SEURAT TITANICILLA (1912)
Sadattuhannet suomalaiset muuttivat paremman leivän toivossa Amerikkaan 1800 – 1900-lukujen vaihteessa. Siirtolaisissa oli iso joukko myös lestadiolaiskristittyjä.
Yksi heistä oli viitasaarelainen William Lahtinen (s. 1876), joka matkusti Amerikkaan vuonna 1903. Uudella mantereella hän avioitui suomalaistaustaisen Anna Silfenin (s.1880) kanssa vuonna 1904 ja vuotta myöhemmin aloitti työnsä Cokaton seurakunnan maallikkopuhujana.
Vaimonsa ja 4-vuotiaan adoptiotyttärensä Martha Agnesin kanssa William Lahtinen tuli Suomeen vuonna 1912. Kotimaassa hän saarnasi useilla paikkakunnilla. Kemissä oleminen jäi kuitenkin tarkoitettua pitemmäksi, kun Martha-tytär sairastui ja kuoli. Lopulta Lahtiset lähtivät paluumatkalle Kemistä Hankoon, Hangosta höyrylaivalla Englannin Southamptoniin ja lopulta Titanic-laivalla kohti New Yorkia lopullisena määränpäänä Minnesotan Cokato. Liput Titanicin kakkosluokassa maksoivat heille 440 markkaa (1440 euroa) hengeltä.
Mukana matkalla oli myös Lahtisten sukulaistyttö, 18-vuotias Lyyli Silv´en. Hän oli lähtenyt Lahtisten mukaan Torniosta tarkoituksenaan auttaa pariskuntaa uuden kodin rakennustöissä. Matka sai kuitenkin ei-toivotun käänteen, kun laiva törmäsi jäävuoreen. Matkaseurue kohtasi toisensa kannella pelastusveneiden luona. Miehistö tarjosi Anna Lahtiselle paikkaa pelastusveneestä. Hän ei kuitenkaan halunnut jättää miestään, vaan luovutti paikkansa neiti Silv´enille. Kun Silv´en jätti jäähyväisiään Lahtisille, nämä lausuivat yhdestä suusta: ”Usko, että sinun syntisi tulevat anteeksi annetuiksi.” Silv´en nousi veneeseen ja näki setänsä jäävän laivan kannelle rauhallisena polttamaan sikariaan.
Laivan vajotessa rouva Lahtinen hyppäsi miehensä kaulaan, ja molemmat hukkuivat. Heidän ruumiitaan ei löydetty.
Laivasta pelastunut Lyyli Silv´en kertoi myöhemmin: ”Koko matkan olin ajatellut, että tämä olisi matka iankaikkisuuteen. Erityisesti tämä pysyi mielessä sen vuoksi, että setäni, pastori Lahtinen ja hänen vaimonsa olivat siitä puhuneet.” Haaksirikosta pelastuneet kertoivat myös, että William Lahtinen saarnasi koko ajan laivan upotessa. Hän oli seissyt laivan kannella matkatoveriensa ympäröimänä ja julistanut Jumalan pojan kuolemaa ja syntien anteeksiantamusta. ”Evankeliumin leipä” oli kuuleville kelvannut.
Titanic törmäsi neitsytmatkallaan 15. huhtikuuta 1912 jäävuoreen Pohjois-Atlantilla ja upposi vieden mukanaan noin 1500 matkustajaa.
Atlantin merellä 10/4 1912
Armo, laupeus ja rauha kasvakoon ja lisääntyköön Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
Rakas veli. Saan täten tervehtää veljeä sydämen rakkaudella. Usein olen muistanut sitä aikaa, kun olin kanssanne juhlaa pitämässä. Ne olivat jäähyväishetkiä, kun iankaikkinen rakastaja virvoitti sielujamme evankeliuminsa kautta. Oi veli rakas, kuinka taas on rintani kuivunut, ei ole muuta kuin hieno kaipaus ja muisto niistä kalliista hetkistä, joita olen ja olemme saaneet viettää. Vaan sellainen usko minulla on, että ei ole vielä rakkaus jäähtynyt Yljän sydämestä, koskapa hän lähetti Patmos-luodon erakon kautta terveisiä, että: O jospa sinä kylmä tai palava olisit. Ja yljän rakkauden lämpimästä se on aina morsiamenkin sydän virvoitetuksi tullut, eikä omastaan; sillä me saamme rakkaani uskossa käydä armopöytään katsellen kuinka rakastajan sydän on avattu tähtemme Golgatalla. Siellä ovat auenneet armolähteet korven matkailijoille, eikä ole kaikessa tuskassa ja vaivassa väsynyt tämä sankari, vaan että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä ja tulee ravituksi. Sille rakkaudelle ei löydy vertaa. Sen tähden minäkin heikko matkailija vetoon siihen sammumattomaan rakkauteen näinkin kylmistä tuntemisista. Ja uskon, että pian lämpenee rintani, kun Yljän kasvot näkyvät; ei ole enää mitään verhoja edessä. Ole turvattu rakas veli, ja kaikki Jumalan lapset saavat olla turvattuina; ja kaikkein tuntemisten vaiheilla ajattelen arvoasi ja kalleuttasi, että olet kelvollinen karitsan häihin.
Tervehdä kaikkia rakkaita Kemissä; te jäitte unohtumattomaan muistoon
Yst: W. Lahtinen
Ps. Pastori Wilhelm Lahtinen kirjoitti tämän viimeisen kirjeensä Titanicilta 10.4.1912. Laiva upposi 15.4.1912
Sadattuhannet suomalaiset muuttivat paremman leivän toivossa Amerikkaan 1800 – 1900-lukujen vaihteessa. Siirtolaisissa oli iso joukko myös lestadiolaiskristittyjä.
Yksi heistä oli viitasaarelainen William Lahtinen (s. 1876), joka matkusti Amerikkaan vuonna 1903. Uudella mantereella hän avioitui suomalaistaustaisen Anna Silfenin (s.1880) kanssa vuonna 1904 ja vuotta myöhemmin aloitti työnsä Cokaton seurakunnan maallikkopuhujana.
Vaimonsa ja 4-vuotiaan adoptiotyttärensä Martha Agnesin kanssa William Lahtinen tuli Suomeen vuonna 1912. Kotimaassa hän saarnasi useilla paikkakunnilla. Kemissä oleminen jäi kuitenkin tarkoitettua pitemmäksi, kun Martha-tytär sairastui ja kuoli. Lopulta Lahtiset lähtivät paluumatkalle Kemistä Hankoon, Hangosta höyrylaivalla Englannin Southamptoniin ja lopulta Titanic-laivalla kohti New Yorkia lopullisena määränpäänä Minnesotan Cokato. Liput Titanicin kakkosluokassa maksoivat heille 440 markkaa (1440 euroa) hengeltä.
Mukana matkalla oli myös Lahtisten sukulaistyttö, 18-vuotias Lyyli Silv´en. Hän oli lähtenyt Lahtisten mukaan Torniosta tarkoituksenaan auttaa pariskuntaa uuden kodin rakennustöissä. Matka sai kuitenkin ei-toivotun käänteen, kun laiva törmäsi jäävuoreen. Matkaseurue kohtasi toisensa kannella pelastusveneiden luona. Miehistö tarjosi Anna Lahtiselle paikkaa pelastusveneestä. Hän ei kuitenkaan halunnut jättää miestään, vaan luovutti paikkansa neiti Silv´enille. Kun Silv´en jätti jäähyväisiään Lahtisille, nämä lausuivat yhdestä suusta: ”Usko, että sinun syntisi tulevat anteeksi annetuiksi.” Silv´en nousi veneeseen ja näki setänsä jäävän laivan kannelle rauhallisena polttamaan sikariaan.
Laivan vajotessa rouva Lahtinen hyppäsi miehensä kaulaan, ja molemmat hukkuivat. Heidän ruumiitaan ei löydetty.
Laivasta pelastunut Lyyli Silv´en kertoi myöhemmin: ”Koko matkan olin ajatellut, että tämä olisi matka iankaikkisuuteen. Erityisesti tämä pysyi mielessä sen vuoksi, että setäni, pastori Lahtinen ja hänen vaimonsa olivat siitä puhuneet.” Haaksirikosta pelastuneet kertoivat myös, että William Lahtinen saarnasi koko ajan laivan upotessa. Hän oli seissyt laivan kannella matkatoveriensa ympäröimänä ja julistanut Jumalan pojan kuolemaa ja syntien anteeksiantamusta. ”Evankeliumin leipä” oli kuuleville kelvannut.
Titanic törmäsi neitsytmatkallaan 15. huhtikuuta 1912 jäävuoreen Pohjois-Atlantilla ja upposi vieden mukanaan noin 1500 matkustajaa.
Atlantin merellä 10/4 1912
Armo, laupeus ja rauha kasvakoon ja lisääntyköön Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
Rakas veli. Saan täten tervehtää veljeä sydämen rakkaudella. Usein olen muistanut sitä aikaa, kun olin kanssanne juhlaa pitämässä. Ne olivat jäähyväishetkiä, kun iankaikkinen rakastaja virvoitti sielujamme evankeliuminsa kautta. Oi veli rakas, kuinka taas on rintani kuivunut, ei ole muuta kuin hieno kaipaus ja muisto niistä kalliista hetkistä, joita olen ja olemme saaneet viettää. Vaan sellainen usko minulla on, että ei ole vielä rakkaus jäähtynyt Yljän sydämestä, koskapa hän lähetti Patmos-luodon erakon kautta terveisiä, että: O jospa sinä kylmä tai palava olisit. Ja yljän rakkauden lämpimästä se on aina morsiamenkin sydän virvoitetuksi tullut, eikä omastaan; sillä me saamme rakkaani uskossa käydä armopöytään katsellen kuinka rakastajan sydän on avattu tähtemme Golgatalla. Siellä ovat auenneet armolähteet korven matkailijoille, eikä ole kaikessa tuskassa ja vaivassa väsynyt tämä sankari, vaan että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä ja tulee ravituksi. Sille rakkaudelle ei löydy vertaa. Sen tähden minäkin heikko matkailija vetoon siihen sammumattomaan rakkauteen näinkin kylmistä tuntemisista. Ja uskon, että pian lämpenee rintani, kun Yljän kasvot näkyvät; ei ole enää mitään verhoja edessä. Ole turvattu rakas veli, ja kaikki Jumalan lapset saavat olla turvattuina; ja kaikkein tuntemisten vaiheilla ajattelen arvoasi ja kalleuttasi, että olet kelvollinen karitsan häihin.
Tervehdä kaikkia rakkaita Kemissä; te jäitte unohtumattomaan muistoon
Yst: W. Lahtinen
Ps. Pastori Wilhelm Lahtinen kirjoitti tämän viimeisen kirjeensä Titanicilta 10.4.1912. Laiva upposi 15.4.1912
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin mitä sitten? Todistaako se jotain? minusta on tyhmää jäähä uppoavaan laivaan.!
Mitä pitäisi todistaa. Jos todistuksia haluat, niin lue tarkasti ne viestit joissa kerrotaan helluntai rikollisuudestanne. Siellä on sinulle todisteita.
Mitä sinun viimeisin viestisi todistaa, entä ne aiemmat?
"Helluntai rikollisuus" Mistä sinä sen keksit? Jos Joku jää uppoavaan laivaan, eikä ole moksiskaan ja alkaa vielä seuroja pitämään, niin ei sillä kyllä ole kaikki kotona. Minusta on tyhmää kirjoittaa helluntai rikollisuudesta täällä. ei semmoista ole.
Olet oikeassa, helluntailainen olisi lähtenyt uimaan kohti rantaa ja ihan ilkosillaan.