IKÄVÄN karmea todellisuus

just pieru ja todella haiseva sellaiNeN. Älä ikävöi meikää.

Kyllä siitä selviää,mutta osaa se vaivata.Hän naista ajattelin aikaisemmin paljonkin,itse asiassa
aivan liikaa,ei tahtonut tulla ajatustyötä vaativista hommista mitään.Pienissä puuhasteluissa se
ei niin haitannut,varsinkin jos ne oli rutiinin omaisia.Nykyisin ajattelen häntä harvemmin,aina
kun pysähdyn paikoilleen,ajatukset jotenkin vaistomaisesti karkaa häneen.Pystyn sitä kyllä
nykyisin myös hieman säätelemään.

Vaikea hahmottaa sellasta että joku ei selviäisi jostain elävään ihmiseen (jota ei edes tunne ehkä) kohdistuvasta ikävästä.

Itse selvisin ex-tapailukumppanin/ystävän itsemurhasta ja siitä tulleesta ikävistäkin, syyllisyyden tunteineen ja kaikkineen.

Eikö siinä ehkä ole kyse suurimmaksi osaksi siitä ettei selviä siitä että joutuu luopuun haavemaailmasta jonka rakentanut. Ei omista haaveista luopuminen ole kovin kipeää tekevää.

Jos taasen jokin suhde ollut niin sit tietenkin kestää hetki kun on kiintymyssiteen ja elämän luonut ko. Ihmisen kanssa.

Kyllä se aina kirpasee kun joutuu lippuun jostain haaveesta jonka pn päähänsä luonut mutta siihen ei kuole eikä se tunnu yhtä pahalta kuin sydänsurut erosta taikka kuolleen sureminen ja niistäkin silti selviää hengissä eteenpäin

Kyllä sä selviit aina tulee uusia rakastumisia ja hetken päästä sä naurat jo koko asialle kun sä oot löytänyt itselles sopivan.Sitten se on vaan haalea muisto.