Minulla on pari ongelmaa...
Miksi en saa koiraa? Olen 13-vuotias. Olen jankuttanut koiraa jo 6vuotta! Äitini on luvannut koiran minulle jotain 5 kertaa!!!! Olen luvannut hoitaa sitä! Äitini sanoo että voin hoitaa jonkun tutun koiraa, mutta kun sanon että voidaanko pyytää jotain koiraa hoitoon niin äitini sanoo: "Ei nyt oikein viitti", "pyydetään joku toinen kerta" tai jotain muuta vastaavaa. Äitini ehdotti dogsitter-kurssia ja sanoin että haluisin sinne mutta kysyin "mitä hyötyä siitä on kun en saa mitään koiraa edes hoitaa", niin hän alkoi huutaa minulle. Tekosyyt miksi äitini ei halua koiraa on: Et hoitaisi sitä, Meillä on jo kaksi kissaa, Ei ole aikaa (vaikka minulla ei ole ikinä mitään tekemistä sillä minulla ei edes ole harrastuksia!), ja kaikkea tollasta.
Tänään kun riitelimme tuosta niin äitini sanoi että hän ei luota minuun senkään vertaa että saisin koiran (ja juuri noilla sanoin).
Jos mainitsenkin sanan koira niin hän sanoo että ei jaksa keskustella tästä nyt. Mutta hän ei keskustele siitä koskaan.
Itken usein itseni uneen ja olen pari kertaa viillellytkin tuon takia, mutta ei se äitiäni haittaa!!!!!!!!!!!!
Toivottavasti jaksoitte lukea...
Ps. en kerjää sääliä vaan neuvoja!!!!
Miksi en saa koiraa? Olen 13-vuotias. Olen jankuttanut koiraa jo 6vuotta! Äitini on luvannut koiran minulle jotain 5 kertaa!!!! Olen luvannut hoitaa sitä! Äitini sanoo että voin hoitaa jonkun tutun koiraa, mutta kun sanon että voidaanko pyytää jotain koiraa hoitoon niin äitini sanoo: "Ei nyt oikein viitti", "pyydetään joku toinen kerta" tai jotain muuta vastaavaa. Äitini ehdotti dogsitter-kurssia ja sanoin että haluisin sinne mutta kysyin "mitä hyötyä siitä on kun en saa mitään koiraa edes hoitaa", niin hän alkoi huutaa minulle. Tekosyyt miksi äitini ei halua koiraa on: Et hoitaisi sitä, Meillä on jo kaksi kissaa, Ei ole aikaa (vaikka minulla ei ole ikinä mitään tekemistä sillä minulla ei edes ole harrastuksia!), ja kaikkea tollasta.
Tänään kun riitelimme tuosta niin äitini sanoi että hän ei luota minuun senkään vertaa että saisin koiran (ja juuri noilla sanoin).
Jos mainitsenkin sanan koira niin hän sanoo että ei jaksa keskustella tästä nyt. Mutta hän ei keskustele siitä koskaan.
Itken usein itseni uneen ja olen pari kertaa viillellytkin tuon takia, mutta ei se äitiäni haittaa!!!!!!!!!!!!
Toivottavasti jaksoitte lukea...
Ps. en kerjää sääliä vaan neuvoja!!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
suoraan sanottuna: anna syy, miksi sinun pitäisi saada koira? et kuullosta kovin kypältä touhuun, enkä tosiaan tiedä hoitaisitko asiaasi kunnolla lukemani perusteella.
sinun pitäisi osoittaa oma-aloitteisuutta, ja kärsivällisyyttä. sellainen pliispliiiiiispliiiiiiiis ei auta, vaan vain vaikeuttaa asiaa.
muutama vinkki:
1. ota tavoitteeksi puolivuotta suostutella äitiäsi. et mene jankuttamaan että "mun on pakko saada koira! heti!" vaan olet kärsivällinen. et pidä mitään hoppua asian kanssa: näytät että olet valmis odottamaan, eikä asia ole hetken mielijohde.
2. osoitat kiinnostusta asiaan. jos kavereillasi on mahdollisesti koiria, alat käydä heidän kanssaan iltalenkillä. opiskelet vaikka koirarotuja ja eri sairauksia tms. ja alat tehdö selvää ruuista, ja teet hintavertailuja eri koiran ruokien kanssa.
3. näytät että olet valmis hoitamaan sitä. joka ilta, ja joka aamu ennen kouluun menoa kävelet puolentunnin lenkin. ehkä äitisi ei ole halukas lenkkeilyttämään koiraa joka helvetin ilta ja aamu: nyt sinun täytyy osoittaa, että sinulle se ei ole homma eikä mikään.
4. ala hoivata kissojanne kaksin verroin. näytä nauttivasi niiden kanssa olosta. yleinen syy, mitä olen kavereiltani kullut, kun ne kinuavat eläintä on: ette te hoida noita edellisiäkään.
mutta tuolla jos jatkat tuolla asenteella, olen vain onnellinen, ettei mitään koiraa olekkaan. nyt olisi jo aika vaihtaa asennetta, ja lopettaa nuo lapselliset touhut koiran saamiseksi.
itsensä viiltelyä...? Ellet ole tasapainossa itsesi kanssa, kuinka voit saada koirastasi tasapainoisen ? Ala harrastaa jotain. Käy vaikka katsomassa koiria koulutuskentällä ja jos saat luvan voit osallistua apurina koulutukseen. (esim jäljestäminen ) Ja voisithan käydä kaverilla hoitamassa ja lenkittämässä / vahtimassa...
No, se itsensä viiltely... ei tullut edes verta joten en oikein tiedä oliko tuo viiltelyä.
Olen tehnyt näin: En ole koko ajan jankuttanut ja sanonut et pliiiis. Olen silloin tällöin kysellyt et millon meille voisi tulla koira ja siitäkin äitini alkaa huutaa! Ja kysyn voisko meille tulla koira kun on melkein 15. Vastaus on aina ei/et!(ja kamalat huudot).
Minä en ole halunnut kissojamme (vaikka kaiken ajan olenkin niiden kanssa!).
Olen sanonut äitilleni että voisi hoitaa kissansa vähän paremmin, siihen hän ei sano mitään.
Nyt äitini lupasi minulle koiran (taas)! Hän lateli ehdotkin... Onnistuukohan tämä nyt ;)
Äitini ehdotti dogsitter-kurssia ja sanoin että haluisin sinne mutta kysyin "mitä hyötyä siitä on kun en saa mitään koiraa edes hoitaa",
öö.. tuota dogsitterit juuri hoitavat koiria esim. omistajien ollessa matkoilla tai ollessa jostain syystä esim. kyvytön lenkkeilyttämään. Siinä saitsit hieman, mutta vain hieman esimakua siitä, mitä koiranpito on.
Se ei ole vain hauskoja lenkkejä mukavalla ilmalla ja rapsuttelua, vaan pärjätäkseen koiran kanssa, se pitää osata myös peruskouluttaa. Koiran pito, niinkuin myös kunnollisena dogsitterinä toimiminen vaatii tietynlaista vastuunottokykyä ja kypsyyttä, enemmän kuin kissanpito.
Luultavasti äidilläsi on syy epäluottamukseen, sun tulee osoittaa, että olet luottamuksen arvoinen ja alkaa käyttäytyä kypsästi (viiltely ei näyttäne äitisi silmissä kovin kypsältä toiminnalta). Tämä vie varmasti aikaa paljon, mutta on varmaan sitten sen arvoista. Alota vaikka siitä kurssista.
Jos paikkakunnallasi on löytöeläinkoti, kysy jos voisit siellä alkaa vapaaehtoiseksi koiranulkoiluttajaksi. Löytiksissä on monta toimintaa ja seuraa kaipaavaa rekkulia. Siinä sinulle toinen harrastus.
Sinänsä äitisi mielipiteessä ei ole mitään outoa, en minäkään antaisi kovin monelle 13vuotiaalle koiraa, jos saisin päättää. Ymmärrät sitten joskus *päähäntaputus* :) Hanki nyt vaan ne harrastukset ja opettele käyttäytymään vastuuntuntoisesti ja luottamuksen arvoisesti, se on tulevalle koirallesikin kaikkein parasta.
...Mitä koiran pito on. Isäni tyttöystävällä oli koira. Se oli rottiksen ja dobberin sekoitus. Isän tyttöystävällä ei ennen ollut koiraa ja pian ei enään tätäkään... Se annettiin pois, koska se puri kaikkia! Jos isäni tyttöystävä olisi kouluttanut sen... Ikävöin tuota koiraa vieläkin vaikka siitä on jo kaksi vuotta ja se vain puri minua. En kehdannut mennä uimaankaan koska käteni oli ihan mustelimilla ja arvilla. Nyt tuo koira asuu maalla keskisuomessa.
Eläin vaatii rinnalleen kärsivällisen, määrätietoisen, luotettavan ja rakastavan ihmisen, oli kyseessä, mikä lemmikkieläin tahansa. Koira on koulutettava, koirasta riippuen se saattaa vaatia todella paljon aikaa ja voimavaroja. Samoin koiraan (kuten muihinkin eläimiin) kuluu todella paljon rahaa: rokotukset, ruoka, vero ect.
Koira on myös laumaeläin ja vaistoaa, jos joku sen "laumassa" ei pidä siitä. Jos siis äitisi ostaa sulle koiran, eikä itse siitä välitä ja asuu samassa taloudessa, koira kärsii siitä henkisesti. Koiran tulisi olla koko perheen yhteinen lemmikki!
Ja koska olet vielä nuori, et tiedä, mihin elämä sut seuraavaksi heittää: ehkä menet kauemmaksi opiskelemaan? ehkä menet vuodeksi vaihto-oppilaaksi? ehkä opiskelupaikkasi asunnoissa ei saa pitää lemmikkejä? Koira elää kepposesti sen 15 vuotta, mihin pistät sen sitten, kun et voikaan ottaa sitä mukaan? Tästä elävänä esimerkkinä rakas siskoni, joka itse asiassa on vastuuntuntoinen ja kypsä aikuinen ihminen. Hänellä on kaksi koiraa, toinen erinomaisesti koulutettu, toinen nuori ja hiukan löyhäpää. Nyt sisko on vuoden armeijassa, sen jälkeen muuttaa kolmeksi vuodeksi sisäoppilaitokseen opiskelemaan, eikä sinne saa tuoda eläimiä. Tätä siis hän ei vielä voinut arvata ottaessaan koirat. Tosin tässä plussana se, että siskon koirat ovat todella _koko perheen koiria_, ja ne asustelevat mielellään vanhempien ja veljen hoivissa tutussa ympäristössä.
Äitini sanoo että kyllä hän haluaisi koiran... Mutta hän haluaa rotukoiran! ja sanoo että ei ole varaa ottaa rotukoiraa!!!! Miksi en saa sekarotuista????
On oikeastaan aivan sama onko koira rodukas vai roduton, kunhan sitä pitää hyvin ja se on sellaisista oloista, ettei tuo mitään hävytöntä pentutehtailua.
Käskepä äippäsi soittaa lähimpään löytöeläinkotiin tai eläinsuojeluyhdistykseen ja kyselemään kotia etsiviä koiria. Eikö tärkeintä olisi kuitenkin antaa koti hylätylle koiralle, jos sopiva vaikka sattuisi löytymään. Hyväluonteisia ja mahtavia koiria hylätään päivittäin, ja nämä jäävät etsimään uutta kotia. Siinä kohtaa ei ole papereihin katsominen!
Mutta mikäli äidillesi tärkeintä olisi vaan omistaa kallis ja hieno rotukoira, voi hän olla ehkä väärä ihminen omistamaan sellaisen. Siinä tapauksessa suosittelen odottamaan kunnes tulet täysi-ikäiseksi ja saat itse päättää asioistasi.