Mikä sinua lohduttaa silloin

Uni lohduttaa silloin

Ajattelu piristää kummasti mieltäni.♡voi kunpa näkisin sinut vielä.meiltä jäi jotain kesken.

Luonto lohduttaa. Liikunta lohduttaa. Jeesus lohduttaa.

Hitler ja Jeesus.

musiikki, jos on ollut surullinen kauan niin tunteisiin vetoava musiikki saa itkun purkautumaan ja se vaikuttaa mielialaan piristävästi

Erityisesti musiikki ja luonto. Olen viime aikoina itkenyt aika usein. Mietittävää on. Selvyyttä kaipaan.

Musiikki ja se että todennäköisesti enää korkeintaan 60 v lusimista jäljellä vaikka toisaalta tuntuu ettei piina siihenkään pääty. Todennäköisesti joku muu hallitsee ja päättää asioista ikuisesti yhteiskunnan rakenteen ym.

Minusta on hassua että surua pidetään niin vastenmielisenä tunteena, josta pyritään eroon heti.
Minulle suru on tunne joka tulee syystä ja ehkä koska olen vakavan masennuksen kärsinyt ajattelen että surua ja pahaa oloa pitää antaa itsensä vapaasti hetki tuntea.

En ensiksi pyri minkäänlaiseen lohdutukseen, vaan annan tunteen tulla ulos vapaasti. Itken kun itkettää, enkää tee mitään muuta. Kun pahin paha olo on purkautunut itkulla, saatan kirjoittaa ajatuksiani ylös samalla ja käsitellä sekä jäsennellä omia tunteitani sillä tavalla. Järkeistän tunteet kirjoittamisen taikka sitten piirtämisen kautta itselleni, jos pelkällä ajatusprosessilla ne ei ala siitä oikeneen.

Usein minulla on aika vakavia ongelmia kun itku tulee ja se vaatii ihan konkreettisia toimia. Jos kyse tämmöisestä niin Itken ensin hetken lamautuneena, sitten makaan apaattisena katsellen kattoa, mutta teen jo ajatusprosessiani. Kehittelen jo päässäni selviytymis-ja toimintasuunnitelmia.

Usein nousen apaattisesta olostani pystyyn, otan kynää ja paperia ja alan ensin ranskalaisinviivoin tekee jotain ongelma otsikoita ja sitten siihen alle ratkaisuehdotuksia. Sitten kävelen koneelle ja avaan netin ja lähden etsimään ratkaisuja ja apua tarjoavia tahoja. Kirjoitan puhelinnumeroja ja osoitteita ylös ja seuraavana päivänä soittelen paikkoihin ja alan viemään ongelmanratkaisua eteenpäin.

Tuo on tavallaan sitä surun ja itkun siirtämistä toimintaan ja sillä toiminnalla ja ratkaisuilla olonsa lohduttamista.

Jos taasen sellainen suru, joka ei vaadi mitään konkreettisia toimia. Vellen hetken ja annan tunteen tulla ulos ja sitten vaikka paska olo ja tekisi mieli velloa lisää vaan niin repäsen itseni väkisin pois olostani, siirtämällä sen tekemiseen. Alan siivoaan, laittaan ruokaa, järjestään sekasotkuista kaappia, lähden juoksulenkille, alan piirteleen tai lähden kavereita katsoon tms.

Yksinkertaisesti ihan mikä tahansa tekeminen joka vain katkaisee sen vellomisen siinä pahassa olossa.

Vellomisvaiheessa kuuntelen musiikkia, itken ja oikeen ryven siinä olossani, mutta sit se katkee kun päätän että nyt riittää. Tämä siksi että minulla on voimakas taipumus sairastua depressioon ja jos annan itseni velloa liikaa, vellon itseni ihan vakavaan sairaudentasolla olevaan depressioon asti. En saa antaa ikinä sen mennä liian pitkälle, vaikka mielellään rypisin hyvinkin pitkään surussani.

Taasen täydellinen surun ja itkun tukahdutus johtaa myösin depressioon joten, minun on silti päästettävä sitä ulos hetken aikaa.

Suklaa!

Hymy huuleen vaikka syrän märkänis.

Musiikki uni ja jäätelö :)