Jeesuksen seuraajat elävät maailmassa kahden todellisuuden keskellä: taivaallisen ja maallisen.
Jumala lähetti Jeesuksen toimimaan välittäjänä hengellisen ja maallisen todellisuuden sekä Jumalan ja ihmisten välillä (1. Tim. 2:5; Joh. 17:8). Syntien sovituksen lisäksi hänen tehtävänään oli välittää ihmisille Jumalan sana ja tahto (Joh. 17:6). Ilman tätä tehtävää me olisimme ”eksyneinä kuin lampaat” (Jes. 53:6).
Jäähyväisrukouksessaan Jeesus kertoo Jumalalle, kuinka hän on saanut tehtävänsä tehtyä (Joh. 17:8). Jumalan sana ja Jeesuksen opetukset alkoivat tuottaa Jeesuksen opetuslapsissa Pyhän Hengen lahjoja. Tämän seurauksena he lähtivät julistamaan pelastusta kaikille kansoille Jeesuksen kehotuksen mukaisesti. (Matt. 28:18-20; Hepr. 2:3–4.)
Maailman kansalaisena
Jeesus ymmärsi, että hänen seuraajansa kantavat huolta ajallisesta toimeentulostaan. Ratkaisuksi tähän Jeesus kehotti seuraajiaan etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan. Tämän seurauksena he saavat myös kaiken ajallisen, ruoan ja vaatteet. (Matt. 6:25, 33.)
Jeesuksen seuraajat elävät maailmassa taivaallisen ja maallisen todellisuuden keskellä. Yhtäältä meillä on kutsumus toimia tässä maailmassa lähimmäisiämme palvellen, mutta toisaalta usko kiinnittää toivomme tulevaa elämää varten.
Usein nämä kaksi todellisuutta ovat elämässämme sopusoinnussa. On myös tilanteita, jolloin koemme niiden välillä ristiriitaa. Tämän maailman arvot ja toimintamallit saattavat olla erilaisia kuin ne, joihin Jumalan sana meitä ohjaa.
Jeesus ymmärsi, että hänen seuraajansa ovat ahtaalla näiden kahden todellisuuden välissä. Hän rohkaisi heitä pysymään rauhallisina. (Joh. 16:33.) Lisäksi Jeesus rukoili seuraajiensa puolesta ja jatkaa esirukoustaan Jumalan oikealla puolella taivaassa (Joh. 17:9; Room. 8:34). Hänen rukouksensa on, että Jumala varjelisi omiaan kaikelta pahalta tässä maailmassa (Joh. 17:15).
Jumalan kirkkaudesta osallisena
Pääsiäisen ja ylösnousemuksen jälkeistä aikaa kutsutaan usein uuden elämän ajaksi. Paavalin mukaan kaste Kristukseen erottaa ihmisen elämään uutta elämää synnin orjuudesta vapaana (Room. 6:4, 18). Pääsiäisyön messun päätteeksi pappi tai diakoni lähettää seurakuntalaiset elämään uutta elämää lähimmäisiään palvellen.
Ylösnousemuksen juhla on osoitus Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Tämän rakkauden ansiosta ihminen kykenee lähimmäisensä rakastamiseen (1. Joh. 4:11, 19). Rakkaus onkin yksi merkki Jeesuksen jumalallisesta kirkkaudesta, joka tulee julki hänen seuraajissaan (Joh. 13:35; 15:8; 17:10).
Kristuksen kirkkaus on ymmärrettävissä erityisesti pelastuksena, jonka omistamiseen ihminen voi päästä syntien anteeksiantamisen evankeliumin kautta (2. Tess. 2:14). Jeesus kehotti seuraajiaan pitämään esillä Jumalan kirkkautta, valoa, jotta se loistaisi ihmisille (Matt. 5:15–16). Me toimimme taivaan kansalaisina ja Jeesuksen esimerkin mukaisesti, kun muistutamme ihmisiä Jumalan sanan opetuksista. Siihen meidät on kutsuttu maallisen kutsumuksemme lisäksi.
Jumala lähetti Jeesuksen toimimaan välittäjänä hengellisen ja maallisen todellisuuden sekä Jumalan ja ihmisten välillä (1. Tim. 2:5; Joh. 17:8). Syntien sovituksen lisäksi hänen tehtävänään oli välittää ihmisille Jumalan sana ja tahto (Joh. 17:6). Ilman tätä tehtävää me olisimme ”eksyneinä kuin lampaat” (Jes. 53:6).
Jäähyväisrukouksessaan Jeesus kertoo Jumalalle, kuinka hän on saanut tehtävänsä tehtyä (Joh. 17:8). Jumalan sana ja Jeesuksen opetukset alkoivat tuottaa Jeesuksen opetuslapsissa Pyhän Hengen lahjoja. Tämän seurauksena he lähtivät julistamaan pelastusta kaikille kansoille Jeesuksen kehotuksen mukaisesti. (Matt. 28:18-20; Hepr. 2:3–4.)
Maailman kansalaisena
Jeesus ymmärsi, että hänen seuraajansa kantavat huolta ajallisesta toimeentulostaan. Ratkaisuksi tähän Jeesus kehotti seuraajiaan etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan. Tämän seurauksena he saavat myös kaiken ajallisen, ruoan ja vaatteet. (Matt. 6:25, 33.)
Jeesuksen seuraajat elävät maailmassa taivaallisen ja maallisen todellisuuden keskellä. Yhtäältä meillä on kutsumus toimia tässä maailmassa lähimmäisiämme palvellen, mutta toisaalta usko kiinnittää toivomme tulevaa elämää varten.
Usein nämä kaksi todellisuutta ovat elämässämme sopusoinnussa. On myös tilanteita, jolloin koemme niiden välillä ristiriitaa. Tämän maailman arvot ja toimintamallit saattavat olla erilaisia kuin ne, joihin Jumalan sana meitä ohjaa.
Jeesus ymmärsi, että hänen seuraajansa ovat ahtaalla näiden kahden todellisuuden välissä. Hän rohkaisi heitä pysymään rauhallisina. (Joh. 16:33.) Lisäksi Jeesus rukoili seuraajiensa puolesta ja jatkaa esirukoustaan Jumalan oikealla puolella taivaassa (Joh. 17:9; Room. 8:34). Hänen rukouksensa on, että Jumala varjelisi omiaan kaikelta pahalta tässä maailmassa (Joh. 17:15).
Jumalan kirkkaudesta osallisena
Pääsiäisen ja ylösnousemuksen jälkeistä aikaa kutsutaan usein uuden elämän ajaksi. Paavalin mukaan kaste Kristukseen erottaa ihmisen elämään uutta elämää synnin orjuudesta vapaana (Room. 6:4, 18). Pääsiäisyön messun päätteeksi pappi tai diakoni lähettää seurakuntalaiset elämään uutta elämää lähimmäisiään palvellen.
Ylösnousemuksen juhla on osoitus Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Tämän rakkauden ansiosta ihminen kykenee lähimmäisensä rakastamiseen (1. Joh. 4:11, 19). Rakkaus onkin yksi merkki Jeesuksen jumalallisesta kirkkaudesta, joka tulee julki hänen seuraajissaan (Joh. 13:35; 15:8; 17:10).
Kristuksen kirkkaus on ymmärrettävissä erityisesti pelastuksena, jonka omistamiseen ihminen voi päästä syntien anteeksiantamisen evankeliumin kautta (2. Tess. 2:14). Jeesus kehotti seuraajiaan pitämään esillä Jumalan kirkkautta, valoa, jotta se loistaisi ihmisille (Matt. 5:15–16). Me toimimme taivaan kansalaisina ja Jeesuksen esimerkin mukaisesti, kun muistutamme ihmisiä Jumalan sanan opetuksista. Siihen meidät on kutsuttu maallisen kutsumuksemme lisäksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Raamattutietouttahan siinä. Tuohon voi ja saa uskoa. Moni jättää uskomatta. Moni usko osittain. Moni soveltaa. Kukaan ei tiedä mikä on totuus. Totuus ei selviä ihmisen järjelle koskaan.
Ajatus on kaunis, mutta ehdot rankat.
Kreikkalaiset filosofit tiesivät että ihmisen mieli etsii totuutta.
Jeesus on vastannut että Hän on totuus.
Yksi osa totuutta on rationaalisen ajattelun looginen ja oikea loppuratkaisu.
Esim. Kalle ja Heikki käyvät kaupassa ja Heikki varastaa tikkarin. Poliisi selvittää myöhemmin asian jonka kumpikin kiistävät. Valvontakamerassa näkyy kun Heikki pistää tikkarin taskuun ja toisesta kamerasta näkyy kun hän myöhemmin syö ulkona tikkarin.
Totuuden on pakko olla se että Heikki on varas, tämä on looginen ja rationaalinen ja ainoa oikea päätelmä tapahtuneesta.
Jos edellä mainittu asia muutettaisiin lestadiolaisuudessa vallitsevan kaksoisviestinnän ja kielipelin mukaiseksi selitykseksi niin totuus jäisi ulottumattomiin.
esim. Televisio on syntiä mutta tietokone ei. Asia ei avaudu totuuden mukaisesti SRK:n miesten huulilta.
temmin sanoneet, että taannoinen televisiopäätös oli erehdys. Tavanmukaista lakihenkeä. Sitähän sattuu tavan takaa, että joku pukkaa ankaraa lakia Jumalan valtakuntaan.