Kokemuksia hoidon toteutumisesta

Hei tulevahoitsu,

ajattelin vastata kysymyksiisi vaikkakin olen saanut vasta äskettäin lopullisen diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä; II-tyyppi ilman psykoosia, erittäin masennuspainotteinen! Olen 5-kymppinen nainen.

Sairastanut olen tod.näk. 20-30 vuotta, ensimmäiset vakavat itsemurhayritykset 25-vuotiaana, joiden jälkeen mitään jatkohoitoa ei tarjottu.

Sain oikean diagnoosin ja lääkityksen pari kuukautta sitten, ja nyt alkaa lääkkeet puremaan, joten olen terveempi kuin yli vuoteen, jonka olen ollut erittäin masentunut. Mukaan lukien yksi itsemurhayritys useampien vakavaa suunnittelua.

Asianmukaista hoitoa olen yrittänyt saada jo useamman vuoden mutta vasta nyt psykiatrisesta sairaalasta olen saanut terapiaa oikean diagnoosin lääkityksen. Esim. yleislääkärit tk:ssa ovat diagnosoineet oireeni väärin, josta johtuen olen saanut lääkityksen mikä on vain pahentanut oireitani. Bipolaariani on hoidettu toistuvana masennuksena pitkän aikaan, ja sen mukainen väärä lääkitys. Vasta psykiatrisessa sairaalassa pätevä/asiantunteva psykiatri teki huomion, että oireeni sopivat selkeästi II-tyypin bipolaariin. Kaikki tehdyt testit haastattelut tukivat diagnoosia. Bipolaarilääkkeistä olen saanut valtavan avun.

Tällä hetkellä lääkitykseni on Lamictal 100 mg aamuisin ja iltaisin. Ketipinor 100 mg iltaisin. Venlafaxin 150 mg aamuisin. Lisäksi tarvittaessa Opamox ja Stillnoct, joista pyritään eroon kun oloni sen sallii. Lääkitys on vielä sen verran tuore, että oikeaa annostusta haetaan. Mutta selkeästi näin parin kuukauden jälkeen olen "herännyt vuoden kestäneestä painajaisesta". Otan todellakin lääkkeeni niin kuin on määrätty!

Hyvää terapiaa psykiatrisessa sairaalassa olen saanut n. vuoden verran.

Epäonnistuttu on siinä mielessä, että oikean diagnoosin saanti on kestänyt aivan liian kauan. Paljon hukkaan menneitä vuosia, joita olen raahustanut päivän kerrallaan eteen päin nauttimatta yhtään elämästäni. En ihmettele, että tk-lääkärit lyhyessä vastaanottoajassa eivät ole oikeaa diagnoosia tehneet mutta olen käynyt myös yksityisellä psykiatrian erikoislääkärillä, jonka mieleen ei edes tullut bipolaarin mahdollisuus kohdallani. Paljon hukkaan heitettyä rahaa! Häneltäkin sain masennuslääkkeen, joka teki elämästäni jos mahdollista niin vielä helvetillisemmän.
Mutta tällä hetkellä tunnelin päässä näkyy valoa (toivottavasti ei ole vastaan tuleva juna:))
Olen erittäin tyytyväinen psykiatrisessa sairaalassa saamastani avusta! Sinne minut olisi pitänyt passittaa jo ajat sitten, ammattilaisten arvioitavaksi. Paljon olisi jäänyt sairauslomia pitämättä töistä, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Hengen lähtö on ollut lähellä ihan oikeasti monta kertaa.

Sisällä osastolla en ole ollut kertaakaan mutta avohoidossa kylläkin nyt viime aikoina. Vielä toistan itseäni mutta psykiatrisessa sairaalassa saamani hoito on pelastanut elämäni!

Jatkohoitoni seuranta näin aluksi on hoidettu kiitettävästi. Olen saanut terapiaa, ja lääkärin vastaanotolle olen päässyt useasti. Lääkäri on myöskin soittanut kotiini muutaman kerran ja kysellyt kuulumisiani. Oloni on siinä mielessä turvallinen. Terapeuttini pyysi heti ottamaan yhteyttä heihin jos esim. takapakkia tulee, ja sen myöskin teen. Nyt aion hoitaa itseni niin hyvään kuntoon kuin mahdollista, ja teen aivan niin kuin ammattilaiset kehottavat. Lääkkeeni syön aivan varmasti kellon tarkkuudella. Olen myös varautunut siihen, että lääkitys on loppuelämäni mutta ei haittaa jos sillä saan "elämäni takaisin".

Toivottavasti tästä oli sinulle edes hieman hyötyä/aineistoa opiskeluusi.

Hyvää jatkoa opiskeluillesi,

terveisin tätibipo

Oma neuvoni on, että vaihda alaa. Toivottavasti et ole haaskannut aikaasi noihin höpöopintoihin kovin montaa kuukautta. Ehdit vielä hakeutua oikeisiin opintoihin ja sitä kautta töihin, joista voit olla ylpeä.

Niin sanotun mielenterveysalan koulutus opettaa syrjimään, alistamaan ja keinotekoisesti lokeroimaan muita ihmisiä heidän intressejensä vastaisesti. Hävettävä ala, ellet hylkää kaikkea valtavirtapseudotieteilyä, perusta yksityisvastaanottoa ja ota vastaan vain vapaaehtoisia, ja maksavia (en oleta, että kukaan ilmaiseksi työtään tekee), asiakkaita.