Olet vähän sellanen hajamielinen

Ai oonko?

NIIN olenkin... mutten ain....

Yep, ihan pihalla...

Itsessänikin tunnistan näitä piirteitä. Ja on pakko sanoa, että silloin kun olen iloinen niin se hyvin harvoin liittyy kenenkään ihmiseen. Se on vain mun oma sisäinen tunnetila silloin eli lähtökohtaisesti en tarvitse yhtäkään ihmistä ollakseni onnellinen. Ja tämä on se mitä muiden on vaikea ymmärtää. Saan paljon iloa siitä kun hoidan omia asioitani ihan itse ja pääsen niissä eteenpäin. Työ on minulle erittäin tärkeää ja koska en ole sitä voinut tehdä tuttujen työkaverien kanssa se on saanut minut voimaan huonosti monta vuotta. Kun työ alkaa keskityn pelkästään siihen ja omaan nuorimpaan lapseeni.

oneneksi itelle alkaa duunit syksyllä 2018 jos saan yhen paikan mit katoin et vaikuttaa ihan melenkiintoiselat.. ja lapsia ei oo silloinkaan ,)

se on iha pepusta kun joku juntti sanoo et kato kaveri on ihan pihalla meijän jutuista....

Kun on paljon mietittävää ja ajateltavaa, omat ja muiden murheet, erilasia projekteja menossa sielä sun täälä elämän eri osa-alueilla on työasiat työssä, kotona omat jutut, vapaa-ajalla omat jutut, omassa elämässä, lasten elämässä, ystävien kanssa harrastusten parissa ja siihen flunssakuumeet ja jonkun viikon, kuukauden huonosti nukutut yöt sekä tehdyt ylityöt, kyllä alkaa pää olemaan hajamielinen ja sekaisin ihan itsestään. Siinä kestää kun palautuu ja on levänny. Voi vaan kysyä eikö omassa elämässäsi tapahdu mitään kun et tuota tajua tai sitten oot 20v. Joka ei ole vielä elämää nähnyt. Pappa betalar.

Jos on ajatuksissaan ja keskittynyt johonkin juttuun, niin silloin voi olla. Mutta ei välttämättä aina.

Normaali elämä mulle tuntematon käsite..