Talon myyjä on heikoilla nykyisen lain edessä

Nykyään tuntuu, että joka puolella hälistään tästä myyjän vastuusta ja suurin piirtein joka rakennuksessa on jotain hälyttävää, aina joku valittaa. Lehdet pursuilee ohjeita ostajille, miten selvittää ostamansa kiinteistön kunto mahdollisimman hyvin, mutta myyjää ei tunnu suojaavan mikään. Vaikka miten hyvin talosi tuntisit ja sen tarkastaisit ja siitä paperit esittäisit, mikään ei silti takaa eikä turvaa mitään.

Eli miten myyjä suojautuisi siltä, ettei muutaman vuoden päästä talokaupoista tule ikävää yllätystä? Kun myyjän ei itse asiassa tarvitse itsensäkään olla tietoinen jostain yllättävästä asiasta, niin ettei häntä voida syyttää edes mistään salaamisestakaan.

Suojaako myyjää ainoastaan se, että talon hinnaksi laitetaan kolmannes siitä, mitä sen oikeasti olettaisi olevan?

Vai voiko sittenkin vielä tulla joku vaatimaan rahaa vielä vuosienkin päästä jostain kylpyhuoneen irronneesta lattialaatasta.

Itse olen joutunut kärsimään työpaikan sisäilmasta, jonka seurauksena olin alituiseen flunssassa ja kärsin erilaisista hengitystieoireista. Rakennuksessa todettiin mittavat sisäilmaongelmat. Kun jäin töistä pois, olen ollut täysin terve. Kotitaloni on 60-luvun lautarakenteinen hyväkuntoinen omakotitalo, jossa on tehty kaikki remontit asianmukaisesti ja oikein. Jos lähden myymään taloani, annetaanko mitään arvoa sille, että talo on remontoitu viimeisen päälle niin ulkoa kuin sisältä, viimeksi laitettu uudet ikkunat ja laadukas katto? Lämmitysjärjestelmä on uusittu, piha kunnostettu jne. Mistä minä kuitenkaan voin tietää, jos mahdollinen uusi omistaja on allerginen jollekin aineelle, jota minä itse siedän aivan hyvin, ja alkaa kauhea vääntö jostain oireilusta ja taloa aletaan purkaa ja hajottaa sieltä ja täältä ongelman esiin löytämiseksi ja minua vaaditaan maksumieheksi?

Taidanpa asua talossani loppuikäni. Perillisiä on onneksi useampi, joten heidän kohdallaan vastuu jakautuisi useammalle, ja toisaalta on odotettavissa, että joku heistä asettuisi tähän asumaankin. Kukaan ei ole ikinä tuntenut talossa minkäänlaista ongelmaa, mutta mistä sitä tietää, mitä vieraat ihmiset keksivät.

Tulee mieleen vanha tarina sammakon keittämisestä. Kun kerran on lyöty lukkoon, että asunnon ostaja tai vuokralainen on Heikompi Osapuoli, tämä asenne pysyy ja tilannetta pyritään lainsäädännöllä korjaamaan. Ihan reilua, mutta kun on tehty riittävän monta korjausta, suhde kääntyykin niin, että myyjä tai vuokraisäntä joutuu täysin turvattomaan asemaan. Eikä kukaan uskalla asettua ahneen ja rikkaan isännän tai omistajan puolelle vielä silloinkaan.

Vanhan talon ostajille on opetettu että kannattaa etsiä vaikka mitä virheitä, todellisia tai kosmeettisia, viiden vuodenkin kuluttua voi vaatia huomattaviakin hinnanalennuksia tai kaupan purkua, harvalla myyjällä kuitenkaan on myynnistä saatua rahaa enää käytössään.
Kuka tietää voiko kaupantekohetkellä kauppaehtoihin laittaa pykälän että jos kauppa purkautuu, asujat joutuvat maksamaan asumisajaltaan käyvän vuokran ja edellyttää että talo on täsmälleen kauppaa edeltäneessä kunnossa.