Näen hoitavaa lääkäriä korkeintaan yhden kerran vuodessa. 45 minuutin hoitokokouksessa jossa nopeasti käydään läpi miten menee ja tarvitseeko lääkkeitä vaihtaa. Vähän aikaa sitten soitin ja pyysin todistusta kelaa varten. Postissa tuli ja masennus diagnoosilla. Tuli todella surullinen olo. Onko minut unohdettu, vai riittääkö kerta vuoteen näkeminen diagnoosiin...
Diagnoosit rivissä.
Samavaiva
3107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikä saa sinut läträämään reseptihuumeilla vuodesta toiseen? Miksi et lähtisi käsittelemään asioita minkä vuoksi olet surullinen? Mihin luulet itsensä turruttamisen kemikaalein johtavan? En ymmärrä mitä järkeä tuollaisessa toiminnassa on. Kai ymmärrät, että paha mieli ei ole sairaus ja, että niiden "lääkkeiden" syöminen on pelkkää elämäntuskan turruttamista.
Minulle ei ole tarjottu mitään hoitoa. Olen vain sinisilmäisenä kulkenut sairaalan psykiatrian polilla ja tehnyt niinkuin pyydetään. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta kustantaa terapiaa omista rahoista. Työtön sairastelija kun olen. En ole myöskään koskaan kyennyt vaatimaan parempaa hoitoa, masennuksen vuoksi. Olen päinvastoin ollut aina ylikiltti henkilökunnalle, jotta he eivät inhoaisi minua.
sulla on yksi elämä ja VAIN SINÄ päätät mitä sillä teet...
oletko energinen vai passiivinen, terve vai sairas,
oletko ihminen vai jotain paskaa...
niin se vain on ja vain sinä päätät tuon ja vain sinä olet vastuussa siitä
ei ykskään lääkäri, hoitaja, poliisi, akka , äiti tai isä tai kukaan mukaan
VAIN SINÄ PÄÄTÄT MITÄ TEET ELÄMÄLLÄSI JA VAIN SINÄ OLET VASTUUSSA SIITÄ..
SINÄ JOKO NAUTIT TAI KÄRSIT, EI KUKAAN MUU...
Kaikki muu on tyhjää paskanjauhamista. Amen.