itsensä rakastamista, rakastaa itseään sen toisen seurassa.
rakastuminen on kait
hgjguttyhgggjgj
12325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hirmu nätisti lohkaistu sinulta :) Rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Tämä voi olla ainakin osittain totta. Siksikö on niin vaikea unohtaa, tai oikeastaan ei haluakaan? Kaipaanko enemmänkin sitä itseäni, joka olin hänen seurassaan? Kyllä, mutta jotain muuta myös.
Ehkä myös rentoutta ja tuttuutta (onko se edes sana) seksielämässä? Voi olla vaikea hakea seksiä joltain tuntemattomalta kun ei yhtään tiedä mikä sitä kiihottaa jne
Pelkäätkö ehkä yksinäisyyttä mutta et uskalla heittäytyä enää uuteen suhteeseen kun se ei välttämättä ole niin mutkatonta kuin ennen. Taas joutuu astumaan tyhjän päälle. Jos mietit näin niin ymmärrän ihan tarpeeksi hyvin. Yksinäisyys ei koskaan ole ollut ongelma mulle mutta ymmärrän että monelle se on hirveä peikko.
Tää ei nyt osunut mulle ollenkaan eikä miltään osin. :) Tai no vähän, kertomasi asiat ehkä omalta osaltaan saavat pysymään nykytilanteessa. Mutta jos miettii, miksi olen täällä. Siihen ne eivät liity sitten yhtään. Ja minäkin viihdyn myös yksin.
Sori sitten. Satun olemaan tosi analyyttinen ihminen joka yrittää parhaansa mukaan auttaa toisia koska suhdeasiat ja sydänsurut voi olla vaikeita handlata yksin.
Olet sitten vähän kuin minä. Ei tarvi pyydellä anteeksi. Mukavaa jatkoa! :) ps. Ethän siinä muita auttaessasi unohda itseäsi?
Kiva että jonkun palstan kirjoittelijan kanssa on jotain yhteistä :D En unohda itseä muita auttaessa mutta välillä kohtalot jää mietityttämään. Elän vain lujemmin sitten. Ja lujuudella en tarkoita mitään daredevil elämää vaan yksinkertaisista asioista nauttimista.
Hän on monta kertaa sanonut itsestään, että viihtyy yksin, että siinä ei ole mitään vikaa. Ehkä on niin että kun ympäristö koko ajan "auttamisella" ikäänkuin "painostaa" häntä suhteeseen niin siinä aina törmätään vastakkain. Eli niin kauan kuin ympäristö jatkaa sitä hänellä ei ole mitään tarvetta muutokseen. Siitä tulee se hiljaisuuden vaatimus kaikkialla, ei näy mitään ei kuulu mitään, koska siinä on aina ollut mukana paljon sellaista mitä hän ei ymmärrä. Eli "tervehtyminen" ei pääse koskaan alkamaan. Tällä hetkellä on tietenkin vaikea sanoa kuinka kauan siihen menee, mutta vähintään vuosi. Ja tärkein asia on yhä työ tutussa paikassa, hänellä on se toive yhä sinne missä viimeksi oli. "Auttamisen" takia hän on kärsinyt taloudellisesti ja se pitää nyt saada loppumaan. Ja sille vaihtoehtona ei ole itsensä "myyminen".
""auttamisella" ikäänkuin "painostaa" häntä suhteeseen niin siinä aina törmätään vastakkain. Eli niin kauan kuin ympäristö jatkaa sitä hänellä ei ole mitään tarvetta muutokseen." Voisko hän siis tervehtyä jos ympäristö hiljenisi hänen suhteensa pariksi vuodeksi eteenpäin? Olisiko hän vastavuoroisesti valmis jättämään minuuttansa murskaavat fantasiat pois elämästään?
En mä kyl itseäni rakasta silloin, jos jotain rakastan. Mulla ne tunteet kohdistuu ihan kokonaan siihen toiseen ihmiseen.
Siitä+on+juurikin+kyse+siinä+mitä+olemme+oppineet+nimittämään+rakkaudeksi.+Mutta+sillä+ei+ole+mitään+tekemistä+todellisen+rakkauden+kanssa,+joka+taas+on+jotain+äärimmäisen+harvinaista+eikä+osu+kuin+alle+1%+kohdalle.
viimeinen muistikuva jäi juhannukseen