Osaisikon jokun auttaa?

Hei! Mikäli jokun on psykiatri/lääkäri jne jne voisikon hän kertoa kärsinkön masennuksesta yms?Olen 13 vuotias tyttö. (168cm pitkä) Minusta ei tunnu oikein miltään. Tuntuu silltä että en enää ole/osaa olla ilonen jne jne. Yleensä ei tunnu miltään, mutta yhtäkkiä saan itkukohtauksia. Esim kerran olin keittiössä, ottamassa jugurttia jääkaapista,kun äitini sanoi minulle jotain. Yhtäkkiä minulle tuli todella surullinen olo, joten lähdin huoneeseeni ja aloin itkeä. Vanhempani tai sisarukseni tuskin ovat mitään huomanneet kun yritän olla itkemättä heidän lähellään. Tätä on jatkunut jo kauemmin.(ehkä noin 1 kuukausi) Vai voinko olla vain vähän henkisesti rikki? Tai vain liian väsynyt? ( Vaikka nukunkin mielestäni hyvin. Varsinkin viikonloppuisin)Kiitos vastauksista! :)
156
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Juttele tilanteestasi jonkun kanssa. Ei tarvitse olla masentunut, mutta vähän surumielinen, kun ihminen tarvitsee toisten tukea.
Ei sinun tarvitse olla reipas vanhemmillesi. Kerro ensin vaikka äidillesi, miltä sinusta tuntuu. Voit mennä myös koulussa terveydenhoitajan tai koulukuraattorin luo juttelemaan.
Mieti, mistä asioista ilahdut. Onko sinulla ystäviä, joiden seurasta nautit. Tykkäätkö lukemisesta tai luonnossa kävelystä? Kävellessä on helpompi nähdä, mitä on ympärillä, mutta omassa huoneessa helposti käpertyy itkuunsa.
Asioiden pohdiskelu kuuluu ikääsi, lapsuus vaihtuu nuoruuteen. Muutos ei ole suoraa, vaan kiemurtelee välillä takaisin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Vastatkaapliis kirjoitti:

Hei! Mikäli jokun on psykiatri/lääkäri jne jne voisikon hän kertoa kärsinkön masennuksesta yms?Olen 13 vuotias tyttö. (168cm pitkä) Minusta ei tunnu oikein miltään. Tuntuu silltä että en enää ole/osaa olla ilonen jne jne. Yleensä ei tunnu miltään, mutta yhtäkkiä saan itkukohtauksia. Esim kerran olin keittiössä, ottamassa jugurttia jääkaapista,kun äitini sanoi minulle jotain. Yhtäkkiä minulle tuli todella surullinen olo, joten lähdin huoneeseeni ja aloin itkeä. Vanhempani tai sisarukseni tuskin ovat mitään huomanneet kun yritän olla itkemättä heidän lähellään. Tätä on jatkunut jo kauemmin.(ehkä noin 1 kuukausi) Vai voinko olla vain vähän henkisesti rikki? Tai vain liian väsynyt? ( Vaikka nukunkin mielestäni hyvin. Varsinkin viikonloppuisin)Kiitos vastauksista! :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu