tuon ajatusteni kohteen syliin... Ja nyt vain odotan seuraavaa kertaa. Olen siis vihdoin itselleni rehellinen; hänet minä haluan ja vain hänet.