Äitienpäivä on taas ovella. Äidilläni on heikko itsetunto, hän on arka, joka ei uskalla tehdä oikein mitään itse, vaan haluaa aina hyväksyntää muilta. Hän kalastaa jatkuvasti ulkopuolisten hyväksyntää jota hän ei ole saanut itse lapsena. Ulkopuoliset ovat siksi päässeet äitini kautta pyörittämään perhettä mielensä mukaan. Omaan perheeseen on luotto nolla. Äidilleni ruoka on tärkein, hän tekee aina vain ruokaa, leipoo ja jakaa leipomisensa vieraille. Hän tekee vaikka tekemiselle ei olisi tarvetta. Pakastimet ovat täynnä ruokia ja leipomisia joita hän sitten jakaa pois, että saa taas leipoa uusia. Hänellä ei ole tajua että jos kaikki paikat ovat jo täynnä hänen tekemisiään, hän vain tekee niitä uusia. Omaksi huvikseen tekee, tai sitten jokin neuroosi asiaan, ei tee siksi että niistä olisi hyötyä meille muille perheessä.
Miten tuollaista äitiä pitäisi meidän arvottomien lasten juhlia. Meillä ei ole luonnostaan mitään mitä hän arvostaisi. Ainoastaan jos joku lapsista auttaa häntä hän kyllä ottaa avun vastaan aian kuin se kuuluisi lapselle, mutta näkee että hän ei tätä auttajaakaan ihmisenä oikeasti arvosta.
Miten tuollaista äitiä pitäisi meidän arvottomien lasten juhlia. Meillä ei ole luonnostaan mitään mitä hän arvostaisi. Ainoastaan jos joku lapsista auttaa häntä hän kyllä ottaa avun vastaan aian kuin se kuuluisi lapselle, mutta näkee että hän ei tätä auttajaakaan ihmisenä oikeasti arvosta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Äitini näkee kuin lasten ainoa tarve elämässä on ruoka ja lapsella olisi aina vain nälkä. Muita tarpeita ei ole. Me lapset olemme aikuisia, mutta äitimme ei ole tätä huomannut ja että tulemme toimeen täysin ilman häntä. Jos menee kylään hänen luokseen alkaa hillitön ruuan valmistelu vaikka sen kieltäisi. Se on jotenkin kuin meidän halveksimista ettemme hänen mielestään ole syöneet sen jälkeen kun viimeksi häneltä lähdimme.